Maalainen ilmoittaa lähtevänsä eläkkeelle, vaikka tekeekin keveän laskun ilmoittamalla ensin kuukauden blogilomasta. Ruu Morbidi uhkailee samalla lailla.
Oma Blogilistan tilaajakantani tipahti Prahan matkan aikana kymmenellä ja on nyt pysytellyt samassa, reilussa 190 tilaajassa toista kuukautta.
Nyt kun blogilistalla on listoja joka lähtöön, huomaa niiden rapauttavan vaikutuksen. Uuden top-listan kärjessä keikkuvat seksiblogit - ihan sama mitä otsikkoon laittaa sinne kärkeen ne hilautuvat. Ei siinä mitään, kansa saa mitä haluaa. Mutta kyllä minä ihmettelen tätä seksin vetovoimaa. Miksi siitä pitäisi lukea? Kosketelkaa toisianne!
Tuore-päivitykset menevät ruuhka-aikana niin nopeasti, ettei kävijöitä sen listan etusivultakaan juuri tule edes heti päivityksen jälkeen. Se on siis menettänyt merkityksensä, etenkin kun IE-käyttäjällä itse listan etusivu repsottaa rumasti. Nykyään ei viitsi edes suosikkilistaansa aukaista.
Tuo uusi top-lista olisi sinällään mielenkiintoinen kohde. Vertaamalla Top-lista -sijoitusta ja sen tilaajamääriä ja Uusi top-lista sijoitusta ja sen viikottaisia kävijämääriä syntyy mainio yhtälö: ketkä ovat tilattuja ja luettuja, ketkä tilaamattomia mutta salaa luettuja. Näistä suhdeluvuista voisi kehitellä vielä pari listaa lisää. Luetut mutta tilaamattomat ovat niitä todellisia hyljeksittyjä. Minkälainen lista siitä muodostuisi? Poliittisesti epäkorrekti? Salaiset sivut? Seksin ylivalta? Turistin kaikki blogit? [Onnittelut!]
Päivän manipulaatiovinkki:
Kun pelottava ja mahtava kilpailijasi ilmestyy Blogilistan etusivulle luetuimmaksi sillä hetkellä, mene nopeasti tuoreisiin ja klikkaa kaikkia tuntemattomia blogeja.
Ja kaiken tämän jälkeen kärki on ennallaan, vaikka kaksi näistä ei ole tässä kuussa päivittänyt:
1. ! Pinseri
2. mitvit
3. ! SchizoBlog
4. ei sinutella
Se todistaa, ettei oikeasti päivittämisessä niin kiire ole. Blogikansa on kaikesta kärttyisyydestään huolimatta konservatiivisen hitaita. Ja miksei olisi. Totutut tavat ovat mukavimpia. Niitä vaihdetaan vain harkitusti.
6 kommenttia:
Tervehdys,
Minulle tuo listojen merkittävyys on pysynyt mysteerinä - millaista itseisarvoa se luetuimmuus sisällään ja sinällään kantaa... Kykyä kohahduttaa? En osta "myydyintä leipää" (enkä liioin miestenlehtiä), en tilaa "laajalevikkisintä" sanomalehteä, en lue bestselleriä siksi, että se on bestseller. Makuja taitaa olla monia ja minä pidän pienestä. Seksi seksinä ja kuohumiset meressä, kiitos. :)
Meidän blogiemme laajalevikkisyytemme on kuitenkin vain pienen paikallislehden tasoa. Itselläni on nyt hiljaisena aikana reilut 2000 uniikkia käyntiä viikossa. Voin sen ahkeruudella nostaa 3000 käyntiin, tuskin enempään tämän hetken trendien vallitessa. Blogini löydetään aina muita myöhempään... Hiljaa hivuttamalla.
Ei "levikkiperiaatteen" vuoksi yhtään blogia voi Suomessa diskriminoida, jos ei mieli tee diskriminoida muuten vaan. Sijalla 100 Top-listalla olevalla Kirjailijan häiriöklinikalla on 91 tilaajaa. Siksikö sitä pitäisi boikotoida?
Listojen merkittävyys ei siis ole määräkysymyksissä vaan laadun tarjonnassa, kuten tuossa kirjoituksessani yritin varovasti sanoa. Pohdiskelin miten eri listat tuottavat luettavaksi laatua. Ja minkälaista laatua. Keneltäkään pois ottamatta, mutta ehkä joillekin lisäämällä.
Mikä on miestenlehti?
Vielä se, että kirjoittelen säännöllisin väliajoin listoista, sijoituksista ja pohdinnoistani niiden ympärillä, jotta ne tulisi johonkin kirjatuksi. En minä muista tilannetta vuosi sitten, vaikka varmasti seurasin asiaa yhtä tarkasti kuin nyt. Blogihan on paitsi subjektiivinen tiedotusvälineeni myös muistiinpanoväline. Molemmat hyvin valikoivalla tavalla. Etten sanoisi elitistisiä.
IE ei "repsota" kun pidät selainikkunasi tarpeeksi leveänä. Muutoin kirjautumiskohta valahtaa alas.
Muuten voin kommentoida vain että voi tätä huomionkipeyttä...
Sedis,
Huomaan, että paitsi että arvotamme ilmiötä niin myös lähestymme asiaa eri näkökulmista, ja (- ja ehkäpä juuri siksi -) myös ymmärrämme eräät avaukseesi liittyvät avainkäsitteet eri tavoin. Palannen paremmalla ajalla...
*kiiruhtaa, mutta ei suosi sen paremmin kuin syrji*
Anonyymi. Pitäisi varmaan hankkia isompi näyttö, niin saisi leveämmäksi. Tällä 15-tuumaisella ruudulla se ei onnistu vaan sivu repsottaa...
Ei olla meillä päin kipeitä huomiosta tai sen puutteesta. Ihan muuten vaan kipeänä. Valitettavasti. Työtehot laskevat kun tekee kipeää eikä nyt olisi vielä siihen varaa.
Mutta itse asiaan. Erilaiset huomiot ja huomatuksi tulemiset ovat osa elämääni, ihan työpaikan kehityskeskusteluissa vahvistettuja. Julkisuus, huomio, esiintyminen ja esittäminen on osa jokapäiväistä työtäni. Siinä on tämä kammiopuoli - esimerkiksi kirjoitetaan jotakin julkaistavaksi tai esitettäväksi - ja sitten se esiintyminen ja sanottavansa esittäminen.
Semmoinen työnkuva voi joitakin kismittää, mutta antaa kismittää vain. Anonyymit kommentit eivät kismitä, mutta harmittavat silloin, kun ne laskevat tasoa liikaa. Niihin vastaaminenkin kuulemma häiritsee herkkähipiäisimpiä lukijoitani. Mutta itsehän mieluusti peistä taitan - tiettyyn rajaan asti. Omassa blogissani sen rajan määrään minä, muissa muut.
Yleensä tyydyn sellaiset häiriköinniksi katsomani poistamaan. Joskus tämmöisissä poistoissa on kyse myös kirjoittajan suojelemisesta. Nythän sellaiseen ei ole aihetta, mutta tulipahan tämäkin taas kerran sanotuksi, koska se rajaa julkisuuttani ja siihen liittyviä asioita.
Onhan tämä blogikin tätä julkisen ja ei-julkisten tekemisieni kokonaisuutta väistämättä, vaikka luonteeltaan onkin tiukasti yksityinen: oikeassa yläkulmassa on oma nimeni ja kirjoitusroolini taustatiedot. Esimerkiksi työpaikkaa siellä ei ole. Ihan alussa oli, mutta otin sen pois, kun ajattelin, ettei työasioita - tiettyä tiedottamista lukuunottamatta - kannata täällä repostella. Enkä ole repostellut.
Anonyymien kommentoijien sielunelämä on hauskaa seurattavaa. Nämä kieroutuneet pikkusielut haluavat herättää huomiota - esimerkiksi väittämällä että muut haluavat herättää huomiota, jeesus - tavalla, jota itse häpeävät. Häpeävät kuollakseen, sillä he tietävät, ettei heissä ole miestä tai naista niitä omana itsenään sanomaan.
En osaa sellaista pitää arvossa enkä usko että muutkaan pitävät.
Anonyymissä kommentoinnissa ei sinänsä ole mitään vikaa, vaikka olisi vaikea kuvitella, että itse siihen ryhtyisin, vaikka pikkunokkeluuksien kehittely ei olekaan vaikeaa.
Eivätkö anonyymit voisi avautua? Miksi anonyymi on anonyymi?
Lähetä kommentti