Elokuva-Teatteri * Suomen Kinolehdessä oli kiintoisia tarinoita myös vuonna 1949.Nimim. Linssi ilakoi siitä, että "toivottavasti enää vain paha muisto, kun tämä numero on lukijoiden käsissä, on sähkön säännöstely. Kansanhuoltoministeriön taholta on nimittäin ilmoitettu, että sähkön sännöstelystä luovutaan helmikuun ensimmäisestä päivästä lukien.
Ainoat, jotka tätä säännöstelyn lopettamista surevat, lienevät ne säännöstelijät, jotka täten menettävät virkansa, sekä mainostoimistot ja lehdistö, jotka menettävät hyvän asiakkaan. Sähkön käyttäjät huokaavat ainakin helpotuksesta ja toteavat, että eräs huonoimmin järjestetyistä ja kohttuuttoman epätaasaisesti jakautunut sekä varmasti suuria kustannuksia aiheuttanut säännöstely on loppunut.
Järjestelyherroille on annettava edes se tunnustus, että heillä oli älyä antaa lupa sytyttää neonvalot ja ikkunamainokset jo ennen joulua -- vaikka säännöstelystä ei silloin vielä luovutakaan.
Olemme sitä mieltä, että elokuvateattereissa käydään saman verran -- olipa niillä neonmainokset tai ei, mutta olemme vakuuttunut siitä, että hauskat ja värikkäät neonmainokset ja yleensä kaupunkien asutuskeskusten iltavalaistus ovat omiansa pitämään suuren yleisön mielen virkeänä ja siten auttamaan eteenpäin näistä ankeista ajoista. Yleisen mielialan vuoksi olisi ollut aikanaan paikallaan hiukan tarkemmin harkita näitä seikkoja -- mutta mitäs menneistä. Pääasia, että asianomaiset olisivat ottaneet kaikki esitetyt mielipiteet talteen ja seuloisivat niistä totuuden -- siltä varalta, että joskus vielä pitäisi sähkökin panna kortille."
****
Oletteko kuullut -palstalla kerrottiin:
"että yhtenä 'ajan merkkinä', jota tarkkaillaan kasvavalla mielenkiinnolla, on televisio ja sen vastainen kehitys;
että filmivalmistamot ovat kaik päättäneet käydä härkää sarvista kiinni -- ts. elokuva-alan johtavat finanssipiirit ovat sijoittumassa määrääviin asemiin televisioyhtiöissä
...
että kun kaikkialla maailmassa kansallinen elokuva taistelee [---] taloudellisten vaikeuksien kanssa, niin on ihmeellistä, että sellaisessa, pienessä, harvaansasutussa maassa kuin Suomi, yleensä on mahdollista valmistaa kotimaisia elokuvia."
***
Nimim. Olaus pohdiskeli idiottina olemista: "Idiootiksi sen sijaan manaa itseään se amerikkalainen virkaveljeni, filmijournalisti, joka taannoin muun jutustelun lomassa otti leikatakseen sanan ja pari italialaisten herkästä tavasta ryhtyä kaksintaistelemaan. Virkaveli Paul Gallico uskalsi ensinnäkin huomauttaa, että aivan mitättömät riidat saattoivat Italiassa johtaa kaksintaisteluihin. Sen olisi kolman virkaveljemme, italialainen Paolo Dominioni ehkä vielä sulattanut, mutta kun Gallico kaiken kukkuraksi selitti, etteivät nuo kaksintaistelut sitten todellisuudessa kuitenkaan mitään oikeita voiman, taidon tai veren mittelöitä olleet, vaan että niissä puolin ja toisin vältettiin aiheuttamasta naarmuakaan -- tiukka ja tuima ilme riitti hurjan vaikutuksen syntymiseen --, niin veli Dominionin sisu kuohahti ja hän on nyt haastanut Gallicon -- kaksintaisteluun.
Jottei siitä tulisi mitään tekopeliä hän ehdottaa aseiksi -- käsikranaatteja. (Heittomatkaa ei ole lähteissä mainittu).
Ehkäpä aikanamme saamme viikkokatsauksesta nähdä miten äijien kävi."
***
Marraskuussa 1949 vietettiin ensimmäistä elokuvan juhlaviikkoa. Siihen liittyvässä artikkelissa Elokuva-Teatteri * Suomen Kinolehti kirjoitti seuraavasti:
”Elokuvan voima on sen kehityskyvyssä. Se on viiden vuosikymmenen kuluessa kehittynyt leikittelevästä mekaanisesta keksinnöstä ensiksi sirkus-sensaatioksi ja torihuvitukseksi sekä sitten vähitellen nykyiseksi taiteen ilmaisuvälineeksi ja vertaansa vailla olevaksi opettajaksi sekä kultuvoiduksi ajanvietteeksi. Nykymaailmassa ei mikään muu voi puhua niin laajalle yleisöjoukolle sillä teholla kuin elokuva. Sen mahdollisuuksia voidaan luonnollisesti myös väärinkäyttää. Kun sanotaan, että on mahdollista kustantaa helppohintaista ja ala-arvoista kirjallisuutta, niin me myönnämme, että melkein yhtä helppoa on valmistaa ihmisten huonoja vaistoja tyydyttäviä tai kiihottavia elokuvia. Tältä varjeltuakseen on yhteiskunta, kuitenkin vain elokuvan kohdalta, tehokkaimpana keinona valinnut ennakkosensuurin, johon edesvastuuntuntoiset elokuvatuottajat ovat melkein vastalauseitta tyytyneet, jopa itse näihin päätöksiin myötävaikuttaneet. Kun ennakkotarkastus melkein kaikkialla maailmassa toimii laajoin valtuuksin ja vaikka sillä on mahdollisuutensa kieltää elokuvan esitys muustakin syystä kuin vain taiteellisen ala-arvoisuuden tai esim. rikollisen tendenssin vuoksi, niin on sen suhteellisesti harvoin tarvinnut meillä käyttää oikeuksiaan. Tämä todistaa osaltaan, että elokuvaohjelmistomme on korkealaatuista. Sen laajan valikoiman parhaimmisto ansaitsee korkean taiteellisen arvosanan ja sen eetillisesti korkeat tavoitteet ja saavutukset ovat merkittäviä."
***
"Ulkomailta"-palstalla viimeisessä vuoden 1949 numerossa on pikku-uutinen saanut otsikon Värillinen televisio:
"Kahden vuoden kuluessa voidaan odottaa ensimmäisiä värillisiä televisiolähetyksiä, ilmoittaa BBC. Englantilaiset ovat suorittaneet laajoja kokeiluja tällä alalla. Länsi-Lontooseen rakennettava suuri studio aloittaa ensimmäiset lähetyksensä 1950."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti