Circus Maximus

Elämä heittelee hurjiin paikkoihin. Tänäkin aamuna heräsin kissaeläinten ympäröimänä. Kuusi hurjaa petoa oli ilmeisesti tehnyt jakosuunnitelman valmiiksi sillä ensimmäinen näykki isovarpaitani ja toinen kiipesi selkää pitkin niskan puolelle viimeistä iskua antamaan. Ravisteleksihen ne irti ja heti kolme muuta hyökkäsi kimppuuni. Oli paettava paikalta.

Kuusi kissanpentua ja kaksi aikuista, niiden emo ja isoemo. Kovaa peliä maaseudulla.

On lämmintä, mutta vettä tulee muutamien tuntien välein. Kesäloman kolmas päivä ei ollut sen kummempi, entisissä merkeissä. Ruotsin kuninkaan alamaisalueella Haaparannassa vieraillessamme satoi niin, ettei promenaadia voinut tehdä. Oli tyydyttävä muiden suomalaisvieraiden tapaan tavaratalokierrokselle, kunnioitettava 1552 kruunun lasku kertoi, että kokeilunhalua riitti. On sitten syöty ruotsalaisia lihapullia, paksuja makkaroita, näkkileipää ja leivosherkkuja. Ukille tuotiin Gustaf III "skarpsill"-rasia. En viitsi kala-allergikkona katsoa sanakirjasta, mikä elukka tuo teräväsilli on...

Matti Hongan pystyyn pistämässä 1700-luvun kirkossa Kiimingissä kävimme katselemassa Mikael Toppeliuksen seinämaalaukset. Mooses laintauluineen oli tavanomainen, triptyykissä olivat esillä "Mooses ja vaskikäärmeet", "Jeesus rukoilee" ja "Jeesus ristillä", ja triptyykkiä kehystämään oikeaan laitaan oli läntätty Aaron, Mooseksen veli.

Toppelius oli ollut siellä hieman yksinkertaisempi kuin esimerkiksi Haukiputaan tai Kempelleen kirkon maalauksissaan. Yksinkertaisempi ja katolisempi, sanoisin. Siis enemmän perinnettä noudattava. Vaskikäärmemaalaus oli onnistunein, mutta sen ja verta stigmoistaan tihkuvan Jeesuksen väliin oli maalattu ilmassa kieppuva malja, jonka tulkitsin Graalin maljaksi. Jeesuksen yltäkylläinen verisyys ei todellakaan johtunut orjantappurakruunuista, vaan ruumiin eri puolilta tihkuvista verisistä haavoista, jotka olivat selvästi stigmoja. Graalin malja symboloi tietysti ilmassa leijuvana myös pyhää henkeä, vaikka viereen oli kyllä jokin arkkienkeleistäkin pantu taivallista sanomaa tuomaan. Aaronilla oli hämmästyttävää kyllä kädessään suitsukeastia, katolinen jäänne vai vinkki itään, josta niin monta kertaa oli tultu vastavuoroisesti kirkkoja tuhoamaan. Saarnastuoli oli pilaantunut päällemaalauksilla, alkuperäiset ilm. evankelistakuvat olivat kadonneet vuosisatojen kulutukseen.

Pistäydyimme myös Tornion kirkossa, jonka kattomaalaukset ovat suomenkuuluja. Paluumatka tukikohtaan sujui rankkasateessa hitaasti mutta varmasti. Parin päivän lepo kissaeläinten piirittämänä oli tarpeen ennen ensimmäistä kirjastokäyntiä. Parikymmentä kirjaa varmistaa sadekelien jatkon, eikös niin.