Aamiaisella olimme kumartuneet Helsingin Sanomiin printatun kartan ylle kuin erillisrauhaa uhkuva suomalainen sodan-, politiikan-, tieteen- ja talouden johto Itä-Karjalan kartan ääreen keväällä 1941.
Me emme tavoitelleet Uralille vaan katsoimme paljon kauemmas, aina Kameruniin asti. Mirja Sääksi lensi Suomeen viikko sitten kevätmuutollaan Kamerunista Tsadin, Libyan, Turkin, Bulgarian, Romanian, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän kautta. Puolessatoista kuukaudessa. Ei hullumpaa.
Se, mistä aamiaspöydässä jutusteltiin oli tietysti kommentointi parisuhteesta. "Sääkset ovat uskollisia pesäpaikalleen, mistä seuraa, että ne ovat uskollisia puolisolleen", professori Pertti Saurola sanoo jutun tehneelle Helena Kinnuselle.
Vaimo hymyili leveästi.
Mutta kuinka maailmanmatkaaja tässä onnistuu? Toimittaja vastasi kysymättä: "Talvet ne viettävät omilla teillään tavallisesti Afrikassa, joskus hyvinkin kaukana toisistaan. Ne eivät muuta yhdessä, vaan eri aikaan, yksin."
Toimittaja jatkoi hievahtamattomalle lukijakunnalleen parisuhdearvoituksen ratkomista (professoria hienovaraisesti siteeraten) sujuvalla referaatilla: "Koska ne palaavat samalle pesälle, ne yleensä myös pesivät yhdessä."
Hymyilimme molemmat yhtä leveästi.
Ja sitten Bambin äiti ammuttiin. "Jos toinen jää palaamatta tai myöhästyy, pari saattaa vaihtua."
Tsemppiä Turistille.
Kyllä tässä olisi iltapäiväkaljan paikka, kun vain olisi iltapäivä. Näyttää tulevan kaunis päivä: pitäisikö rakentaa pesä terassille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti