Seurailin eilen illalla eri tiedotusvälineistä Espanjan järkyttävän ja tuhoisan bussionnettomuusuutisen rakentumista. Kuten suuronnettomuuksissa aina, ensitiedot vaihtelivat. Pian huomasi surullisena, että kuolleiden määrä oli kasvussa.
Uutisten sanamuodon valinta, ainakin 7 tai ainakin 8 tai ainakin 9 uhria, oli oikea. Kiintoisaa oli huomata, kuinka nopeasti tiedotukseen mukaan tulleen ulkoministeriön ensitietonaan ilmoittama luku - jota ei tietenkään väitetty lopulliseksi tai ehdottomaksi - pysyi esillä pitkään sekin jälkeen, kun espanjalaismedia yleisesti tiesi menehtyneiden luvun jo nousseen. Luottamus kotimaisiin viranomaisiin on suuri.
Espanjastakin esillä pitkään oli suurlehti, joka itse asiassa ei juuri uutistyötä tapahtuman eteen tehnyt. Uutista ei kannattanut seurata Madridista vaan etelämpää. Google ei näissä uutistilanteissa toimi kovinkaan hyvin, mutta tottunut käyttäjä saa kyllä haluamansa senkin avulla esille minuutissa parissa. Alueen sää- tai muita tietoja ei kyllä helposti löytänyt: kuvauksista saattoi päätellä, että satoi ja oli siis liukasta. Kontekstitietoa löytyi: alueella sattuu jatkuvasti paljon liikenneonnettomuuksia, joita vastaan koko maassa on käynnissä valtaisa liikennevalistuskampanja, joka on jo tuottanut tuloksia suotuisaan suuntaan. EFE:n julkaisema valokuva ilmaantui Suomeen noin tunnissa. Videot paikalta tulivat reilusti myöhemmin.
Onnettomuuden kansallinen merkitys - Suomelle ei Espanjalle - tuli pian selville ja ulkoministeriö reagoi nopeasti nettisivujaan lukuunottamatta. Ulkoministeri näyttää ryhtyneen itse tiedottamaan omassa blogissaan, mitä voi pitää ihan hyvänä ratkaisuna. Rohkeata se on siksi, että esiin tulleet tiedot voivat vaihdella nopeasti ja näistähän nykyään jälkihoidossa rokotetaan armottomasti silloinkin, kun ei pitäisi. Viranomaistoiminnan jälkikäteisessä analyysissa journalismin itsekritiikki on ainakin tietyin osin olematonta.
Ulkoministeri oli aktiivinen, mutta olivatko nettitaitoiset UM:n päivystyksessä vähissä? Jouduin UM:n sivuille joko Aamulehden tai Kalevan uutiseen sijoitetusta linkistä, enkä löytänyt sieltä mitään koko asiasta. Tietysti on selvää, että omaisten palvelu puhelimitse on etusijalla. Onnettomuus sattui taas kerran keskellä yötä ja vielä viikonloppuna.
Vaikeampaa oli saada tietoja "vaikeasti loukkaantuneiden" ja "lievästi loukkaantuneiden" määrästä. Kun asiaa miettii, on tietysti niin, että tarkkoja lukuja oli varmasti vaikea saada selville edes paikan päällä - nämä kun ovat tulkinnallisia asioita. Erityisen vaikeaa on tulkita esimerkiksi shokissa olevien asemaa. Luvut vaihtelivat yllättävän paljon. Siksi lähdemerkintä näissä on aina tarpeen. Niitä käytettiinkin yleisesti, vaikka nettilinkkejä ei tarjoiltu.
Uutisen anatomiaa tarkastellessa huomasi muutamia karikkoja. Pian onnettomuuden jälkeen tiedettiin, että humalassa oli ratin takana oltu, mutta se, että kyse oli bussia ohittaneen maasturin kuljettajasta selvisi vasta uutisten myöhemmistä versioista.
Asiaa mutkisti se, että Espanjassa tapa ilmaista humalan aste poikkeaa Suomessa totutusta. Esimerkiksi itse ensiksi näkemässäni uutisessa Espanjasta mainittu 0,5 ei tarkoittanutkaan promillea, kuten asiaa tuntematon lukija, minä mukana arvaisi. Se oli suomalaisille tutuilla tavoilla ilmaistuna lähes 1,2 promillea, kun tuo espanjalainen tapa on ilmoittaa milligrammojen määrän alkoholia litrassa hengitysilmaa. Tämä laskutavan kuvaus ilmaantui espanjalaisiin uutisiinkin vähitellen, ilmeisesti siksi, että laskutavan erot eri puolilla Eurooppaa ymmärrettiin. Kuljettaja oli siis espanjalaisittain törkeän rattijuoppouden rajalla, mutta mitattaessa hitusen sen alapuolella.
Pieniä viivästyksiä huomasin parissa asiassa. Loukkaantuneita vietiin eri sairaaloihin, mutta nämä tuotiin esille Suomessa vähän hitaasti, vaikka espanjalaisissa tiedotusvälineistä näiden sairaaloiden nimet saattoi lukea jo varhain.
Eri asia on, mitä sairaaloihin soittamalla olisi saanut selville. Sairaalat eivät ainakaan kuolleiden henkilötietoja luovuttaneet, vaikka olisivat ne tienneetkin. Henkilöllisyydet selviävät julkiselle sanalle vasta perusteellisten tutkimusten jälkeen, omaiset kai ovat tässä etusijalla.
Myöskään espanjalaisten onnettomuuden avaamasta tiedotusnumerosta ei Suomessa juuri kerrottu, kotimaisista matkatoimiston ja ulkoministeriön avaamista kyllä kiitettävästi, nopeasti ja ne olivat selkeästi esillä. Kotimainen tiedotus organisoitui erinomaisesti ja ehkä kannatti luottaa siihen etukäteen, eikä kilpailla sairaaloiden nimien julkaisulla.
Aamulla esimerkiksi HS:n ja Ylen tietopaketit olivat aika massiivisia. Minusta näytti siltä, että HS kulki uutisvirrassaan Yleä edellä koko ajan ja oli hieman monipuolisempi ja ajoin täsmällisempikin. Molemmat kuitenkin selvisivät uutisoinnistaan kotikatsomosta katsoen hyvin. Emootioita esiin tuova eli "tragedia"-termistö ujuttautui uutisiin vasta uutisen rakennuttua "valmiiksi".
Tiedotusvälineiden keskustelupalstoille tuli uutislinkkejä kiitettävästi: ne tietysti toimituksen suodattavan tarkistuksen vuoksi tulivat hieman myöhään näkyville, mutta tilanteen suhteellistaen nopeasti, noin reilussa puolessa tunnissa. Hesari tässä lähes esimerkillinen: myös yksityiskohtaisen tiedon vaihtelun havaitsi kommenteista nopeasti, mutta myös korjaukset olivat nopeasti näkyvillä.
Voi arvata ja olettaa, että osasta niistä oli hyötyä myös päivystävälle journalistille. Tai sitten ei, en tiedä - muutakin tekemistä varmasti riitti. Puhelin vai netti, kas siinä pulma. Viranomainen vai muut mediat, kas siinä toinen pulma. Jos ottaa kaikki, tulee helposti ristiriitaista (tai epämääräistä) tietoa ja samanaikainen infoähky. Ei ole helppoa.
Linkkien lisäksi lukijoiden kiinnostavimmat viestit koskivat alueen liikennekulttuuria. Onnettomuustiellä olosuhteet ovat vaihtelevia, ja tie tunnistettiin vaaralliseksi monesta eri syystä. Ylinopeudet ja hurjastelu ovat siellä tuttuja ilmiöitä. Kansalliseksi yleistämiseksi ja syyttelyksi kommentaari ei onneksi kasvanut. Sairaalaolot ovat Espanjassa tunnetusti ainakin suomalaista luokkaa, todennäköisesti parempia. Silminnäkijät ja kokijat tulevat esiin myöhemmin: ilmeisesti moni ei edes halua tavata tiedotusvälineitä. Katsotaan kuinka siinä käy...
Suuronnettomuuksia Malagan alueella sattuu silloin tällöin, kuolonuhreja vaatineita liikenneonnettomuuksia jatkuvasti. Vuosituhannen alussa eräässä bussionnettomuudessa kuoli 20 matkustajaa, mutta tämä taisi olla toiseksi kohtalokkain tässä mielessä eteläisessä Espanjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti