Elokuvalehtiä

Olen lueskellut elokuvalehtiä, tänään vuorossa Elokuva-Teatteri - Suomen Kinolehden vuosikerta 1948.

Tässä joitakin hauskoja paloja sieltä täältä. Jos tämmöiset teitä, arvon lukijani, kiinnostavat, pistäkää tuohon alas kommentti, niin osaan jatkaa: ainakin 30 vuoden lehdet tulen lähiaikoina lukemaan ja voin niistä näitä tähdenvälejä puristaa.

***
Vuonna 1948 Hollywoodista tiedotettiin, että suudelma on jäämässä pois elokuvista. Nimimerkki Olaus kyseli liittyykö se siihen, että syleily oli samaan aikaan nousussa, olihan juuri järjestetty kilpailu jossa oli hakusessa "the most wonderful girl to embrace". Sen voitti Robert Siodmakin thrillereistä tuttu Ella Raines "kissasilmäinen ja kissaliikkeinen kaunotar".

"Toinen filmi-ilmiö, joka on katoamassa", Olaus arvioi, "on gangsterimorsian. Sitä ei kai juuri kukaan sure, paitsi ehkä Laureen Bacall, joka sillä alalla omasi ainutlaatuisia edellytyksiä. Amerikan sensuuri on lausunut tuomionsa gangstereita ihannoivista elokuvista, joissa nimenomaan hehkeät 'morsiamet' palvelivat myötämielisyyden herättämistä."

***
Onneksi kuitenkin Italiassa valmistettiin samaan aikaan rakkauselokuvia, joita luonnehdittiin "niin tuliseksi, että valkokangas saattaa syttyä palamaan. [---] Filmin aineksina ovat etelämaisen verevä talonpoikaisvaimo, komea tallirenki ja kylää terrorisoiva mielipuoli. Väkevältä kuulostaa!" Tätä tätä elokuvaa ei Suomessa nähty, eikä sitä ollut nähnyt kuvauksestaan päätellen Olauskaan, vaikka totesikin salin lämmittämisen olleen elokuvan aikana tarpeetonta. Ruotsiin filmi vietiin.

Kyse oli Goffredo Alessandrinin elokuvasta Furia, joka on löyhästi neorealismin piirin laskettava elokuva railakkaasta Clarasta (Isa Pola), joka on hevosenkasvattaja Oresten (Gino Cervi) vaimo. Milloin vain on mahdollista Clara pettää miestään oriinkasvattaja Antonion (Rossano Brazzi) kanssa. Mielipuolinen tallirenki Rocco (Umberto Spadaro) jahtaa puolestaan sekä Claraa että Oresten aiemmasta avioliitosta olevaa tytärtä, neitseen perikuvaa Mariettaa (Adriana Bennetti). Samaan aikaan sekä Clara että Marietta kilpailevat mustasukkaisesti Oresteen huomiosta, vaikka mies käyttääkin suurimman osan ajastaan todistaakseen vaimonsa olevan avionrikkoja. Tämmöinen tarina ei tietenkään voi päättyä hyvin.

***

"Joku irvileuka on jaoitellut 'happy endit' kymmenlukujen mukaan. Vuosikymmenlukujen, nimittäin. Sanoi, että 20-luvulla filmit päättyvät siihen kun he saavat toisensa. Mutta 30-luvulla ne alkoivat siitä kun he saivat toisensa ja päättyivät siihen, kun he erosivat. 40-luvulla olisi kaava kai sitten, että he eroavat, jonka jälkeen filmi päättyy, kun he menevät uudelleen naimisiin." [Olaus.]

***

Elokuvateattereissa "ilma ei kuitenkaan ole koskaan liian raitis, niin ettei meidän tule suinkaan suhtautua yliolkaisesti amerikkalaiseen keksintöön, joka perustuu lyhytjaksosäteilyyn, jonka avulla saadaan pahinkin paistinkäry esim. keittiöstä häipymään sitä myöten, kun sitä kehittyy. Kun tällaisesta 'käryntappajasta' on kuulema suunniteltu muunnoksia juhla- ja kokoushuoneistoihin asennettavaksi, niin kaipa ne aikanaan tulevat meillekin. Joutuvat ehkä käytäntöönkin jos havaitaan tarkoitukseen sopiviksi -- niin se vain maailma kehittyy ja tämäkin keksintö voi olla aivan ratkaiseva tulevalla 'tuoksuelokuvalla', jonka toteuttamisen suurin vaikeus kuuluu olevan ei tuoksujen aiheuttamisessa, vaan niiden nopeassa poistamisessa. Ehkäpä tämä keksintö tulee avuksi ja poistaa tulevaisuuden 'tuoksuelokuvan' esityksessä salista paistinkäryn samalla hetkellä, kun sankaritar astuu keittiöstä ulos ruusutarhaan. Odotetaanpa vain ihmettä."
(Nimim. Linssin palstalta Kuultua ja todettua)

***

"Senaatin epäamerikkalaisen toiminnan tutkimuskomitean Hollywoodin kommunistisesta solutuksesta todeisteena julkaisema aineisto on niin niukkaa, että on mahdotonta suhtautua tähän kampanjaan niin vakavasti kuin sen lipunkantajat ilmeisesti toivovat. Jos on mahdollista, että erään viisivuotiaan lapsinäyttelijän äidin lausuntoa siitä, että hänen lapsensa täytyi sanoa filmauksen aikana toisille lapsille: 'Tulkaa, jakakaamme kaikki leikkikalut', voidaan hyväksyä todisteena bloshevistisesta propagandasta, voimme todellakin vain kadehtia Yhdysvaltain otaksuttujen filmikommunistien viattomuutta. Näinollen ei ole lainkaan hämmästyttävää, että eräitä sodan aikana tehtyjä banaaleja filmejä pidetään nyt valtiolle vaarallisina." [Nimim. Andrez]