Lihänsyönnin vastustamisella on pitkät perinteet, mutta aiemmin niiden esittämiseksi ei tarvinnut riiputtaa pahoinpideltyjä ja teurastettuja eläimiä jokaisen aikuisen ja lapsen silmien edessä, kuten joissakin nettikampanjoissa on haluttu tehdä.
Mutta onko Minnan ajamalla, lika/puhtaus -kategorisointia hyödyntävillä anaalikertomuksilla höystetyllä lapsettomuusideologialla muutakin ponninta kuin "minä haluan" -itsekkyys, joka on kaikessa infantiilinen ja arkaainen tapa vakuuttaa itseä ja muita omien tarpeittensa ensisijaisuudesta.
Ennen muuta Minnan esityksen luonne mielestäni näyttää, että se oli osoitus pelosta oman prioriteettijärjestelmän kestävyydestä. Kirjoitus siis vahvistaa kirjoittajan omaa periaatepäätöstä, mutta sen epäily on nähtävästi johtanut voimakkaan propagandistiseen esitystapaan, jopa niin voimakkaaseen, että sen lastensynnytystä vastustava propagandaluonne helposti kääntyy kirjoituksen esittämää ideologiaa vastaan. Ylilyönniksi kutsuminen on ollut perinteinen tapa luonnehtia tällaisia kiistakirjoituksia.
Minnan ajatuskulkua olisi voinut huoletta kehitellä siihen keskusteluun, jota anglosaksisissa maissa on esitetty: siinä "lapsettomuus"-termi on haluttu korvata termillä "lapsivapaa" (childless-childfree). Kun en usko Minnan olevan tästä tietämätön, ounastelenkin, että hän jätti "lapsivapaa"-termin lanseeraamisen sen vuoksi, että kirjoituksen ideologisuus olisi tullut sen vuoksi näkyvämmäksi kuin hän halusi. Nyt kirjoitus on tunteenomainen ryöpsähdys, parahdus yksineläväisen naisen arjesta, jonka ylilyönnit antaa helposti anteeksi tai joiden äärellä vaikenee, kuten Tiedemies ja monet muut lapsiaan aidosti rakastavat ihmiset tekevät.
Keskustelua halutessaan Minna olisi voinut hyvin heittää kehiin Carolyn M. Morellin teoksen tai jos se ei tyydyttänyt lapsetonta mieltä niin valikoimissa ovat mm. seuraavat naiskirjailijat; Madelyn Cain, Laura Carroll, Diana L. Dell ja Suzan Erem, Laurie Lisle, Ellen Metter ja Loretta Gomez, Terri Casey, Irene Reti, Jane Bartlett ja Elinor Burkett. Metterin ja Gomezin kirja tietysti on mahdoton, sillä sen nimikin on Cheerfully Childless. Näin lapsettomuuden ideologialle on luotu markkinoille vahva pohja amerikkalaisessa "tietokirjallisuudessa". Sitä olisi voinut lanseerata asiaperustein Suomeenkin. Minna valitsi toisin: napanöyhtä oli tärkeämpää kuin uuden keskustelun avaus ja olisihan se vaatinut työtäkin, ehkä jopa unettoman yön, niin kuin kirjoittelu usein vaatii.
Ymmärrän tietysti varovaisuuden. Suomessa uuden ideologisen liikkeen perustaminen on melkoisen mahdotonta: se on yksinoikeudella annettu vain talousajattelijoille, jotka tulevat valtiovarainministeriöstä tai politiikkaa(nsa) perustelevista enemmän tai vähemmän salaisista pienryhmistä. Kaikki muut ideologiset ajattelutavat ovat joko vaarallisia, vanhentuneita, liian radikaaleja, naurettavia: ylipäänsä se mitä ideologiasta voi Suomessa sanoa on, että kaikki mitä ne - eli siis ei-minä ja mun kaverit - ajattelevat on ideologista ja siksi väärin. Jos joku yrittäisi sitten jotain muuta, sanotaan kerkeästi että "älä yleistä". Ja juuri sitä esimerkiksi tieteessä tehdään. Yleistetään niin maan perkeleesti.
Ja sitä yleistämistä Minna tietysti esittämässään ei-ideologisuudessaan - vaikka tietysti on niin maan perusteellisen ideologinen - vastustaa. Vastustaminen tapahtuu kirjoituksen lopun retorisissa vedoissa, joita en edes viitsi tässä toistella.
Minna siis sanoo, että koska hän ei halua lapsia, hän ei halua lapsia. Perheellisenä - jonka hän esittää jo otsikossa anaalivertauksin - ei saa nukutuksi, työt häiriintyvät, lapset metelöivät, likaavat ja haittaavat, ei voi pitää hauskaa (milloin haluaa), parisuhteen seksi kuihtuu ja käy kipeää jne... Nämähän ovat ilmeisesti sitten kaikki ilmiöitä, joita ei sinkkusuhteissa tapahdu, vai? Minna unohti yleistää, että juuri samoja ilmiöitä tapahtuu ihan tavallisissa parisuhteissa ilman lapsia tai lapsien kanssa - lapsia voi olla ennestään ennen kuin lapsettomuusideologian ottaa yhdeksi elämän johtotähdistä.
Muutama keskeinen teema lapsettomuusideologiasta loisti poissaolollaan: kehitysmaiden lapsirikkaus on joidenkin mielestä ongelma - ratkaisuina yleensä niiden muiden syntyvyyden säännöstely -; joskus myös hallinto keksii itse säännellä väestönsä lapsilukua - kohteena silloin mieluusti se vähemmistö, joka uhkaa tehdä enemmistöstä entisen enemmistön.
Minnan kertomus itsestään ei muistaakseni käsitellyt adoption mahdollisuutta. Aika usein lapsettomuus perustellaan keittiönovi-teorialla: "Ainahan voin hankkia lapsia adoptoimalla niitä." Tämä sinkkuideologian ja lapsettomuusideologian muoto ei tainnut suvaita edes sitä.
Kaiken tämän jälkeen muistutan mahdollisia kommentoijia siitä, että Minnalla on jakamaton oikeus mielipiteeseensä ja toimenpideohjeistoonsa. Mutta hänen propagandaansa vastaan saa ja pitää argumentoida. Se nimittäin johtaa onnistuessaan maapallon ihmisten tuhoon sadassa vuodessa.
MYÖHEMPI TÄYDENNYS:
26 kommenttia:
Jee, aivan ihana sedistykityspostaus! Paitsi ettei Minna mielestäni olisi tällaista ryöppyä ansainnut. Sinä ajattelet aina niin suuresti, perusteluja ja lähdeviitteitä kaipaavasti. Heti pitäisi olla ideologian pohjaa perustamassa, vaikka ehkä haluaisikin vain purkaa tuntemuksia pihalle.
...onko Minnan ajamalla, lika/puhtaus -kategorisointia hyödyntävillä anaalikertomuksilla höystetyllä lapsettomuusideologialla muutakin ponninta kuin "minä haluan" -itsekkyys...
Rehellisiä kun ollaan, niin enpä minäkään lapsia hankkiessani miettinyt, että ilman tätä panostusta ihmiskunta loppuu sadassa vuodessa. Taustalla oli puhdas "minä haluan" -itsekkyys. Joissain yhteyksissä olen osoittautunut kognitiiviselta kapasiteetiltani kehittyneeksi, silti päätös lastenhankinnasta ei ollut minun, vaan hormonieni: liki vuosikymmenen vietit kuljettivat eikä niitä pystynyt ajatuksen voimalla vastustamaan.
Näin jälkikäteen ajatellen viettini toimivat luonnonvalintaa ajatellen ok: minusta ja kumppanista irtosi säilyttämisen arvoisia perintötekijöitä ja neljä lastani saivat säällisen määrän hoivaa ja huomiota kehittyäkseen kelpo ihmisiksi.
Minnan tekstissä oli ylilyöntinsä. En esimerkiksi tunnista itseäni niistä lepertelevistä, unen puutteessa riutuvista äideistä, joiden ajatusmaailmaan mahtuu vain vauvan kakan väri ja kiinteys. En muuten tunnista Kauraakaan tai Opettajatarta tai monia muita fiksuja naisia, jotka suuremmitta ongelmitta ovat yhdistäneet pienet lapset ja oman elämän. Entäs sitten? Jos tahtoo saada tarinalleen yleisön, ovat ylilyönnit arkielämässä edelleen tehokkaampi keino kuin nimekkäisiin lähdeteoksiin vetoaminen.
Hyvä te kumpikiin! Viis mielipiteistänne (joita en jaa), pääasia on, että kirjoitatte hyvin ja haastavasti!
PS Jos postauksissa pitää olla perustelut ja lähteet, niin kai kommentteja vielä saa heittää ihan tunnepohjalta?
Minä en sanonut, että pitää ollaa, vaan että olisi voinut olla - jos olisi halunnut keskustelua herättää eikä vain julistaa.
Sedis on julma donkkaaja ja lempeä tykittäjä!
Kypsempää sanomaa löytyy esimerkiksi osoitteesta:
www.childfree.net ja sieltä hakemistosta weblinks.
Asiaa! Minnan järjettömästi kärjistävä, kapeakatseinen ja yksisilmäinen vuodatus oli tunkkaisinta lukemaani pitkään aikaan. Suvaitsemattomuus - kohdistuu se mihin tahansa - haisee aina ummehtuneelle.
Sedis, sinä olet ihana. Aivan ihana.
K.
Eihän tämä nyt Jarin sivuille kuulu, mutta sanon että, tämä Minnan vuodatus oli pitkästä aikaa parasta bloggaamista mitä olen nähnyt. Vaikka saattaisin olla monesta asiasta eri mieltä, en voi kuin ihailla hänen loistavaa retoriikkaansa. Siihen ei ole moni aikoihin pystynyt.
Harmin vain että hän täysosumansa loppupuolella vesittää sanomansa toteamalla voivansa hankkia vaikka useammankin lapsen, jos vain mies olisi synnyttäjä.
Ollaan Birdyn kanssa puhuttu noista lapsi- ja perheasioista jo vuosia sitten, paljon. Pelkäänpä olevani se isopaha jokusenkin B:n ajatuksen taustalla ;-) Mutta asiaan sen verran, että on ehkä jäänyt mainitsematta tällä kertaa se, mikä on keskeistä tahallisessa lapsettomuudessa ainakin itseni kohdalla (ja muistaakseni myös B. on tästä livenä puhunut):
TAUSTA, eli millaisessa perheessä on elänyt, millaisia vinksahtumia siellä on nähnyt, mitä ö-luokan roinaa tietää kantavansa perintötekijöissään, miten vähän kestää tai miten tarpeekseen on JO saanut melusta, jankutuksesta, kasvattamisesta - eikö tällainen ihminen rakasta eniten lastaan kun jättää sen TEKEMÄTTÄ? Mä en ainakaan voisi kuvitellakaan, että pilaisin sekä uuden ihmisen että oman elämäni jatkamalla pakkolisääntymiskierrettä. Kyllä mulla saa olla järkeä päässä, vaikkei mun vanhemmilla eikä kaikilla sisaruksilla olekaan. Muiden lapsettomuudet tai lapsellisuudet ei mulle sinänsä kuulu, mutta OIKEASTI soisin, että ennen panemista jotkut muutkin (noin 95% kaikista) tekisivät perkeleen tarkkaa ajatustyötä sektorilla "onko minusta tähän?", "mitä minä annan lapselleni?" jne.
Juu, ja maailmassa kyllä tosiaankin on niitä kodittomia ja hylättyjä, että siitä vaan jos paijaamaan tekee mieli.
Viimetteeks vielä, mä en tajua mistä on jäänyt päälle tämä käsitys että Birdy on yksielävä katkera ruikku. Hän on sanonut sekä TV:ssä että sfnetissä että mielestäni myös Siiveniskuissa ihan julki, että hän ei asu yksin.
Yksineläväisyys tarkoitti tässä ilman lapsia elämistä, koska siitähän tässä oli puhe. Myönnän epäselvyyteni. Mutta ei sinkkuideologiakaan tarkoita yksin olemista. Eikä tässä ollut tarkoitus Birdya ja hänen parisuhdettaan käsitellä, vain luonnehtia hänen sanojensa yleistä merkitystä ja laittaa sitä vähän isompaan kontekstiin. Siis hieman keskustella.
Tästä on "hieman" keskusteltu jo keskusteluun paremmin sopivilla areenoilla, eli KESKUSTELUryhmissä. Sfnetissä. Blogi"keskustelut" ovat naurettavia vuoromonologeja, eihän täällä pääse edes lainaamaan kuin copypastella.
Ja siitä otsikon "anaalisuudesta", myös sen tausta löytyy keskusteluryhmistä, jossa "per*e"ttä on käytetty vitsinä, eli se on se tuhma sana, jota ei saa kirjoittaa kokonaan näkyviin. Ja se sana ei siis ole perse.
Ensiksi pari pikkuhuomautusta Siguraattorille: Kaikki eivät seuraa sfnet.huuhaata eivätkä ole selvillä sen sisäpiirijutuista (ja nyyssikeskuisteluihin viitatessa olisi kai kohteliasta vähintään mainita kyseinen ryhmä jollei nyt ihan googlelinkkiä jaksa kaivaa, ettei aiemmista keskusteluista mahdollisesti kiinnostuneiden sentään ihan koko sfnettiä tarvitse käydä läpi - keskustelut, joihin luullakseni viittaat, eivät näet hakusanalla "lapsettomuus" löydy.) Aihetta ei mielestäni kyllä ole käsitelty niin kattavasti, etteikö myös asialliselle blogikeskustelulle aiheesta olisi tilaa. Kaikki eivät myöskään seuraa tiiviisti Birdyn lausuntoja eri medioissa pysyäkseen selvillä hänen yksityiselämänsä kiemuroista vaan olettavat ehkäpä esimerkiksi "selibaattipäiväkirja" nimityksellä olevan jotain tekemistä kirjoittajan elämäntavan kanssa.
Sitten itse asiaan. Aioin kommentoida Birdyn kirjoituksia omassa blogissani jo viime viikolla, mutta se jäi sitten tekemättä nettiyhteyden oikuttelun vuoksi. Omia lapsia minulla ei ole eikä niiden hankkiminen ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys - voi olla että minusta jonain päivänä tulee äiti, mutta voisin uskoakseni elää hyvän ja onnellisen elämän myös lapsettomana.
Päätös lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä on mielestäni hyvin henkilökohtainen, eikä sitä pitäisi joutua puolitutuille tai ventovieraille puolustelemaan. Birdyn, Siguraattorin ja muiden heidän kaltaistensa vakaumuksellisti lapsettomien kohdalla on varmasti kaikkien osapuolten kannalta parempi, etteivät he hanki lapsia, ja minusta on sekä turhaa että typerää yrittää heitä siihen painostaa.
Tuosta mielipiteestäni huolimatta olisin kommentoinut Birdyn kirjoituksia kriittisesti. Kärjistyksissään Birdy meni nimittäin mielestäni monesti turhan pitkälle. Kirjoitukset eivät keskittyessään perhe-elämän ja mammojen arvosteluun mitenkään kannustaneet miettimään esimerkiksi sitä, olisiko minusta äidiksi vai ei. (Tuollaiseen pohdintaan kannustaminen olisi sinänsä ihan hyvä asia - minulle on jotenkin itsestään selvää, että lasten hankkiminen on niin iso päätös ja elämänmuutos, että sitä harkitsee ja pohtii perusteellisesti, mutta ehkäpä kaikille ei).
En ilmeisesti ole koskaan missään törmännyt ns. mammalahkolaisiin. Lapsia hankkineet tuttuni eivät koskaan ole antaneet ymmärtää olevansa jotenkin parempia ihmisiä tai perhe-elämän olevan aina helppoa ja mukavaa. Kanssani he ovat keskustelleet enemmän minun opinnoistani kuin lapsensa/lastensa edesottamuksista enkä ole koskaan joutunut kärsimään vaippakeskusteluista tms. En myöskään koskaan ole joutunut selittelemään, miksei minulla ole lapsia enkä pahemmin kuuntelemaan vihjauksia niiden hankkimisesta.
En myöskään ole koskaan kokenut sitä, että minulle kerrotaan nuorena lapsen hankkimisen lääketieteellisistä eduista lasten hankintaan painostamisena tai mahdollisesta sairastumisesta syyllistämisenä. En ole myöskään onnistunut välttymään tiedoilta raskauden riskeistä yms. joten en koe saaneeni puolueellista tietoa.
Olen ymmärtänyt valistuksen niin, että mikäli niitä lapsia joskus haluaa, ne olisi lääketieteelliseltä kannalta parempi hankkia jo kohtuullisen nuorena, koska vanhempana raskaaksi tuleminen voi vaikeutua ja raskauden riskit nousevat huomattavasti. On pelkästään hyvä, että tämä tuodaan selkeästi esille - kun tiedän, mitä mahdollisesta lasten hankinnan lykkäämisestä sopivampaan ajankohtaan saattaa seurata, voin ottaa senkin näkökohdan huomioon miettiessäni hankkisiko niitä mahdollisia lapsia ehkä jo tässä parin vuoden sisällä vai vasta sitten joskus kun on valmistunut ja saanut vakituisen työpaikan jne.
Nelilapsisen perheen vanhimpana olen myös jonkin verran nähnyt lapsiperheen arkea (nuorimmainen on minua 10 vuotta nuorempi, joten hänen vauva-aikansa muistan oikein hyvin) joten Birdyn liioitellut kauhukuvaukset eivät ihan mene läpi varsinkaan kun äiti neljän lapsen hoitamisen ohella (emmekä muuten koskaan olleet päivähoidossa) jaksoi tehdä omia töitään kotoa käsin (kirjanpitoa ja tilintarkastuksia), pitää huolta isän yrityksen ajanvarauksista, paperihommista ja siivouksesta sekä tehdä kaikki kotityöt isän tehdessä töitä lähes 12t/6 päivää viikossa. Ihan noin rankkaa pestiä en itselleni ottaisi, mutta ihan selväpäisenä äiti tuosta näyttää selvinneen ja meistä lapsistakin on tullut ihan kelvollisia (ja ei, emme olleet mitään hypersuperkilttejä mallilapsukaisia vaan alvariinsa keskenään tappelevia pikkuriiviöitä).
Lapsiperheessäkin voi tehdä valintoja ja elää omanlaistaan elämää. Ei ole pakko mennä lauman mukana ja tehdä asioita vain koska lasten kanssa kuuluu tehdä niin - missään ei pakoteta viemään lapsiaan mäkkäriin kirkumaan kilpaa muiden lasten kanssa. Toki lapset pitää ottaa huomioon eikä ole yhtä vapaa menemään kuin ilman lapsia vaan pitää järjestää joku lapsenvahdiksi, jos lapsia ei voi ottaa mukaan.
MariaKristiina, en puhunut sfnet.huuhaasta enkä välttämättä viimeaikaisista keskusteluista. Kommenttini paino oli siinä, että blogit on teknisesti sairaan typerä alusta KESKUSTELUUN, jota taas Sedis on hakemassa.
Kiitän MariaKristiinaa hienosta puheenvuorosta. Blogit muodostavat KOKONAISUUDESSAAN keskustelun ("blogosfäärin") tai vielä hienommin diskurssin. Blogin kommenttiosaston eroa uutisryhmiin en kyllä ymmärrä tai peräti blogien välillä niin kuin nyt linkkeineen päivineen tehdään.
Molempi parempi: maailmassa on monia tapoja ilmaista mielipiteitään ja kantojaan tärkeisiin asioihin.
Mutta keskustelun näillä metakommenteilla kyllä saa lakkaamaan. Kukapa nyt haluaisi vääntää kättä siitä, millä alustalla keskustelua käydään.
En usko, että se oli Siguraattorin tavoite, mutta yleinen tapa se kyllä on. Varsinkin tuommoisella vähän inttävällä asenteella käytynä.
Olisin muuten saattanut kertoa sulle eron blogien kommenttiosastojen ja keskusteluryhmien välillä, mutta mitäs tässä suotta "inttämään", jatkaakaa vain monologejanne :-)
Siguraattori, mun pointtini taas oli siinä, että 1)lukisin ihan mielelläni ne sfnetin kattavat keskustelut (vaikka uudestaan, jos on jo ennestään tuttu ketju) ja mahdollisesti joku muukin lukisi, mutta noilla vinkeillä niitä saisi etsiä aika kauan (ei huuhassa eikä välttämättä ihan lähiaikoina, toi auttaakin jo tosi paljon) 2)aika moni bloggaaja tai blogikommentoija ei kyseisiin nyyssikeskusteluihin aikoinaan osallistunut (eikä kaikille nyyssit ole edes tuttuja), mutta asiasta voisi silti olla jotakin (mahdollisesti uuttakin) sanottavaa.
Jos nyyssit nyt ovat paljon parempi keskustelukanava, niin keskustelun siirtämistä sinne helpottaisi oleellisesti vinkki soveltuvasta ryhmästä (sfnet.keskustelu.lapset vai joku muu?) sekä tieto siitä, mitä aiemmassa keskustelussa on sanottu (vanhat keskustelijat kuitenkin huomauttelisivat nyypiöille vanhojen argumenttien toistelusta). Mielestäni blogeissa ja kommenttipalstoilla keskustelu ei kuitenkaan ole erityisen hankalaa, vaan luonteeltaan erilaista. Nyyssikeskustelu on monesti nopearytmisempää, interaktiivisempaa ja tiiviimpää, blogeissa taas voi kirjoittaa vähän pidempiäkin pohdiskeluja ja siirtyä käsittelemään samaa aihetta hieman eri näkökulmasta pelkän kommentoinnin ja väittelyn sijaan. Makuasia, kummasta pitää enemmän (itse luen sekä blogeja että nyyssejä, mutta nyyssikeskusteluissa harvemmin kommentoin juuri nopeamman rytmin vuoksi - pitäisi kirjoittaa vastaus melkeinpä heti luettuaan eikä jäädä liikaa miettimään).
Mutta tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, joten ehkäpä emme jatka blogit vs. nyyssit väittelyä tämän enempää ainakaan täällä huonosti keskusteluun soveltuvassa ympäristössä. ;)
Hei Sedis,
lähdetään siitä, että olisi mukavaa, jos käyttäisit virallista käyttönimeäni, eli Minttua. Minnan käyttö tuntuu minusta siltä, että puhut eri henkilöstä:)
Toisekseen: mielestäni hyvin paljon pohdin kirjoituksessanikin sitä, että 'jos tahtoo uraa ja kivaa ja vapautta, lapsia ei hankita kele'. Eli mielestäni olin aika hitosti nimenomaan sillä asialla, että en jaksa enkä hyväksy lapsien hankkimista periaatteesta, jos se johtaa siihen, että pennuilla on paha olla ja vanhemmat riekkuvat rajatilassa. Ja tätähän monet tekevät - vaikka me kaikki tunnemme henk.koht VAIN hyviä ihania tasa-arvoisia fiksuja upeita rakastavia vanhempia, niitä muunlaisia ON olemassa. Niitä on nähty. Ihan jopa omassa työpaikassa aikoinaan (vastaanottokoti huostaanotetuille lapsille, joiden taustaraportit olivat sivumennen sanoen sellaista luettavaa, että siinä kalpenee niin minun radikaaleimmat lääsyni kuin Sediksen tykitykset).
Minusta ihmisen tulee ymmärtää, onko hän vanhemmaksi sopiva vai ei. Ja elää sen mukaan eikä piristä pentujen hankkimispakosta aivopestynä lampaana.
Minusta ihmisen myös tulee ymmärtää, että lapsen hankinta ei ole mikään default-arvo, vaan iso valinta, jonka ottaminen tai jättäminen on yhtä arvostettava teko, jos se tapahtuu järkevin perustein ja mietinnän kautta.
Olisi Sedis jotenkin kuvitellut sinun lukevan kirjoitukseni myönteisemmästä kehyksestä kuin olit näemmä tehnyt. Kiitos Sun äitilles siitä, että toit esiin lapsenhankinnan itsekkyyden - kun mielestäni juuri se, että en ole koskaan tuntenut edes halua hankkia lapsia, tekisi minulle lapsenhankinnasta vähintäänkin kyseenalaisen ja megaitsekkään trendioikun.
Paljon terveisiä kaikille, Minttu.
Minulle ei oikein selvinnyt, mikä Mintun postauksessa lopulta mätti. Arvostelu nimittäin näytti enimmäkseen jäävän muotoseikkojen tasolle - teksti ei sopinut muottiin, johon sitä yritettiin tunkea - ja sisältöön puututtiin vain sellaisin argumentein, joilla voidaan yhtä lailla arvostella täysin vastakkaistakin mielipidettä. "Minä haluan -itsekkyys" kun taitaa olla yhtä usein lasten tekemisen kuin tekemättömyydenkin motiivina.
Niin, oliko nyt esillä olleessa "lapsettomuuden" ajatuksessa sitten lopulta muuta kuin "minä haluan" -itsekkyys? Se on tärkeämpää tietää kuin se, että on muutenkin ajattelevia, joita ajaa eteenpäin pääasiassa "minä haluan". Tuskinpa se ainoa "driving force" elämässä on.
Lasten tekeminen on tässä maailmassa biologinen välttämättömyys, jos ihmislaji halutaan säilyttää. Se siis on perusarvo. Silti sen perusarvon noudattamatta jättämistä ei pidä rangaista tai tuomita, mutta argumentoida vastaan kyllä.
Nyt ei muuta ollut: se mitä jäi jäljelle oli (laadullisesti) paremman (mukavamman, helpomman, sopivamman jne...) henkilökohtaisen elämän tarve parisuhteessa tai ilman: tätähän linkittämäni mielipide ei millään tavoin määritellyt. [Siguraattori viittasi hieman kummallisesti tässä "olisi pitänyt tietää"-argumenttiin. Mistäpä me ja jopa miksi, jos sitä ei alkuperäisessä kirjoituksessa haluta tuoda esille eksplisiittisesti - implisiittisestihän se oli esillä.]
Mutta oleellinen henkilökohtaisen elämänlaadun parannuskeino oli tämä lapsettomuus. Siitä nostettiin ikään kuin perusarvo: lapsen arvo oli kirjoituksessa nolla tai suorastaan haitallinen. Tämähän lähenee jo lapsivihaa, vaikka en usko siitä olevan kysymys. Julistuksen propagandistinen muoto ikään kuin pakottaa liikkumaan ilmaisussa sivistyksen raja-alueilla, vaikka kyseessä oli delekaatti asia. Pidin siksi kirjoitusta äärimmäisen provosoivana.
Monet valitsevat (ja ajattelevat) toisin kuin Minttu ja muut "chilfree"-ideologian kannattajat: hankaluuksista, vaikeuksista ja ehkä epäonnistumistakin huolimatta ja jopa heissäkin on monia, jotka ovat valmiit kertomaan elämän hienouksista lasten kera, kanssa ja yhdessä: kymmenet ja taas kymmenet blogitkin sitä päivittäin todistavat. Sen täydellinen dissaaminen on suuri erehdys ja osoittaa sokeaa pilkkua inhimillisessä ajattelussa.
Mintun lailla ajattelevia - anteeksi, en tiennyt kutsumanimeäsi - on harvemmassa: yritin jopa pohdiskella, kuinka vaikeaa tässä maassa juuri tästä vähemmistön näkökannasta on luoda, tuottaa tai uusintaa toimivia ideologisia ajatusmalleja.
Lisäksi yritin sekä tekstillä että myöhemmin lisätyillä linkeillä näyttää, että "tietoisen lapsettomuuden keskustelulla" on laajemmatkin ulottuvuudet. Kyse on kansainvälisestä ajattelusta, jota erityisesti viime vuosina yleistynyt länsimainen populaaritietokirjallisuus ajaa eteenpäin. Se on pohjimmiltaan vahvasti ideologista. Yritin edes mainita joistakin sen piirteistä, mutta monet haluavat keskustella vain Mintusta ja hänen valinnoistaan, joissa kyllä keskustelua riittää.
Akateemisesti koulutetun, retoriikaltaan taitavan ja tyylillisesti tietoisen Mintun valitsema tyylilaji oli (jälleen kerran) rankka, mielestäni jopa ylilyövä. Kyllä sitä selvästi miedommat vastineet pitää kestää.
Minkäänlaista negatiivista ajattelua Mintun valintaa kohtaan en herättele, pois se minusta. Sen sijaan hänen argumentointiaan käsittelen mieluusti yhtä rankalla kädellä kuin hän itse.
Mutta sitähän minulle ei niin helposti sallita, enkä kyllä aina itsekään sellaiseen halua ryhtyä. Minullakin on nimittäin haluni.
En kommenttipalstoilla jaksa alkaa
käydä vääntöä.
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/167.html
Väite, että tämän kaiken takana on halu 'keskustella' tuntuu vähän oudolta. Kun sekä sinä että Tiedemies pääsitte varsin nopeasti Birdyn persoonatulkintoihin käsiksi.
Ainakin todistitte sanani todeksi: on asioita, joita ei kertakaikkiaan saa sanoa. Vaikka ne olisivat kuinka totuudenmukaisia. Yritin tätä vielä selittää kissatarinoilla I, II ja III, mutta nyt lopetan tämän asian jauhamisen tähän. Ampukaa päähän minun puolestani: olen mitä olen ja valitsen oman elämäni valinnat, ja koen ne arvokkaiksi itselleni.
T.BirdyMinttu
Vai niin. Aika tylsää. Marttyyriksi ruvetaan!
Kai sitä pitää kuitenkin juttu vääntää. Jatkossa luulen ottavani itsekin vähän rankemman tyylin.
Kovin paljon vääriä siteerauksia ja tulkintoja Birdy oli saanut sinänsä teknisesti helppoon kirjoitukseensa, johon hän yllä viittaa.
Retoriikka siis mättää. Polkaisen vastineen omana kirjoituksenaan.
Birdy: "mielestäni hyvin paljon pohdin kirjoituksessanikin sitä, että 'jos tahtoo uraa ja kivaa ja vapautta, lapsia ei hankita kele'."
Oletan, että tuo oli osittain suunnattu minulle, kun kirjoitin kommentissani, etteivät kirjoituksesi kannustaneet pohtimaan sitä, olisiko minusta äidiksi. Ensinnäkin, näkökulmasi on enemmänkin sopisiko lapsi elämäntyyliisi eikä sovellutko äidiksi/isäksi. Toisekseen, tuohon sävyyn annetut valmiit ohjeet eli "jos x, niin ei hankita niitä lapsia", eivät mielestäni todellakaan kannusta itsenäiseen omakohtaiseen aiheen pohdintaan. Puhumattakaan siitä, että kirjoituksiasi tuohon pisteeseen asti lukenut on jo mamma- ja lapsivalituksella ärsyynnytetty, mikä ei myöskään ole hyvä lähtökohta rauhalliselle ja objektiiviselle oman tilanteen ja voimavarojen (vanhemmaksi soveltuvuuteen liittyy toki muitakin juttuja, mutta niitähän et kirjoituksessasi lainkaan käsitellyt) miettimiselle.
Heh...
"Minnalla on jakamaton oikeus mielipiteeseensä ja toimenpideohjeistoonsa. Mutta hänen propagandaansa vastaan saa ja pitää argumentoida. Se nimittäin johtaa onnistuessaan maapallon ihmisten tuhoon sadassa vuodessa."
Että nyt Minttu meni kirjoittamaan jotain sellaista, että ihmiset sen johdosta tulevat kuolemaan sukupuuttoon sadassa vuodessa?? ;)
Voi kun mahdollisimman moni todella ajattelisikin etukäteen huolella, että kannattaako niitä
lapsia pukata vai ei. Niin moni tuntuu ihan vahingossa päätyvän vanhemmiksi..
Kaikki mitä sanot, liftari, on aivan oikein sanottu. En näe siinä ongelmaa.
Retorisehkona kysymyksenä: miksi kenenkään tarvitsee perustella lapsettomuuttaan kenellekään? Mielestäni se on yksityisasia, eikä uteluihin tarvitsisi odottaa vastausta.
Maailma on täynnä erilaisia odotuksia: onko koulut käyty, monennelleko luokalle nyt menet, ja sitten varmaan armeijaan ja yliopistoon tai muuhun koulutukseen, että minkälaisen ammatin siitä oikein saa. Entä onko tyttöystävää, oikeinko asutte yhdessä. Ai että asutte, no milloinkas niitä lapsia voi odotella. Tietyn ikäisiltä ihmisiltä odotetaan tietynlaista kuviota: ja niiden kuvioiden mukaisia sitten kysytään. Ne ovat ihan samanlaisia kysymyksiä kuin mites menee? tai verrattavissa jopa "hyvää huomenta"-aamutoivotuksiin: niihin kannattaa siis vastata että menee tosi huonosti, selkä on kipeä ja että "mitäs hyvää tässä aamussa muka on!"?
Mites menee ja hyvää huomenta saattavat joskus ärsyttää, koska emme jaksa olla kivasti konventionaaleja.
Harvempihan niitä ärsytyksiään lähtee arkitilanteissa perustelemaan.
Mutta kyllä niitä voi perustella.
Jos kukaan ei koskaan perustelisi mitään eikä mistään, olisihan se maailma ainakin vähän köyhempi.
Yksityisasioita ovat sellaiset asiat jotka pysyvät yksityisasioina. Kyllä niistä kysyä tietääkseni voi: aion edelleenkin kysyä lapsettomilta tuttavapariskunnilta, että onko lapsia suunnitteilla.
He voivat sitten tietysti vastata viiden vuoden ajan kokemuksistaan lääkäreistä, hedelmällisyyshoidoista ja täsmäyhdyntöjen rasittavuudesta ja adoptiosäännösten tiukkuudesta ja kalleudesta ja vaikka mitä.
Mutta itsehän kysyin.
Nostan hattua minnalle, kun moisen päätöksen teki. :)
Suurinosa kirjoitukseni mielipiteistä koskee pikkulapsia:
Itse en myöskään halua lapsia ja olenkin jo päättänyt etten niitä hankikkaan, tällainen lapsenvihaaja minä olen. Samaa mieltä että useat lapset parkuvat tai haisevat eikä tietenkään jatkuvasti.
Usein kun kuulen lapsen itkevän, sanon muutaman kirosanan hiljaa ettei lapsen omistaja kuule.
En myöskään aio missään tapauksessa auttaa lapsen hankkineita, enkä myöskään kunnioittaa heitä. Usein kun lapsi katsoo minua niin kohdistan vihaavan katseeni lapsen silmiin.
Muutama vanhempieni tutut ovat hankkineet lapsia ja siksi olenkin ottanut heihin välimatkaa, ei kiinnosta näyttäytyä heille enään ennen kuin heidän lapsensa täyttää vähintään 14v, tuossa iässä olevat eivät enään niin paljoa itke.
Mottoni: "Kun lapsen hankit, älä koskaan tule pyytämään minulta apua missään tilanteessa tai muuten vaan puhumaan lapsestasi vaan pysy poissa silmistäni mielellään ikuisesti".
Siksi ostinkin itselleni mp3 soittimen jolla kuuntelen musiikkia aina kun lähden jonnekkin, enpähän kuule lapsen itkua tai avunhuutoa.
Monesti kun joku pikkulapsi kaatui kävellessään minä nauroin hiljaa mielessäni.
Edes vanhempianikaan en kunnioita vaan jätän kaikki kotityöt heidän huolekseen.
Muutaman kerran olen herännyt jonkun pikkulapsen takia, kun kuuluu ääni talon seinien läpi jolloin viha pikkulapsia kohtaan vain kasvaa.
______________
Nimim.
Pikkulapsia kohtaan katkera henkilö.
Lähetä kommentti