perjantaina, toukokuuta 20, 2005

Sinisellä Saimaalla seilattiin

Eilen kävimme kirjoittamassa kustannussopimuksen yhdestä kirjasta. Reilulla päällä ollut pomoni ajatteli kannustaa kirjan tekoa antamalla minulle kuukauden palkatonta virkavapautta.

Ajauduin sitten käymään baarissa. Ja kun elämä olisi epäilemättä käynyt pitkävetiseksi, päätin kutsua jonkun mukaan jakamaan pitkävetisiä laseja. Vedin esiin halkoni ja tähtitieteenlaitoksen etäkäytetty kompuutteri raksutteli aikansa: modeemi yhdisti minut Uruguayhun, josta se käänsi satunnaisesti Blogistanin nettitreffilinjalle.

Puoli tuntia myöhemmin pöytääni istahti Veera. Mikä sattuma! Juuri hänen kanssaan olimme sopineet blogikommenteissa nettitreffeistä joku viikko sitten.

Siinä sitten istuimme myöhään yöhön.

Keskustelu oli perinteistä, täydellistä ja mieliinpainuvaa:
- "Minä tykkään YUPista."
- "Mun mielestä ne on ihan p:ja."
Pari tuntia pohjalaista jökötystä.
- "Mä en keksi niistä mitään hyvää".
- "Ai jaa. Otakko vielä yhden?"

Siinä näkyi meidän suomalaiskansallinen heimosekoituksemme. Naisessahan on aika monta palaa maailmaa, noin niinku geeniperinteen kannalta tarkasteltuna.

Nukkumatti lenteli sitten pöytään.

4 kommenttia:

CatLee kirjoitti...

Hehe, minä ja mieheni kinastelimme siitä onko Don Huonot hyvä vai nimensä mukaisesti huono koko päivän( n.100 vuotta sitten kun tapasimme).Gaash, miten tuostakin on viitsitty edes riidellä:-))
YUP:sta: No Comments:-))

Sedis kirjoitti...

Myönnän kyllä että tuo kuluneet seitsemän tuntia oli tuossa tiivistetty aika rankalla kädellä.

Anonyymi kirjoitti...

Oliko kyseessä mahdollisesti aiemmin mainitsemasi karaokebaari? Jos oli, niin taisin nähdä sinut/teidät? Laulustasi voisin näin päätellä.. Se oli loistavaa!

Sedis kirjoitti...

Jos kelpasi, niin hyvä.