American Pie – tarina laulun takana, osa II

American Pie - tarina laulun takana, osa I

Laulun tekstin analyysi

American Pie on yli kahdeksan ja puoli minuuttia kestävä laulu, joka koostuu kuudesta säkeistöstä ja kuudesta kunkin säkeistön perään sijoittuvasta kertosäkeestä. Analyysini kohdistuu säkeistöön kerrallaan, kuitenkin niin, että kertosäe käsitellään ensimmäisen säkeistön yhteydessä.

Metodina toimii historiallisesti kontekstoiva diskurssi-analyysi yhdistettynä lingvistiseen semiotiikkaan – yleisesti voisimme puhua historiallis-kvalitatiivisesta tutkimusotteesta ja siihen liittyvästä historiallisesta lähdekritiikistä.

Aineistona ovat Internetissä julkaistu diskurssi Don McLeanista ja hänen lauluistaan: kotisivustoja, laulun sanojen sivustoja, analyysiartikkeleita, keskustelupalstoja ja niihin liittyvät, yleensä hypermedia-tekniikalla toteutetut intertekstuaaliset referentit.

American Pie –sanoitus on johtanut musiikin ja Internetin ystävät varsin laajoihin keskusteluihin populaarikulttuurin sisältöjen historiallisesta sisällöstä, kontekstista ja merkityksestä eivätkä viittaukset muuhun kulttuurisesti merkittävään aineistoon ole suinkaan vähäisiä.

Populaarikulttuuriin liittyvä keskustelu on nykyisen nuorison parissa varsin merkittävä tapa johdattaa yleisempiin kulttuurisiin keskusteluihin: niiden kaari ulottuu historiasta, politiikasta, yhteiskunnallisista probleemeista aina elämäntapaan, esinekulttuuriin, muotiin, mainoksiin ja fanikulttuuriin.

Vaikka tässä esityksessä ei pyritä syväluotaavuuteen, voi silti sanoa, että teoreettisessa mielessä populaarikulttuurinen diskurssi voi saada pitkälle filosofisia merkityksiä: moraalifilosofiset kuviot pyhästä banaaliin ovat populaarikulttuurin arkipäivää.

Prosessin monimuotoisuus tietenkin johtaa monitulkintaisuuteen: keskustelun laajuus vaikuttaa asiaan – mikä tahansa teema laajenee alluusioiden ja assosiaatioiden kautta käsittelemään yleisiä poliittisia, moraalisia ja yksilön sisäistä elämää koskevia teemoja. (Laaja kirjo asiaa käsittelevää kirjallisuutta ks. Bibliography of Rock Music)

Tämä ei tietenkään takaa, että maailman perusasiat olisivat hallussa niin kuin yliopistot, koululaitos ja muut valistukseen nojaavat instituutiot haluaisivat (Varsin valaisevaa luettavaa on esim. artikkeli high school-oppimäärän suorittaneiden yleissivistyksellinen tietotaso Yhdysvalloissa. Ks. myös: Charles J. Sykes, Uncle Sam, Rock’n Roll and Education, Policy Analysis, No 136, 25.7.1990)

Ensimmäinen säkeistö

A long, long time ago
I can still remember how that music used to make me smile
And I knew if I had my chance
That I could make those people dance
And maybe they'd be happy for a while
But February made me shiver
With every paper I'd deliver
Bad news on the doorstep
I couldn't take one more step
I can't remember if I cried
When I read about his widowed bride
But something touched me deep inside
The day the music died
So...

Ensimmäinen säkeistö yhdistää Don McLeanin henkilöhistorian eräisiin populaarikulttuurin merkittävimpiin tapahtumiin. Se antaa myös perustan laulun ensimmäisen säkeistön kertomukseen liittyvien tapahtumien ajoitukseen.

A long, long time ago... (Kauan, kauan sitten…)

Vuonna 1945 syntynyt Don McLean oli 25-vuotias tehdessään sanoituksen kappaleeseensa American Pie. Ensimmäisen säkeistön referentti kaukaiseen menneeseen aikaan on perusteltua, sillä myöhemmin laulun tekstistä ilmenee, että laulu viittaa vuoden 1959 kevättalven tapahtumiin. 25-vuotiaalle nuorukaiselle lähes 12 vuoden takaiset tapahtumat ovat varsin kaukana – väliaika voidaan approksimoida 48 prosentiksi hänen siihen astisen elämän kestosta. Aikakäsitysten suhteellisuudessa vuodet eivät ole parhaita mittareita – prosentit kertovat selvemmällä logiikalle ihmettelevälle, miksi aika ja sen kulku tuntuu nopeutuvan iän karttuessa.

I can still remember how/ that music used to make me smile./ And I knew if I had my chance,/ that I could make those people dance,/ and maybe they'd be happy for a while.
(Voin yhä muistaa kuinka/ tuo musiikki sai minut hymyilemään/ ja tiesin että jos minulla olisi mahdollisuus/voisin saada ihmiset tanssimaan/ja ehkä he olisivat onnellisia edes hetken)

Sosiologit ovat antaneet ansion rock’n rollin suosiosta teini-ikäisille, uusille 1950-luvun elämäntapamuutoksessa vaikutusvaltaa saaneelle ryhmälle, jotka ryhmitellään Yhdysvalloissa osaksi sodan jälkeisessä koti-innostuksessa syntyneeksi ”baby boom –sukupolveksi”. Muutos piti sisällään vetäytymisen lähiöihin, kodin ja perheen ilmapiiriin, joka näyttäytyy positiivisesti ymmärretyn modernisaation ja kuluttajana ymmärretyn segmentin nousun. Nuorisokulttuuri kasvoi erityisen merkittäväksi osaksi populaarikulttuuria juuri kaupallistumisen ja sukupolvimarkkinoinnin kehityksen myötä. Yhtenä merkittävimmistä tekijöistä tässä oli rock’n roll.

Vuoden lokakuussa 1945 syntynyt McLean oli alkuvuonna 1959 13-vuotias teini-ikäinen, joka rakasti musiikkia miljoonien ikäistensä tavoin. Hän oli suuntautunut musiikkiin jo nuorena ja hänen haaveensa oli sekin ajalleen tyypillisen trendikäs: soittaa bändissä high schoolin tanssiaisissa, ja saada toverinsa hyvälle tuulelle rock’n rollia tanssittaessa.

But February made me shiver,/ with every paper I'd deliver,/ bad news on the doorstep.../ I couldn't take one more step./ I can't remember if I cried/ when I read about his widowed bride/ But something touched me deep inside, the day the music died.

(Helmikuu sai minut värisemään/ jokaisessa jakamassani lehdessä/pahoja uutisia ovenpielessä…/En voinut enää ottaa askeltakaan./En muista itkinkö silloin/kun luin hänen leskeksi tulleesta morsiamestaan/mutta jokin kosketti minua syvällä sisällä/tuona päivänä jolloin musiikki kuoli)

Helmikuussa 1959 Don McLean oli 13-vuotias nuorukainen, joka jakoi taskurahoja ansaitakseen sanomalehtiä. Rock’n rollin varhaishistorian traagisimpia tapahtumia oli lento-onnettomuus lumimyrskyssä Iowan Mason Cityssä helmikuun 3. päivänä 1959.

Varmaa tietoa ei ole, mutta uumoillaan, että American Pie oli juuri sen maahan syöksyneen lentokoneen nimi, missä menehtyi kolme rock-sankaria: Peggy Sue –biisillä maineensa vakiinnuttanut Buddy Holly (s. 7.9.1936, Lubbock, Texas), La Bamba biisistään tunnettu Richie Valens ja erityisesti Chantilly Lace -biisistään tunnettu The Big Bopper, oikealta nimeltään Jiles Perry Richardson Jr. (s. 24.10.1930 Sabine Pass, Texas).

Sanomalehdet kirjasivat tuolle päivälle lööppeihin sopivan nimen: “The Day The Music Died” (”Päivä jolloin musiikki kuoli”) ja osasivat kertoa myös Buddy Hollyn raskaana olevasta morsiamesta, joka sai pian tapahtuman jälkeen keskenmenon.

(Jatkuu...)