Solidaarisuutta

Maalainen paljasti jokin aika sitten antikommunistisen menneisyyteni Puolan solidaarisuusliikkeen tukijana 25 vuotta takaperin. Hieman yllätyin, kun eilen sain kirjeen Puolan suurlähetystöstä, sillä en ole Puolassa käynyt vuosikymmeniin. Kirjeen yläreunassa oli tuttu symboli, laiva näytti tosin lyhentyneen, mutta kyllä se Puolan Solidaarisuus-liikkeen logo oli. Solidarnosc 1980-2005 on tekstinä logon alla.

Puolan tasavallan piippua poltteleva Suomen suurlähettiläs Stanislaw Stebelski kutsui yhdessä Puola-Solidaarisuus -tukikomitean entisen puheenjohtajana Raimo Laakian kanssa minut juhlatapaamiseen Puolan suurlähetystöön kesäkuussa.

Mitä sitten juhlitaan? Puolalaisten työläisten lakot ja Gdanskin, Szczecinin ja Jastrzebin sopimusten myötä perustettiin kommunististen maiden ensimmäinen ja riippumaton Solidaarisuus, josta "nopeasti muovautui laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen, puolalaisten vapauden ja demokratian pyrkimyksiä heijastava liike".

Tämän liikkeen johtavia aatteita oli tukea muiden Keski- ja Itä-Euroopan kansojen itsenäisyyteen tähtääviä pyrkimyksiä. "Puolalaisten vapaudessa ja demokratiassa elämisen halua ei murskannut edes uhka Neuvostoliiton väliintulosta eikä kommunistisen halituksen joulukuussa 1981 julistama sotatila. Solidaarisuus-liikkeeseen ryhmittyneiden ihmisten toiminnan ansioista Keski- ja Itä-Euroopan ensimmäinen ei-kommunistinen hallitus näki päivänvalon Puolassa 1989."

Vuosien 1980, 1981 ja 1989 tapahtumat Puolassa panivat liikkeelle entisen itäblogin maiden ja koko Euroopan demokraattisen muutosprosessia: 1980-luvun tapahtumat Puolassa ne ennakoivat Berliinin muurin kaatumista, Prahan samettivallankumousta ja Neuvostoliiton hajoamista. Nyt sekä suomalaiset että puolalaiset ovat Euroopan Unionin kansalaisia.

"Kommunistista järjestelmää vastaan menestyksekkäästi taistelleet puolalaiset olivat erittäin rohkeita. Vapaan maailman hallitusten ja järjestöjen osoittama tuki oli suunnattoman tärkeä. Aineellinen apu auttoi kestämään ja jatkamaan vastarintaa, henkinen tuki taasen vahvisti vakaumusta siitä, että taistelu oli oikeutettu ja voitto mahdollinen", suurlähettilään ja ent. pj:n kirje toteaa.

Mikä sitten oli suomalaisten panos? "1980-luvun alun muistorikkaina päivinä myös suomalaiset ilmaisivat kannatuksensa Solidaarisuus-liikkeelle - poliitikot, järjestöaktiivit, toimittajat, opiskelijat, vaikka toimintaolosuhteet olivat erilaiset kuin muissa länsimaissaan. Puola-Solidaarisuus -tukikomitean rooli oli aivan omaa luokkaansa."

Nyt järjestettävällä tapaamisella on oma tehtävänsä muistella, mutta myös keskustella siitä, miten Suomessa juhlistetaan Solidaarisuuden 25-vuotisjuhlavuotta ja kehitetään yhteistyötä maidemme ja Itämeren alueen hyväksi.

Kirjeen lopuksi allekirjoittaneet pyytävät "anteeksi kaikilta niiltä, joita kutsu ei tavoita, mutta joiden tulisi olla kanssamme. Osoittautui, että kaikkien yhteystietojen päivittäminen on mahdotonta."

Paikalla olisi kiva käydä, mutta en pääse, koska olen silloin luennoimassa Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Vahinko.