Sublimointia

Kesäaamu oli sen verran valloittava, että käväisimme vajaan kahdeksan kilometrin lenkillä. Lähdimme jo ennen yhdeksää liikkeelle.

Tasoitukseksi urheiluhengen sublimoinnille olemme syöneet pari tuntia jääkaappia tyhjäksi: Heti lenkin jälkeen ciabattaa vuohenjuustolla ja ohuella siivulla eilen tehtyä jääkaappikylmää, valkosipulista ja pippuroitua porsaanfilettä. Sen jälkeen rauhoittuminen. Parvekkeen lämmössä nautimme kumpikin lasillisen camparia hyvälaatuisen appelsiinimehun ja kivennäisveden seassa.

Parvekenotkuilun jälkeen oli aika kattaa ateria parvekkeelle. Pidättäydyimme porsaanfileessä, joka oli nyt uunikuumaa, täytetty vuohenjuustolla ja reunustettu uunissa samalla kertaa kypsyneillä luumutomaateilla. Plain and simple.

Lisukkeena ruotsalaisia uusia perunoita ja herkkusieni-sipuliseosta - valmistetaan paistinpannulla voissa ja öljyssä, sekaan tavallista soijaa ja makeaa soijaa sekä ripaus pippuria). Ruokajuomana proseccoa lasillinen. Jälkiruoaksi ryypyllinen sisilialaista limoncelloa.

Välissä oli tapahtunut kaikenlaista. Lapsi oli lenkin aikana tehnyt täydellisen suunnitelman. Palattuamme hän esitti 107 euron laskun vanhemmilleen eilisestä todistuksesta. Euro per numero.

Ainakin bisneshenkisyys tarttuu näemmä lapsiin kuin häkä. Tätä ei ole kotona opetettu. Eilen ensi töikseen saatu kymppi oli hävinnyt - koko kaveripiiri nautti sillä jäätelöä ja limonadia.

Lenkin endorfiinit kai aiheuttivat sen, että palkitsemista tapahtui, mutta ei suinkaan läheskään vaaditussa määrin.

Hyvän liikeidean mielestään keksineen lapsen naamassa se näkyi, ja antoi minulle aiheen ihmetellä viattomasti, miksi luonteva ilo kesäloman alkaessa ei näy olemuksessa.

Neuvottelut olivat rankat, mutta toivottavasti elämän perusteita selventäviä.