Lapsen kuumeilu jatkuu toista päivää. Ei ole edes lievää vaan ihan reilua, kämmenpohjan kuumentavaa kuumetta. Toivottavasti pöpöt kuolevat tähän alkurynnistykseen. [38,5 näytti mittaus ja nyt on vielä aamu, joten illaksi voi hyvin nousta yli 39, mikäli taudin taitekohta ei ehdi täksi illaksi.]
Jos tilanne jatkuu, huomenna tai ehkä jo tänä iltana pitää kyllä laittaa kuumetta alentavaa lääkettä peliin. Yskinyt lapsi ei enää ole, joten hengitystieinfektio alkaa olla voitettu kanta. Mutta kuumeesta voi päätellä, että nyt pelissä on muutakin. Onneksi juoma tuntuu kelpaavan ja jopa aamulätyt, nyt ei tarvitse puhua terveellisestä ruoasta, kunhan jotakin menee. Jaffa ja lätyt on ihan OK tänä aamuna. Eilen jaffa kelpasi veden lisäksi ja illalla jopa yrttiteetä, jota latkimme yhdessä.
Myrtsin ilmeen uhallakin kielsin Harry Potter-elokuvan, sillä alkamassa on mäkihypyn maailmancup ja lentomäkeä on kiva katsoa. Itsekästä, mutta neljänkymmenen vuoden mäkihyppytraditiota ei noin vain pyyhkäistä pois. Ja hienoja hyppyjä näyttää tulevan. [Paitsi Simon Ammann juuri kaatui, onneksi ei käynyt kuinkaan.]
Äiti pelasti ottamalla lapsen viereensä ja lukemalla Anni Swanin satuja. Sadut kelpasivat ja kun kerran elokuviakin jaksaisi katsoa, ei hätää ole. Lapsi on siis korkeasta kuumeestaan huolimatta toiminnanhaluinen vaikka silmät kertovat väsymyksestä. Eilen meni yli 12 tuntia unessa.
Swanin suku on saanut nimensä käsittääkseni 1600-luvun puolivälissä Kajaanissa. Muistaakseni Hans Erikinpojan poika oli Mads Hansinpoika, jonka veljet ottivat kaikki sukunimekseen Svahn. Mads oli naimisissa Elisabeth Johanintytär Medlundin eli Mieckurin kanssa. Mads on tyttäreni isän eli minun äidin-isän-isän-isän-isän-äidin-äidin-äidin-äidin-äidin-isä. En osaa valitettavasti ulkoa samaa litaniaa Hans Erikinpojasta Anni Swaniin.
6 kommenttia:
Kun nyt otit puheeksi sukusi...
Hyvin pitkään luin Sedistä mielessäni kuva miehestä, joka on:
- sivistyneen suomenruotsalaisen suvun suomettunut vesa, korkeakulttuurin kyllästämä kymmenessä polvessa
- tumma, kuivakan hoikka ja iättömän oloinen
Jossain vaiheessa sitten ajauduin blogistasi ulos ja tutustuin vaaleaan, pehmeänpyöreään, toisen polven opettajaan, jonka taustalta löytyy liuta yläsavolaisia maalaisia!
Viihdyin pitkään lukemassa sukusi tarinaa. Aika hämmästyttävää, miten tuntemattomien tavallisten ihmisten elämään voi jäädä sillä tavalla koukkuun!
Sekä Sediksestä että Maalaisesta (jonka kuvaa en ole nähnyt) syntyi kirjoitusten perusteella kuva kuivakkaasta, laihasta viisikymppisestä äijästä, jolla on uurteita kasvoissa, pukinparta ja kärisevä ääni. Kun Sedis paljasti henkilöllisyytensä, niin kuva tarkentui googlesta nähtävin tuloksin (mukaanlukien sukuselvitys), maalaisesta ei vielä oikein ole käsitystä.
Isäni puolelta olemme maaseudun toimeliaita ihmisiä, monipuolisesti kädentaitoisia, joille laulu on maistanut.Äidin puolelta sitten on rakentunut yhdistelmä "kaupunkilaista" ja korvenraivaajaa.
Ja kun sillä puolella Sursilliä on maistettu, niin löytyy sitten piispaa, pappia, tallinnalaista kauppiasta ja Turun pormestaria noin mausteeksi.
Poliitikkoja on tosin suvussa huonosti: viimeisin valtiopäivämies on vallankumousvuodelta 1789; äitini isän isän isän isän äidin isä, talonpoika Sotkamosta pistäytyi silloin Tukholmassa.
Älkää nyt kaikkea paljastako, jää jotain kirjoitettavaakin.
Haa! Sursillin kautta sukua Sedikselle!
Ei siellä kyllä taida ketään Anonymous-nimistä olla!
Lähetä kommentti