American Pie – tarina laulun takana, osa VII

Oh, and there we were, all in one place
A generation lost in space
With no time left to start again
So come on, Jack, be nimble, Jack be quick
Jack Flash sat on a candlestick

'Cause fire is the devils only friend
Oh, and as I watched him on the stage
My hands were clenched in fists of rage
No angel born in Hell
Could break that Satan's spell
And as flames climbed high into the night
To light the sacrificial rite
I saw Satan laughing with delight
The day the music died
He was singing

Oi, me olimme kaikki siellä, yhdessä paikassa / Sukupolvi joka oli eksynyt avaruudessa / Eikä meillä ollut aikaa alkaa uudelleen / Siis siksi toimi, Jack, ketterästi ja ole nopea / ole Jack Flash joka istui kynttilänjalalla /

Koska tuli on pirun ainoa ystävä / Oh, kun katselin häntä lavalla /
minun käteni puristuivat nyrkkiin raivosta / Yksikään enkeli ei ole syntynyt Helvetissä / Eikä voinut rikkoa niitä Saatanan säkeitä / kun liekit nousivat yöhän tultaessa korkealle / Näin kuinka Saatana nauroi onnesta / Päivänä jolloin musiikki kuoli / Ja hän lauloi

Elokuun 15. päivänä 1969 järjestettiin Woodstockissa maailman suurin rockfestivaali johon osallistui, ei kaikkia, niin kuin laulu sanoo, vaan kaikenkaikkiaan yli 400000 hyvän meiningin ystävää.

Siellä näyttäytyi sukupolvi, joka koki paitsi kylmän sodan avaruuskilpailun yhden päätekohdan kuukävelyn, myös sekä 1950-luvun scifin että seuraavalla vuosikymmenellä järisyttävän suositun Irwin Allenin TV-shown ”Lost in Space”.

Tämän kaltainen puhe sukupolvesta viittaa niihin varsin viattomiin ja positiivisiin tunnelmiin, joita tulevaisuuteen luottava nuori ihminen saattoi vielä 1950-luvulla kantaa mukanaan, vaikka sen vastapainoksi asetettaisiinkin laulun alkupuolella esiin tuotuihin ydinsodan uhkan tunnelmiin.

Oliko viattomuus vaarassa? Jos asiaa tarkastelee huumeiden yleistymisen näkökulmasta, vastauksen on pakko olla myönteinen. Hippiajan ilmaisuihin kuuluu se huumeiden yleisvaikutus, jossa ollaan ”ihan pihalla” – amerikkalainen sanoo olevansa ”ihan ulkoavaruudessa” (spaced out). Myös ilmaisua "lost in space" käytettiin joskus huumantuneen tilan kuvaamiseen.

Tämä liittyi omalla omalaatuisella tavalla myös ajalle tyypilliseen yksilöllistymiskehitykseen, joka puolestaan vieraannutti sukupolven vanhemmistaan ja antoi aiheen suhtautua hallituksen toimenpiteisiin kriittisesti. Köyhyys- ja muiden yhteiskunnallisten ongelmien puitteissa Yhdysvaltojen hallitus keskitti voimavarojaan avaruuskilpaan ja aina jatkuvaan Vietnamin sotaan.

Se, että avaruuskilpa oli tärkeä, näkyi siinäkin ajatuksessa, jonka mukaan J. F. Kennedy julisti avaaruskilpailun kuuhun alkaneeksi siksi, että oli epäonnistunut Kuuban valtaamisessa Sikojenlahdella. Näin McLeanin asetelma asettuu vastoin niitä 1950- ja 1960-luvun folk- ja countrylaulajia, jotka ylistivät kritiikittä avaruuden valloittamisen hanketta.

Sukupolvea kutsuttiin ”menetetyksi sukupolveksi”. Syynä menetykseen voi tietysti nostaa yleistyneet huumeet, huoli ympäristön korjaamattomaksi nähdystä pilaantumisesta – McLean oli osallistunut ympäristökampanjoihin – ja tietysti kapeammin nähtynä se voisi viitata sukupolveen joka tuhoutuu Vietnamin sodassa tai Vietnamin sodan vuoksi.

”Jackin pitää olla sukkela, ketterä ja nopea” viittaa poliittisessa tulkinnassa presidentti Kennedyyn, jonka täytyi toimia diplomatiassaan nopeasti Kuuban ohjuskriisin yhteydessä lokakuussa 1962, kun maailmaa uhkasi ydinsota. Yleispasifistisen sanoman tunnelmia aistii siinä, kun lauluntekijä mainitsee tulen olevan pirun ainoa ystävä, viesti suuntautuu myös kylmän sodan toiseen imperiumiin, sillä myös Idän imperiumin sotahalukkuus oli kriisissä ilmiselvä.

Poliittisen tulkinnan ohella kyse on päivänselvästi myös kaksoismerkityksellisestä viittauksesta Rolling Stones -yhtyeeseen. ”Rollarit” olivat julkaisseet vuonna 1968 tunnetun biisinsä Jumpin’ Jack Flash, mutta puhe ”kynttilänjaloilla istumisesta” ei enää voi viitata yhtyeen Candlestick Parkin konsertteihin, koska he esiintyivät siellä ensimmäistä kertaa myöhemmin kuin American Pie kirjoitettiin. Ei vaikuta järin vahvalta argumentilta sekään, että kyse olisi Apollo 1 aluksessa sattuneesta tulipalosta, sillä Jack Flashin yhdeydet avaruuteen pitäisi hakea Flash Gordon –sarjakuvahahmon kautta.

”Minun käteni ovat nyrkissä raivosta” viittaa Rolling Stonesin konsertiin Altamont Speedwaylla joulukuussa 1969. Turvavartijoina konsertissa toimivat Helvetin Enkelit. Bändin soittaessa lavan edessä syntyi kahakka ja turvamiehet mukiloivat ja puukottivat kuoliaaksi Meredith Hunterin.

Hunter kuoli kun yhtye esitti kappalettaan Sympathy for the Devil, joka siis viittaisi ”saatanallisiin sanoihin” (satan’s spell). Rolling Stones ei koskaan enää esitä tuota kappaletta, Mick Jagger sanoi tapahtuneen jälkeen ilmiselvästi järkyttyneenä. Tauko kesti kuusi vuotta.

Uskonnollisen taustan omaavana McLean ei tietenkään hyväksy Rollareiden laulua pirusta. Siitä puhe saatanallisten majesteettien toiveista ja sympatioista pirulle.
Liekit voisivat olla konserttipaikan ulkopuolella olleita kokkoja, ja koska Hunter nähdään ikään kuin uhrina, Saatana olisi tällöin Jagger, joka pöyhistelee ja keikaroi lavalla samaan aikaan kun Hunteria lyödään. Puhe riitistä (rituaalin muodosta) viittaa Hunterin murhaan siten, että sekin olisi ollut eräänlainen ritualistinen tappo tai uhri.