Taina Kolkkala

Kisan jälkeen Taina Kolkkalalla oli syytä tiukkaan ilmeeseen, vaikka hymyäkin nähtiin hetken ajan - amatöörikuvaajan kamera ei sitä ehtinyt tallentaa. Eläintarhan kisoissa hänellä oli periaatteessa viimeinen mahdollisuus päästä mukaan MM-kisoihin, mutta vaadittu 62 metriä oli aivan liikaa.

"Tehot puuttuivat", sanoi vieressäni seissyt Kolkkalan valmentaja, kun totesin hänelle, että toiseksi viimeinen heitto näytti lähtevän todella hyvin. Monissa heitoissa vetovaiheen loppupuolella keihäs laski hieman liikaa. Se saattoi johtua myös lantion kiertoliikkeen puutteesta - sama vaiva oli pahempana Paula Tarvaisella.

Taina viihtyi omalla puolellaan yksikseen koko kisan ajan, eikä paljon kontaktia ottanut muihin kilpailijoihin. Katsojalle näytti, että kunnon latausta - sitä voiman käyttöön tarvittavaa aggressiivisuutta - ei tänään(kään) löytynyt: ehkä tekniikka ei sitä kestä, mutta kun vauhtikin on vielä alkutekijöissään, keppi ei lennä tarpeeksi. Yllättävää oli, että sellainen kaikki peliin heitto jäi puuttumaan - alitajuista alistumista välivuoteen, ehkä?

Lieneekö tiistaina vielä vihoviimeinen mahdollisuus päästä joukkueeseen Tukholman GP-kisoissa? Valmentaja ei tätä myöntänyt eikä kieltänyt. Hänen neuvonsa oli koko ajan rentous ja keihään suunnasta ja lentokaaresta saattoi päätellä, että parissa viimeisessä heitossa ne olivatkin aika hyvässä jamassa. Mutta käden nopeus oli kuubalaisiin verrattuna yllättävän paljon hitaampi ja kun voimaakaan ei samalla tavalla heittoon saatu, oli tulos pettymys.

Ainakaan kentällä Kolkkala ei pettymystään näyttänyt, mikä on hyvä merkki: keihäs lentää vielä hänelläkin pitkälle.

Kentällä oli myös äärimmäisen negatiivisia katsojia: huutelua, jopa nimittelyä. Järjestysmiehet eivät olleet tehtäviensä tasalla - nämä katsojat olisi pitänyt ajoissa ohjata ulos. Nyt he saattoivat kolmella alkukierroksellä häiritä vuoden tärkeimpiä heittojaan heittäviä urheilijoita.