Pimeä ja kylmä. Epäiltävän hyvä yhdistelmä, jos haluaa karkottaa minut.
Talvipäivänseisaus koettaa kuitenkin vasta lauantaina, klo 8:08 aamulla. Kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin. Ja kyllähän pimeässä on hyvä mietiskellä tomistisia. "En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu."
Tulkoon valkeus eli satakoon lunta. Kaupungin valoissa sekin auttaisi jo paljon.
Katselen pimeät päivät elokuvia ja kirjoitan joistakin. Eilen oli vuorossa Dome Karukosken uusin Tummien perhosten koti. Vahvaa draamaa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen kasvatuslaitoskertomus Kekkosen ajalta. Tarinahan perustuu Leena Landerin romaaniin. Illalla katselin tuomarin vastuulla Pete Riskin ohjaaman Dark Floorsin trailerin. Ikäraja on sitten Lordi-leffan trailerille yksimielisellä päätöksellä tästedes K13.
Yöllä pimeyden sipaistessa kaksinverroin kirjoitin kahdesta venäläisestä elokuvasta katalogitekstin: palkkamurhaajasta kertova Bez (The Demon) ja siirtotyöläisistä Moskovassa herkästi kuvattu Moskva (Moscow). Molemmat katsomisen arvoisia kun ne tammikuussa DocPointissa esitetään, vaikkei Napolista olekaan kysymys.
Toissapäivänä näin Peter Lindholmin ohjaaman elokuvan Kolmistaan. Pidin siitäkin, vaikka arvosteluksi riittääkin tiivistää juoni: melodraamaa vai järkiavioliitto? Ihmissuhteissa siis liikutaan - odottelen innolla tästä eri sukupuolinäkökulmista tehtyjä kritiikkejä.
Kotimainen elokuva voi hyvin. Petri Kotwican Musta jää oli syksyn tapauksia, Lauri Törhösen Raja 1918 vielä enemmän, minun makuuni syksyn paras. Törhöseltä käyvät joukot ja yksilöt kuin tanssi eikä epookki petä. Bardy & Törhönen on parivaljakko, joka istuu hämmentävän hyvin yhteen. Rajasta pitäisi kirjoittaa enemmänkin. Se kertoo kuinka kovat arvot syntyivät Suomeen.
3 kommenttia:
Kysyn tätä nyt väärässä blogissa ja siksi myös väärässä merkinnässä, mutta mitä mieltä olet Markku Pölösestä? Oliko "Lieksa!" tarkastamisen arvoinen ja oletko seurannut "Karjalan kunnailla" -sarjaa? Entä mitä sanoisit, jos joku tulisi väittämään sinulle, että "Emmauksen tiellä" on kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva?
Kiinnostaisi tietää, jos ehdit joulukiireiden keskellä vastaamaan.
Emmauksen tiellä ansaitsee parhaimman palkinnon kameramiehelle takaperin kävelyssä!
Karjalan kunnailla näyttää kiinnostavan jälkikasvuani. Olen sitä siinä itsekin katsellut.
Verkkaista ja tuttua, kyllähän se vetää puoleensa kuin joulupöytä.
Olen kyllästynyt lumeen.
Lähetä kommentti