Neljäs säkeistö
Helter Skelter in a summer swelter /
The birds flew off with a fallout shelter /
Eight miles high and falling fast /
It landed foul on the grass /
The players tried for a forward pass /
With the Jester on the sidelines in a cast /
Now the half-time air was sweet perfume /
While the Sergeants played a marching tune /
We all got up to dance /
Oh but we never got the chance /
'Cause the players tried to take the field /
The marching band refused to yield /
Do you recall what was revealed /
The day the music died /
We started singing... /
Helter Skelter näännyttävän kuumana kesänä / Linnut lensivät esiin ydinpommisuojan kanssa /
Kahdeksan mailin korkeudella / tipahtamassa nopeaan / Se laskeutui väärin ruohikolle /
Pelaajat yrittivät hyökkäyssyöttöä / sen Hovinarrin kanssa, joka sytytti muut esiintyjät toimillaan /
Puoliajan ilma oli makeaa parfyymia / Ja samalla kun kersantit soittivat marssisävelmää /
Me kaikki nousimme tanssimaan / Mutta ei meille koskaan annettu mahdollisuutta /
Koska pelurit yrittivät ottaa kentän haltuunsa / Ja marssiva bändi kieltäytyi antamasta periksi / Voitko muistaa sen mitä silloin paljastettiin? / Päivänä jolloin musiikki kuoli / Ja me aloimme laulaa
Helter Skelter on The Beatles-yhtyeen kappale White-albumilta. Se sai ristiriitaista julkisuutta siitä, että joukkomurhaaja Charles Manson väitti juuri sen kappaleen inspiroideen häntä samalla kun Jumala tai Piru olivat puhuneet hänelle. Hän johti joukkionsa Tate-LaBianca –murhiin kesällä 1969: seinille kirjoitettiin uhrien verellä sanoja, jotka tutkijoiden mielestä viittasivat White-albumin kappaleisiin (”Helter Skeltier”, ”Pigs”).
Ryhmä ilmeisesti päätteli Helter Skelterin vittanneen apokalyptiseen sotaan, mutta myös rotusotaan. Paul McCartneyn kirjoittama kappale kuitenkin oli inspiroitunut Who-yhtyeen kärkihahmon Pete Townsendin haastattelussa, jossa tämä oli puhunut ”kaikkein karheimmasta rokc’n’rollista, likaisimmasta jutusta mitä he ovat ikinä tehnyt. Paul halusi tehdä nyt ”äänekkäimmäin, ilkeimmän ja hikisimmän rocktsipaleen, mihin me pystymme”.
"Näännyttävän kuumasta kesästä" puhuminen viittaa tietysti yleisellä tasolla hippien ylistämään ”rakkauden kesään”, mutta todennäköisemmin kesään 1965, joka tunnettiin ”pitkänä kuumana kesänä”. Los Angelesin rotumellakointi, ns. Wattsin mellakat, tapahtuivat alueella, joka sijaitsee kaupungin eteläisen keskuksen lähettyvillä, hieman Wattsista länteen.
Mellakoissa kuoli enemmän ihmisiä kuin yleensä arvellaan (38 kuoli, 1200 loukkaantui), mutta silti voi sanoa vihan kohdistuneen pääasiassa omaisuuteen. Wattsin tapahtumien ja Manson-murhien ajankohdat eivät täsmää: näin kyse on runoilijan vapaudesta antaa viitteitä laajemminkin ajan rauhattomuuteen.
Ydinpommin säteilyltä suojaava pommisuoja (suora käännös: laskeumasuoja) on pommisuoja minne piiloudutaan radioaktiiviselta laskeumalta ydinpommin räjäytyksen jälkeen. Kuten tunnettua jotkut amerikkalaiset perheet olivat rakentaneet tällaisen suojan takapihalleen, mutta yleistä se ei ollut. Niihin vietiin pullotettua vettä, purkkiruokaa ja aseita. Aseita tarvittiin, jotta suojaan tunkeutuvat naapurit voitaisiin ampua. Mainittakoon ohimennen, että termi ”fallout shelter” merkitsee myös kuntoutusklinikkaa (alkoholismista, huumeista).
Näiden ydinsuojien rakentamisen kulta-aika oli 1950-luvulla ja se perustui Yhdysvaltain vastatoimiin kylmässä sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliiton ensimmäiset ydinräjäytykset 1949 herättivät valtaisan huolen ensi-iskusta. Mielialaa pidettiin jatkuvaa yllä radiossa ja televisiossa. Vuoden 1962 tapahtumat Kuubassa veivät maailman ydinsodan partaalle.
Vuoden 1965 maaliskuussa julkaistun Dylan-albumin Bringing It All Back Home kannessa on tällaisen pommisuojan merkki. Tällä albumilla oli myös Dylanin kappale Mr Tambourine Man, joka oli ensimmäinen hitti The Byrds-yhtyeelle (alussa Beefeaters), joka toi David Crosbyn kuuluisuuteen - ensimmäinen hitti. McLean saattaa vihjata, että Byrds toi Dylanille enemmän suosiota, kuin mitä hän on itse onnistunut hankkimaan.
Ydinsodan pelko oli näyttävästi esillä Barry Goldwaterin presidenttikampanjassa vuoden 1964 aikana. Tämä Arizonasta kotoisin oleva eläköitynyt ilmavoimien eversti oli äärikonservatiivi. Hänen tavoitteensa oli lyödä presidentiksi Kennedyn murhan jälkeen noussut Lyndon Johnson.
Johnson onnistui palkkaamaan hyvän mainosmiehen ( Doyle, Dane & Bernbach-toimisto) ja yleisesti uskotaan, että hänen kampanjaansa kuulunut ydinpommin vastainen televisiomainos, ns. Daisy-mainos, ratkaisi lopputuloksen Johnsonin hyväksi. Mainoksessa pieni tyttö poimii kukkasia niityllä sinitaivaan alla. Määrätietoinen miesääni laskee lähtölaskentaa: nollaan päästyään kuvan täyttää ydinpommin sienipilvi. Mainos näytettiin kerran, mutta se riitti herättämään pelot siitä, että sotaisa Goldwater johtaisi maansa ydinsotaan. Johnson jäi yhden kauden presidentiksi, sillä hän ei asettunut ehdokkaaksi Vietnam-politiikkansa saaman vastustuksen vuoksi.
The Byrds –yhtyeellä oli laulu Eight Miles High, ”kahdeksan mailin korkeudessa”, joka oli ensimmäinen radioiden soittolistoilta kiellettyjä kappaleita sen vuoksi, että siinä oli viitteitä huumeisiin. Yhtye itse kiisti konnotaatiot ja väitti sen kuvaaman vuoden 1965 Englannin kiertueen lentomatkaa. Nopea tippuminen, putoaminen tai kaatuminen (fallin’ fast) viittaa samaten huumeiden vaikutuksen äkilliseen loppumiseen. Ruohikolle laskeutuminen viittaa sekin symbolisesti huumeisiin.
Yhtä kaikki, Eight Miles High on saanut kunnian olla todistamassa psykedeliamusiikin alkusoittoa kaikessa sen huumeiseen maailmaan viittaavassa lyyrisessä mielikuvituksessaan, jyristävällä bassokuljetuksellaan ja McGuinnin kitarasoololla, joka oli saanut inspiraationsa jazzmestari John Coltranelta ja intialaisesta musiikista.
Ydinsuoja tunnettiin joskus ”viidentenä ulottuvuutena” (Fifth Dimension), joka oli myös The Byrdsien albumien nimenä: siltä albumilta löytyy myös laulu Eight Miles High. 1950-luvun scifi-innostuksen aikana ydinsuojaa pidettin usein tulevaisuuden ilmiönä. The Beatles -yhtyeen Helter Skelterissä oli myös lause, jossa sanottiin ”minun oleva tulossa alas nopeasti, mutta olen maileja yläpuolellasi”.
Teknisen tulkinnan ystävät viittaavat myös siihen, että B-52 –pommikone, ajan ydinaseita kuljettamaan kyennyt, lensi korkeimmillaan juuri kahdeksan mailin korkeudessa.
”Landed foul out on the grass” voisi viitata myös Byrds-yhtyeen jäseneen, joka jäi noihin aikoihin kiinni marijuanan eli ”ruohon” hallussapidosta.
”Laskeutunut rajojen ulkopuolelle ruohikolle” voisi olla myös baseball-viite. Timantti eli baseballin pelialue jakaantuu alueisiin, joita nimitetään termeillä ”fair territory” (sallittu alue) ja ”foul territory” (pesäpallotermein laiton alue), kuulutus laittomaksi menneestä lyönnistä saattaa kuulua juuri ”it landed foul”. Jos pallo osuu sille kapealle kaistaleelle nurmikkoa, joka on katsomon ja laillisen alueen välissä, kyse on nippa nappa laittomaksi. Niinpä tämän ilmaisun symbolinen merkitys olisi silloin, että se on jotakin joka melkein toimi, mutta ei ihan.
Baseballin lisäksi seuraavakin ilmaisu ”forward pass” viittaa urheiluun, tällä kertaa amerikkalaiseen jalkapalloon. Termillä on lajissa erikoisasema. Se oli vuonna 1906 suuri keksintö: suorista hyökkäyksistä puolustuslinjoja vastaan pidättäydyttiin, ”quarterback” vetäytyy taakse, ja heittää kaaripallon puolustusmuurin ohittaneelle huippunopealle hyökkääjälle 20-30 jaardin päähän.
Näiden kahden urheiluviittauksen yhdistäminen tuottaa lauluun nostalgisen tunteen. Soittajat voisivat olla muusikooja, jotka yrittävät edistyä ”hyökkäyssyötön” tavoin omassa musiikissaan. Marssiva yhtye on vanha koulun yhtye, joka ei suostunut sopeutumaan tai sitten kyse on viittauksesta The Beatles –yhtyeen Sgt. Pepper –albumiin.
Yhteiskunnallisempi tulkinta näkee ”pelurit” niinä aktivisteina ja mellakoijina, joilla oli vakamuksena luoda parempi maailma. He ajattelivat edistävänsä asioita sosiaalisesti ja poliittisesti, laadullisesti merkittävin reforemein tavalla, jota ei kukaan koskaan aikaisemmin ollut tehnyt. Samalla tavoin jalkapallon ”hyökkäyssyöttö” muodostaa jännittävän ja jonkin verran riskialttiin pelin, joka kuitenkin voi muuttaa tilannetta dramaattisesti ja nopeasti.
Hovinarri, joka sytyttää muut esiintyjät omalla toiminnallaan viittaa jälleen Bob Dylaniin, joka väitetyn, lähellä kotiaan Woodstockia New Yorkissa tapahtuneen moottoripyöräonnettomuuden – moottoripyörä oli merkiltään muuten Triumph 55 - jälkeen oli heinäkuun lopusta 1966 yhdeksän kuukautta sivussa toiminnasta. Vammojen luonnetta ei koskaan paljastettu: onnettomuuden jälkeen hänen musiikkinsa tyyli muuttui täysin. Tälloin pelurit voisivat olla niitä muusikoita, jotka yrittävät murtautua markkinoille. Dylan oli poissa, ja uusi mahdollisuus avoinna. Toinen tulkinta viittaa amerikkalaiseen jalkapallonpelaaja Joe Namathiin, vuoden 1968 parhaimmaksi palkittuun, josta väitetään, että McLean ei koskaan pitänyt hänestä. Namath oli syrjässä vammojen vuoksi 19 pelistä vuonna 1970 ja 1971, mutta saavutti asemansa takaisin 1972. Hän lopetti vuonna 1977.
Puhe ”makeasta parfyymista” voi olla jälleen viittaus huumeisiin. Bob Dylan tapasi Beatlesit Kennedyn lentokentällä, kun he tulivat Yhdysvaltoihin 1964 ja tarjosi heille marijuanaa. Niinpä laulun ”kersantit” ovat todennäköisesti Beatlesit sellaisena kuin he näyttäytyvät Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band –albumilla.
Tässäkin vaihtoehdossa ”pelurit” voisivat olla menestykseen pyrkiviä yhtyeitä musiikkiteollisuudessa, mutta joille se osoittautui mahdottomaksi Beatlesien menestyksen vuoksi. Laulu- ja soitinyhtyeenä markkinoitu The Monkees oli oikeastaan ryhmä näyttelijöitä, sillä heidän esiintymisensä oli suurimmaksi osaksi vain näyttelyä ammattimuusikoiden hoitaessa homman. Siksi heihinkin voitaisiin viitata pelureina.
Jalkapallo-ottelun puoliajalla on tavallista, että soittoyhtye saapuu paraatimarssissa ryhmittyäkseen muotoon kentälle. Idea siitä, että heitä kiellettäisiin tulemasta kentälle viittaa surrealismiin.
Kirjattu toteamus siitä, ettei tanssiin ole mahdollisuutta viittaa The Beatlesin konserttiin Candlestick Parkissa. Konsertti, joka oli yhtyeen viimeinen live-esiintyminen, kesti vain 33 minuuttia. He olivat nimittäin päättäneet matkustaa Los Angelesista suoraan Lontooseen, mutta heillä oli sopimus radioasema KYA:n kanssa. Heidän Hollywood Bowl -shown päivänä heidät haastettiin oikeuteen.
Elokuun 29. päivänä 1966 he soittivat Candlestick Parkissa 24000:lle kiljuvan fanille. Kävi niin kuin usein ennenkin, että he eivät kuulleet omaa soittoaan yleisön melun vuoksi. Bändi ei halunnut olla siellä, ja heille, kuten he itse sanovat, loppu on historiaa.
Onkin varmasti niin, että se mikä paljastui siellä, on se, että The Beatles oli hajalla. Ehkäpä se että heitä kiellettäisiin luovuttamasta (”refusing to yield”) viittaa siiheen, että heidän suosionsa vain kasvoi hajoamisen jälkeen.
On tunnettua, että suuren luokan bisnes oli yhtenä syynä The Beatlesin keskinäisten suhteiden rappeutumiseen, erityisesti sen jälkeen kun he saivat haltuunsa Apple Corporationin levymerkin vuonna 1968, kunnes he pääsivät siitä eroon alkuvuonna 1970.
”Muistatko mitä paljastettiin”, McLean laulaa: The Beatles aikoi lahjoittaa paljon rahaa erilaisiin tarpeisiin ja aikoivat tehdä suuria asioita taiteen ja rauhan hyväksi. Kuitenkin kävi niin, että Linda McCartneyn (os. Eastman) isä sattui olemaan merkittävä viihdebisneksen lakimies New Yorkissa. Tämä aiheutti paljon ongelmia.
Mutta poliittisiin tapahtumiin liittyvä tulkinta on olemassa. Yhdysvaltain kansalliskaarti ampui Vietnamin sodan vastaisissa mielenosoituksissa kuoliaaksi neljä opiskelijaa. Tällöin ”makea parfyymi” selittyy ironiseksi viittaukseksi kyynelkaasuun. ”Kersantit” olisivat näin kansalliskaarti ja ”marssiva yhtye joka kieltäytyi luovuttamasta” olisi kuvaus siitä, kuinka mielenosoitus väkivaltaistesti kukistettiin.
Ideologispoliittisessa tulkinnassa ”Marssiva bändi” voisi myös edustaa militaaris-teollista kompleksia, joka kieltäytyi lopettamasta tukeaan Vietnamin sodalle vaikka kansa (laulun jalkapallojoukkue) yrittäisikin estää sen (laulun ottaa kenttä haltuun). Musiikkitulkinnan tarjoaa kersantti Barry Sadlerin hitti Ballad of Green Beret vuodelta 1966. Laulu tuki Vietnamin sotaa ja se pysyi listaykkösenä lähes puolitoista kuukautta ja onnistui näin lyömään Vietnamin sodan vastaiset kappaleet radioaalloilta jonkin aikaa.
Don McLean on itsekin kommentoinut ”pelaajista jotka yrittävät ottaa kentän haltuunsa”. Hän kertoi sen olevan alluusio ihmisistä Demokraattien kansallisessa konventissa Chicagossa, jotka yrittävät ottaa kentän haltuunsa protestoimalla kadulla, mutta jotka työnnettiin Chicagon poliisin ja Illinoisin kansalliskaartin toimin takaisin. Siten poliisin ”marssiva bandi” kieltäytyi luovuttamasta. Monet loukkaantuivat ja joutuivat pidätetyksi siellä.
Marssisävelmään viittaus on nähty myös symboliksi värväämisestä Vietnamin sotaan. ”Me kaikki nousimme tanssimaan”, ”pelurit” tai aktivistit, he kaikki halusivat ottaa kentän haltuunsa, toisin sanoen vallata ja korvata olemassaolevat instituutiot eli ajan kielellä sanoen establismentin ja militaaris-teollisen kompleksin, ja luoda jotakin parempaa. Monet ihmiset halusivat liittyä siihen ”tanssiin”, mutta he eivät saaneet mahdollisuutta, koska ”marssiva bändi kieltäytyi luovuttamasta” eli olemassaolevat instituutiot taistelivat asemastaan eivätkä antaneet periksi (marssiva bändi = establismentti, poliisi, kansalliskaarti).
"Muistatko / Eikä sanaakaan sanottu" tarkoittanee näin pettymystä aikakauteen: huudosta, itkusta ja unelmista huolimatta suurin osa siitä, mitä tuona aikana on sanottu, ei ollut paljonkaan väärtti tai kävi kuuroille korville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti