Dokumentin ytimessä 42 Makeimmat mainokset

Dokumentin ytimessä 42: Makeimmat mainokset tänään Orionissa (Eerikinkatu 15) alkaen klo 17.00

Vuonna 1933 oli astunut voimaan ns. veronalennuslyhytkuvajärjestelmä, ja elokuvasensuurin tehtäväksi jäi erotella verohelpotuksiin pääkuvansa oikeuttavat kulttuuripuitoiset alkufilmit kaupallisista lyhytkuvista. Mainoselokuva ei kuitenkaan kutistunut heti minuuttialkupalan muotoon. Sen osoittavat Havin yli puolen tunnin mittainen mainosmusikaali Pikku Myyjätär sekä moniosainen messufilmi Suomen Toiset Ravinto- ja nautintoainemessut.

Jo näitä ennen oli ilmestynyt Ravintolayleisöä kameran silmällä. Se on lyhytelokuva, jossa nähdään mainoselokuvan prototyyppi. Kehystarinana on "ilta ravintolassa", mukana mm. Suomen Valentino eli Teuvo Tulio ja Harold Lloydin doppelgänger Josef Liebkind. Product placement ei olllut silloinkaan tuntematon ilmiö – esiteltäviä tuotteita ovat turkkuri Hilbert Lähteisen turkikset, Nokian päällyskengät, Kultanauha-margariini, Stadion-kahvi, Kultareuna-kerma, Pikku-Fennia -savukkeet ja Lahden erikoisolut.

Suomi-Filmin Pikku myyjätär tunnistettiin mainokseksi tavalla, joka sai Ilta-Sanomien nimim. J. Sn.:n valittamaan: "Pikku myyjätär on puhdas mainosfilmi, joten ei voi periaatteessa olla valittamatta sitä, että yleisö pannaan maksamaan siitä reklaamista, jota sille melkein puolen iltaa tyrkytetään." Arvostelija halusi kuitenkin lieventää sanomaansa, sillä hän jatkoi: "Tässä huomautus vain periaatteessa. Sillä itse asiassa Pikku myyjätär kulkee uusia uria, sisältää näppärän juonen ja monta onnistunuttakin kohtausta."

Suomi-Filmi perusti mainosfilmiosaston 1932. Sen ensimmäinen päällikkö oli Carl von Haartman, joka ei pysynyt tehtävässään neljää kuukautta pidempään. Apulaisena toimi Hugo Kaipio. Koko osasto lakkautettiin marraskuussa 1933. Tulosta ei juuri ollut syntynyt, mutta sentään Havi Osakeyhtiön tilaama ja yhtiön tuotteita mainostava lyhytelokuva Pikku myyjätär. Elokuvan valmistuminen ajoitettiin Yksityisyritteliäisyyden viikolle. Sitä esitettiin samaan aikaan valmistuneen Herrat täysihoidossa –elokuvan yhteydessä.

Nimiosassa Pikku myyjättäressä on ensikertalainen Martta Kontula, miespääosassa Kaarlo Angerkoski. Palvelijana tapaamme ensi kerran valkokangaselokuvasssa Siiri Palmun. Hänet tunnetaan myöhemmin varsin hyvin Siiri Angerkoskena. Elokuva jäi Georg Malmsténin ainoaksi ohjaukseksi.

Elokuvan tarkastusmitta oli 1035 metriä eli 38 minuuttia. Elokuva laskettiin jatkosodan aikana uudelleen markkinoille 16 mm:n kaitafilminä, joka oli 23 minuutin mittainen. Aivan kaikki tämäkään ei ole säilynyt, tallella on 15 minuutin versio ilman alkutekstejä.

Dokumenttielokuvien kysyntää ja tarjontaa ohjasivat 1920-luvulta lähtien suurten teollisuuslaitosten markkinat. Kuvia dominoi tuotantoprosessien mahti eikä kuluttajia juuri hellitty esteettisillä näyillä. Näkökulman lasi-, keramiikka-, huonekalu- ja sisustustuotantoihin avasivat ensin Arabia, Riihimäen lasi, Karhumäki, Nokia, Finlayson, myöhemmin myös Iittala, Ahlströmin Artek sekä Lahden Asko. Vasta 1950-luvun kansainvälinen näyttelytoiminta nosti osan tehtaiden tuotesuunnittelusta taiteeksi, jakoi keskinäiset reviirit ja vahvisti taideteollisuudesta puhumisen stereotypiat. Ne kehystivät myös kansallista muotoilua esitteleviä filmejä, joita levitettiin Suomi-kuvan lähettiläinä ulkomaille.

Ensimmäinen taideteollisuusnäyttely pidettiin Kaivopuistossa 1876. Mutta vasta Suomen Messujen tilausfilmi Suomen toiset ravinto- ja nautintoainemessut (1932) piti sisällään ensimmäisen elokuvatun taidelasiesittelyn. Lapuanliikkeen marssi oli tauonnut, talouslama vaihtunut iloisiin tunnelmiin. Lasien kimallus sopi hyvin kiinnitettäväksi filminauhalle elintarvikemessujen kattauskilpailujen yhteydessä. Kilpailuihin valikoidut Karhumäen ja Riihimäen Lasin tuotteet olivat syystäkin somistajien mieleen. Ne olivat tuoneet maallemme kosolti kunniaa ja palkintoja Barcelonan ja Antwerpenin maailmannäyttelyistä kuten elokuvan selostaja uutisoi.

Elokuvateatterien mainoselokuvia kutsuttiin yleisesti alkupaloiksi. Hämäävän nimen takana oli Finlandia-Kuvan tuotantopäällikkö Holger Harrivirta, joka keksi tämän eufemismin sodan jälkeen valkokankailla pyörineille kolmen minuutin tietoiskuille. Ne olivat Suomen eduskunnan tilaamia filmejä, joilla nostettiin kansalaisaktiviteetteja vaalien yhteydessä.

Säännöstelyn lieventyessä markkinoille tulivat ensimmäiset kaupalliset mainosfilmit. Huhtamäki OY:n Ipnos Keksit ja Kahvi OY:n Oka-mainospalat olivat Finlandia-Kuvan valmistamia.
Amerikkalaisen mainoskulttuurin sanansaattaja Suomessa oli Yhdysvalloissa tomittajaksi opiskellut Veli Tamminen. Vuonna 1938 Tamminen oli perustanut Mainoselokuvayhtiö Tamko Oy:n. Hän suunnitteli Mainostoimisto Erva-Latvalalle sekä mainosmyyjä John Thilénille 32 lyhyttä 22 sekunnin mainosta. Mainosfilmien rahasampo särkyi sotaan.

Tamminen hyödynsi ammattijuontajien tuttua ääntä ja amerikkalaistyylisiä iskulauseita. Tuttuus oli olennaista myös silloin, kun mainoksien ääneksi palkattiin tunnettuja laulajia. Käytössä oli play back –menetelmä. Tamkon Figarol-pastillimainos yhdisti mainoksen ja korkeakulttuurin, kun oopperalaulaja Erkki Eirto (1907–1954) tulkitsee Mozartin oopperasta Figaron häät tunnettua aariaa. Eirton ylistystä kurkkupastilleille levitettiin uskomattomasti Päivi Wasastjerna-Hovin mukaan 180 kopiolla!

Sotien jälkeen Finlandia-Kuvan Pekka Kotkavuori kehitteli kotimaista mainosfilmiteollisuutta suuryhtiö Filmitalon toimitusjohtajana. Viihtellisen mainoksen kannattajana Kotkavuori nappasi Tammiselta malliksi lauletut mainokset. Amerikkalaisen esikuvien mukaan musiikiksi valikoitui Atlanta -kermamainoksissa moderni jazz "jinglismiksi" kutsuttuna toistosäkeenä – sieltä kumpuaa myös myöhempien aikojen radiotermi jingle. Mainoksen lopun laulettu huipennus oli Kotkavuoren uutuuksia. Viisikymmentäluvun puolivälistä lähtien näissä mainoksissa kunnostautuivat erityisesti Tapio Rautavaara ja Tarmo Manni.

Hellaksen ja Fazerin keksit ja makeiset saivat ensimmäisenä värillisen ilmeen. Asialla oli Felix-Filmin perustanut veteraanikuvaaja Felix Forsman. Kehitys- ja laboratoriotyöt vuosina 1949 – 1952 tehtiin Belgiassa sinertäväsävyiselle gevacolour -filmille. Suomi-Filmin lyhytkuvaosasto seurasi perässä. He laboroivat värimainoksensa Englannissa ja Tanskassa geavertin runkofilmille. Vuodesta 1955 värimaailma vaihtui Kodakin Eastman-sävyihin.

Yhtiön tilaushankkijana toimi jonkin aikaa makeistehdas Chymoksen mainospäällikkö Reino Hirviseppä. Nimimerkki "Palle" suunnitteli vuonna 1952 Suomi-Filmille ensimmäisen riemastuttavan värimainoksen Skottilainen toffeekaramelli. Sitä seurasivat kymmenet uudet riimitetyt mainokset.

Suomi-Filmi perusti oman värifilmilaboratorion, jota muutkin yhtiöt alkoivat käyttää vuodesta 1958 lähtien. Ohjaaja Kari Uusitalo, kuvaaja Reijo Lås ja Mainostomisto Liikemainonnan kekseliäs copywriter hyödynsivät ensimmäisten joukossa uutta tekniikkaa. Tupakan ystäville syntyi houkutteleva Klubi Seiska -sarja. Solistitähtenä loisti Brita Koivunen, joka iskosti nuorenkin katsojakunnan mieliin Happy Days -sävelin savukkeiden piristävästä vaikutuksesta.

Felix-Filmi ja sen kilpailija Suomi-Filmi jatkoivat edelleen myös mustavalkomainoksien valmistamista. Forsmanin uusin oivallus oli sijoittaa Tapio Rautavaaran laulamia valistusviisuja Perheenemäntien kotitalousfilmiin. Suomi-Filmi suosi jouhevasti sanoittavaa Justeeria. Kauko Käyhkön Kipparikvartetti lauloi ikimuistoisesti mm. Mallasjuoman Junttali-Poo -kaljaballadin, minkä Käyhkö alun perin oli säveltänyt tunnukseksi Reino Helismaan käsikirjoittamaan elokuvaan.

– Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 9.4.2007

Esitettävät elokuvat ovat:

Ravintolayleisöä kameran silmällä
Suomi 1930. Tuotantoyhtiö: Ab Mainos Oy. Suunnittelu: Ragnar Hartwall, Teuvo Tulio, Valentin Vaala. Pääosissa: Hanna Taini, Josef Liebkind, Teuvo Tulio. 5'30'' min

Pikku myyjätär
Den lilla försäljerskan
Suomi 1933. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotantopäällikkö: Risto Orko. Tuottaja: Aarne Wuorenheimo. Studiopäällikkö: Armas Fredman. Ohjaus: Georg Malmstén. Käsikirjoitus: Theodor Luts, Georg Malmstén, Oiva Turunen. Kuvaus: Theodor Luts. Kamera-assistentit: Sulo Tammilehto. Äänitys: Rafael Ylkänen. Äänitysassistentti: Hugo Ranta. Leikkaus: Theodor Luts. Lavastus: Carl Fager, Armas Fredman. Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Georg Malmstén. Laulujen sanat: R. R. Ryynänen. Valokuvat: Kosti Lehtinen. Pääosissa: Kaarlo Angerkoski (musiikkiopistolainen Kalle), Martta Kontula (pikku myyjätär), Heikki Välisalmi (hra Keinänen), Hilja Jorma (rva Keinänen), Ellen Parviainen (Elsa Keinänen), Eero Eloranta: (kauppakoululainen Jaakko), Siiri Palmu (palvelijatar Mari), Ella Eronen (eräs ostaja), Kaija Suonio (pyykkäri), Juhani Turunen (Juhani Keinänen), Greta Pitkänen (nainen kutsuilla), Laila Richter (nainen kutsuilla). Helsingin ensi-ilta: 3.12.1933. VET: 227 – S – alkup. 1035 m (38 min), tallella 15 min

Suomen toiset ravinto- ja nautintoainemessut
Suomi 1933. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Tuotanto: Erkki Karu. Kuvaus: Eino Kari, Frans Ekebom. Ääni: Hugo Ranta. Musiikin suunnittelu: Tapio Ilomäki. VET 56/14.1.1933. 330 m / 12 min. Esitettävä toimite: 6 min. DVD.

Sikamainen juttu
Suomi 1943. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Kansanhuoltoministeriö ja Valtion Tiedoituslaitos. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Kuvaus: Holger Harrivirta, Björn Soldan. 3'45'' min

Finlandia-kuvan alkupaloja 1 ja 3 (Vaalimainos I ja II)
Suomi 1945. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Suomen eduskunta. Suunnittelu: Holger Harrivirta. 7 min

Elokuvateatteri Aloha
Suomi 1946. Tuotantoyhtiö: Arvo-Filmi Oy. Tilaajat: Airam Oy, Riihimäen Lasi Oy, Idman Oy, veljekset Lampila ja Veikko Mustosen maalausliike. Suunnittelu ja kuvaus: Arvo Heinonen. 3'20'' min

Murto-Kalle
Suomi 1948. Tuotantoyhtiö: Filmi-Kuva Oy. Tilaajat: Oy Veikkaus Ab. Suunnittelu: Veikko Itkonen. Näyttelijä: Uuno Montonen. 2 min

Parran pärinää
Suomi 1948 / 1952. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Suunnittelu ja selostus: Topo Leistelä. 2 min Mainostuksen kohteena Olympia 1952-partaterät.

Oka kahvi – alkupala
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Kahvi Oy. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Musiikki ja laulun sovitus: George de Godzinsky Laulu: Auvo Nuotio "Pedro-poika". 2'20'' min

Joulukatu Aleksi
Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Aleksanterinkatu ry ja Helsingin kaupunki. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Kuvaus: Uno Pihlström. Laulu: "Aleksin rytmi", es. Georg Malmstén ja Aleksin Rytmiorkesteri. Sanoitus ja sovitus: Toivo Kärki. 1'50'' min

Fazerin mainospala Parsinneula
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Karl Fazer Oy. Suunnittelu ja kuvaus: Felix Forsman. Lukija: Rauha Rentola. Teksti: H.C. Andersenin satu "Parsinneula". 3 min

Skottilainen toffee-nyyttikestit
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Finlandia Kuva Oy. Tilaaja: Huhtamäki yhtymä, Makeistehdas Hellas. Suunnittelu, käsikirjoitus: Reino Hirviseppä. Kuvaus: Uno Pihlström. 2 min

Ipnoksen ankanpoikanen
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Finlandia Kuva Oy. Tilaaja: Huhtamäki yhtymä, Ipnos. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Laulu: es. Kauko Kokkonen ja Aino Lehtimäki, sanat: Reino Hirviseppä. 1'15'' min

Ritaripuku – alkupala
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Finlandia Kuva Oy. Tilaaja: Tampereen Pukutehdas. Suunnittelu: Mainostoimisto SEK. Kuvaus: Aimo Jäderholm. Laulu: Kipparikvartetti (100 % ääni), san. ja sov. Kauko Käyhkö (Justeeri) ja Harri Bergström. 1'30'' min

"Pam-Pam" –alkupala
Suomi-Filmi Oy. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: SOK. Suunnittelu: T. Viinikainen. Kuvaus: Niilo Hieno ja Yrjö Aaltonen. Laulu: Krister Köysti, sov. Tapio Ilomäki. 2'15'' min

Dura Gloss – Lakkaa lakkaamatta!
Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Tampereen rohdos. Suunnittelu ja selostus: Reino Hirviseppä. Kuvaus: Aimo Jäderholm. 2'10'' min

Siesta alkupala
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Karl Fazer Oy. Suunnittelu ja kuvaus: Felix Forsman. Musiikki: Einar Englund ja George de Godzinsky. Laulu: Maire Siren. Laulun sanat: Jouni Apajalahti. 1 min

Armin päivät - alkupala
Suomi 1955. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Huhtamäki yhtymä, Hellaksen makeistehdas. Ohjaus: Orvo Saarikivi. Kuvaus: Aimo Jäderholm, Yrjö Aaltonen, Uno Pihlström. Pääosassa: Armi Kuusela-Hilario. 2'40'' min

Kotitalousfilmi perheenemännille (otteita)
Suomi 1953–1955. Tuotantoyhtiö: Felix Filmi Oy. Tuottaja: Oy Kotitalousfilmi. Tilaajat: Suomen Trikoo, Paulig, Turun Saippua. Suunnittelu ja käsikirjoitus: Ritva Huttunen-Ritvala. Kuvaus: Felix Forsman, Pertti Nyberg, Erkki Salojärvi. Laulut: Säv., san. ja sov. Tapio Rautavaara. 8 min. Mainosjaksot: Suomen Trikoon kevät- ja syysohjelmistoa (1954-55), Neulojen sihinää (1953) ja Suno Laaja (1955).

Alku-karamelli
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Makeistehdas Brunberg Oy. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Kuvaus: Niilo Heino. Laulu: es. Kipparikvartetti, san. Reino Hirviseppä, sov. Kauko Käyhkö. 1'30'' min

Kalifax
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Karl Fazer Oy. Suunnittelu: Felix Forsman. Pääosissa: Matti Aulos (kalifi), revyyteatteri Punaisen Myllyn tanssitytöt. 1'20'' min

Kimara alkupala
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Huhtamäki yhtymä, Hellaksen makeistehdas. Suunnittelu: Felix Forsman. Kuvaus: Pertti Nyberg. Laulu: Hungarian, Kasakka-kvartetti (100 %). 1 min

Junttali-poo –alkupala
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Oy Mallasjuoma Ab. Ohjaus: Niilo Heino. Käsikirjoitus: Reino Hirviseppä. Kuvaus: Niilo Heino. Laulu: Kipparikvartetti (100 %), san. ja sov. Kauko Käyhkö (Justeeri). 3'20'' min

Kipparipurkka
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Chymos Oy. Suunnittelu: Harry Lewing. Kuvaus: Niilo Heino. Sanoitus: Reino Hirviseppä. Laulu: Kipparikvartetti. 1 min

Ankkurit
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Suunnittelu: Yrjö Aaltonen. Kuvaus: Yrjö Aaltonen ja Väinö Kolhonen. Laulu: Kipparikvartetti, san. Reino Hirviseppä, sov. Kauko Käyhkö. 1 min

Atlanta musiikkikauppa
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Suunnittelu: Pekka Kotkavuori. Laulu: es. Tarmo Manni (100 %), san. ja sov. Tapio Rautavaaara. 2'10'' min. Mainostettu tuote on Atlanta-kerma.

Hartwallin Jaffa-filmi
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Allotria-Filmi Oy. Tilaaja: Oy Hartwall Ab. Tuotantosuunnittelu: Erik Blomberg. Ohjaus: Aarre Elo. Käsikirjoitus: Vallu Virtanen. Kuvaus: Jukka-Pekka Kinnunen. 1'20'' min

Mallasjuoman mainospala N:o 6: Lahden B I
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Allotria-Filmi Oy. Tilaaja: Oy Mallasjuoma Ab. Tuotantosuunnittelu: Erik Blomberg. Ohjaus: Vallu Virtanen. Kuvaus: Jukka-Pekka Kinnunen. Äänitys: Aarre Elo. Näyttelijät: Ruth Johanson ja Pertti Pasanen. 1'10'' min

Verhan alkupala
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Harry Lewing. Kuvaus: Niilo Heino. Lausunta: Reino Hirviseppä omiin sanoihin. Pääosissa: Elina Salo ja Ville–Veikko Salminen. 2'10'' min. Mainostettu tuote on Oy Verhan miesten asusteet.

Klubi 7: Alkupalat I – III: "Pukumuotia"," Autostory" ja "Tanssiva pari"
Suomi 1959. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Oy Rettig Ab. Ohjaus: Kari Uusitalo. Suunnittelu: Mainostoimisto Liikemainonta. Kuvaus: Reijo Lås. Leikkaus: Allan Pyykkö. Äänitys: Eero Sinikannel. Laulu: Brita Koivunen (100 %): Sävel "Happy Days". 3 x 0'20'' min, yht. 1 min. "Laulan niin kuin lintunen, nyt laulu tää on riemuinen, onnellisten päiväin laulu tää, Klubi 7 piristää".

7 hunnun uni
Suomi 1959. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Suomen Trikoo Oy. Suunnittelu: Harry Lewing. Käsikirjoitus: Kari Uusitalo. Kuvaus: Niilo Heino, Uno Pihlström. Näyttelijät: Hillevi Silvennoinen ja Kurt Ingvall. 2'10'' min

Lux – Belinda Lee
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Tavaratalo Stockmann. Suunnittelu: Pekka Kotkavuori. Pääosassa: Belinda Lee. 2 min

Mister Milton
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tilaaja: Amer-Tupakka. Tuote-esittelijä: Tauno Palo. 2'15'' min. Mainostettu tuote on Milton-savukkeet.