Jos kuvan on tarkoitus vihjata asuvalinnasta, niin mealla on helppo nakki, ei kun mekko ja liivi pois. Meidän baarissa sitä ei kyllä suvaita, nämä istuvat jostain syystä toppatakki päällä täällä ainailoisina. Ihme porukkaa. Meinaan, että ensin tälläydytään parhaimpiin spagettiolkaimisiin napapaitoihin ja köytetään lantio glitterivyöllä ja sitten istutaan tiukasti rotsi päällä.
No taas tämä karkasi. Taitaa jäädä nyt näiden pukeutumisongelmien vuoksi. Kesemmällä on sitten helpompaa.
Ainailona, siinä lentää liihotteli Kuukkeli aamun hämärään. Rohkeus, uskallus ja periaatteellisuus ovat lähtökohtamme perjantai-iltoina.
Kuva vihjaisee visuaalisesti lukeville sitä paratiisinomaista tilaa, joka vallitsee paitsi Meanderthalin hämyisimmissä karaokeluolissa (--- muistathan Mea sen ihanan illan ---) myös YHDESSÄ helsinkiläisessä paikassa Kaisaniemenkadulla, jonne tänäänkin kilpakompassini meidät kuukkelikurkut suuntoo.
"Sinne, sinne, tahdon mennä, siellä on kaikki rempallaan," sanoo laulukin.
Minä en unhoita sitä iltaa konsaan. Niitä punaisia kenkiä ja seitsemää huntua en käytä enää koskaan, ettei sinun sikarisi tuoksu vain niistä lähdety. Säilytän niitä muovipussissa komeron ylähyllyllä ja käyn yön pimeinä hetkinä niitä nuuhkimassa ja heittymässä tuon taikayön suloisiin muistoihin.
5 kommenttia:
Ei uskalla, kun siitäkin syntyy Vaan [parhaassa tapauksessa]huonosti käyttäytyviä naisia.
Jos kuvan on tarkoitus vihjata asuvalinnasta, niin mealla on helppo nakki, ei kun mekko ja liivi pois. Meidän baarissa sitä ei kyllä suvaita, nämä istuvat jostain syystä toppatakki päällä täällä ainailoisina. Ihme porukkaa. Meinaan, että ensin tälläydytään parhaimpiin spagettiolkaimisiin napapaitoihin ja köytetään lantio glitterivyöllä ja sitten istutaan tiukasti rotsi päällä.
No taas tämä karkasi. Taitaa jäädä nyt näiden pukeutumisongelmien vuoksi. Kesemmällä on sitten helpompaa.
Ainailona, siinä lentää liihotteli Kuukkeli aamun hämärään. Rohkeus, uskallus ja periaatteellisuus ovat lähtökohtamme perjantai-iltoina.
Kuva vihjaisee visuaalisesti lukeville sitä paratiisinomaista tilaa, joka vallitsee paitsi Meanderthalin hämyisimmissä karaokeluolissa (--- muistathan Mea sen ihanan illan ---) myös YHDESSÄ helsinkiläisessä paikassa Kaisaniemenkadulla, jonne tänäänkin kilpakompassini meidät kuukkelikurkut suuntoo.
"Sinne, sinne, tahdon mennä, siellä on kaikki rempallaan," sanoo laulukin.
Minä en unhoita sitä iltaa konsaan. Niitä punaisia kenkiä ja seitsemää huntua en käytä enää koskaan, ettei sinun sikarisi tuoksu vain niistä lähdety. Säilytän niitä muovipussissa komeron ylähyllyllä ja käyn yön pimeinä hetkinä niitä nuuhkimassa ja heittymässä tuon taikayön suloisiin muistoihin.
Niitä partenogeneettisiä ihmevarpuja kannattaakin kohdella huolellisesti, parhaiden arkistoperiaatteiden mukaisesti.
Tiedä vaikka sikarintumpista kloonattaisiin pari miljoonaa Sedistä tulevien vuosien Kuukkeli-tapahtumiin Pekingin Kielletyssä Kaupungissa.
Lähetä kommentti