torstaina, toukokuuta 19, 2005

Kerro, kerro, kuvastin

Amerikkalaisella Newsweek-aikakauslehdellä on yritystä. Taannoin se lööppaili jutulla, jossa kerrottiin Guantanamossa käytettävän uskonnollisten tunteiden halveksuntaa osana vankien murtamistaktiikkaa. Koraania oli lehden mukaan kuulustelujen yhteydessä revitty, irrotetut sivut heitetty vessanpönttöön, niiden päälle oli tehty tarpeita ja vielä vedetty pöntöstä alas. Lähteen piti olla armeijasta.

Afganistanissa ja muissa islamilaisissa maissa artikkelin tästä kohdasta nousi metakka, joka oli suurempi kuin se, mikä aiheutuu siitä, että vankeja pidetään vangittuna vastoin kansainvälisiä pelisääntöjä ja jopa kuolee ilman selityksiä.

Maailmassa on siis paljon alueita, jossa uskonnollisilla tunteilla on merkitystä enemmän kuin täällä nakkikioskin jonon järjestyksellä ja talvisodalla yhteensä. Tämän te kaikki paavinpilkkaajat voisitte Blogistanissakin joskus muistaa, vaikka anonymiteetti ja suomen kieli suojaavatkin aika hyvin kaikkein henkilökohtaisimmilta loukkauksilta. Huumorikirjoittelun toki ymmärrän, mutta mielestäni tarpeeton uskonnollisten tunteiden kohteiden loukkaaminen on tuomittavaa.

Meidän onnemme on, että katolilaiset eivät suomalaista blogistankommentointia esimerkiksi paavinvaihdoksen yhteydessä lue. Voisivat vaikka vähän suutahtaa. Vielä paremmin olemme suojassa islamilaisten tunteiden loukkaamiselta: tiedot ja kontaktit ovat niin vähäisiä, että ei edes osata loukata, yrityskin kaatuu siihen, että kanssaihmiset ovat niin tietämättömiä islamista, etteivät ymmärtäisi osallistua loukkaamiseen. Kaikki on siis niin hyvin kuin takametsässä vain voi olla. Kyllä, viittasin Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen. Sieltähän tämän monikulttuurisen maan nykytilannetta on aina lähdettävä hahmottamaan. Siis aina.

Minun salaliittolaismieltäni alkoi vaivata se, että mellakoiden laajennuttua Newsweek joutui perumaan juttunsa lähdettä koskevat tiedot. Ensin korjattiin se, että jutun lähde ei olekaan armeijaan liittyvässä asiakirjassa vaan jossakin muussa asiakirjassa. Oliko kyse puolustushallinnosta tai muusta virallisesta lähteestä, ei sitten enää käynytkään ilmi.

Helsingin Sanomat käy suorastaan sarkastiseksi pääkirjoituksessaan pohtiessaan toimittajakollegoidensa ongelmaa, joka nakertaa tiedotusvälineiden luotettavuutta yleensäkin: "Tapaus saattoi siis olla joko totta tai huhua; luotettavaa varmistusta ei saatu. Vahinko oli silloin jo tapahtunut, uutista lainattiin pitkin islamilaista maailmaa ja kiihtymys synnytti tuhoisia mellakoita. Varmasti Newsweekin olisi pitänyt olla huolellisempi. Toimituksen on täytynyt olla selvillä, miten tulenarasta asiasta muslimien pyhän kirjan kohtelussa on aina kysymys."

Kukaan länsimainen toimittaja ei kirjoita siitä rivien välissä heräävästä kysymyksestä, että pakottiko Yhdysvaltain hallitus painostuksellaan Newsweekin muuttamaan kantaansa. Lehdistön näkökulmasta tilanne on muutenkin jo nolo, mutta vaikeneminen tästä oleellisesta seikasta kertoo ainakin minun kaltaiselleni propagandaa tutkineelle paljon. Lehdet pelkäävät länsimaissakin jotakin. Nimittäin oleellisten kysymysten esittämistä.

Islamilaisissa maissa Newsweekin alkuperäinen uutinen uskottiin "syistä, joilla on enemmän tekemistä George W. Bushin hallituksen tunnettujen ja tiedettyjen toimenpiteiden kuin minkään yksityisen lehtiuutisen kanssa", HS pääkirjoittaa ja pitää kertomusta uskottavana sen perusteella, mitä Yhdysvaltojen hallitsemista Guantánamon ja Abu Ghraibin vankiloista on aiemmin todistettavasti kuultu. Uskottavuudesta ei siis kärsikään vain Newsweek, vaan Yhdysvaltain hallitus.

"Washingtonin vastalauseilta vie uskottavuutta jo pelkkä se tosiasia, että se on pitänyt satoja ihmisiä vangittuina ylimääräisiä aikoja ilman asianajajia, yhteyttä omaisiin tai yleensä ulkomaailmaan", HS tuomitsee ja jatkaa: "Vankeja on kuollut Yhdysvaltojen viranomaisten käsissä, ilman että kunnollisia selityksiä olisi saatu. Tietoja, joiden mukaan heitä on luovutettu ulkomaille kidutettaviksi, ei ole uskottavasti kumottu."

Helsingin Sanomat päättää oman historiansa voimakkaimman hyökkäyksen Yhdysvaltoja kohtaan osuvalla, vaikkakin hieman journalismikollektiivin näkökulmaa painottavalla tavalla:

"Newsweek-lehden virhe häipyy merkityksettömäksi George W. Bushin hallituksen vuodesta toiseen noudattamien käytäntöjen rinnalla. Kun puolustusministeri Donald Rumsfeld tahtoi lehdeltä lisää julkisia selityksiä, vaatimusta voi ymmärtää. Samalla häntä itseään ja hallitusta on syytä kehottaa katsomaan peiliin."

Minulla ei ole lehden näkemyksiin paljon korjattavaa. Lisäisin vain sen, että Yhdysvallat on NATO:n johtava valtio ja tässä on pitkälti kysymys sotikasasioista. Pitää siis olla selvillä, minkä kanssa lähtee hippasille. Vai oliko Pertti Salolaisen kehotus liittyä NATO:on kahden vuoden aikana vain yksi tulevan presidenttikilvan teeseistä. Sekin kilpa kun alkaa tänään. Minunkin ehdokkaani ilmoittautuu mukaan.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajatus Suomen liittymisestä Natoon on masentava. Tämä on virallinen mielipiteeni.

Ruu Morbidi

Panu kirjoitti...

Minusta olisi hienoa, jos Suomi liittyisi Natoon. Kaikki poikansa isänmaallisiksi sotahulluiksi yllyttävät vanhemmat alkaisivat saada lapsiaan sinkkiarkussa kotiin, ja myös nuorten suomalaisten naisten moraalinen taso nähtäisiin heti siinä, kuinka nopeasti salskeaan soturipoikaan rakastuneet tytöt hylkäisivät miehensä heti kun tämä palaisi raajarikkona taistelutantereilta.

Rättättää pum pum aargh!

Hanhensulka kirjoitti...

Olisiko jutusta noussut mitään kohua, jos kohteena olisi ollut raamattu ja kristillisesti uskovien hihhulien kohtelu. Tuskin. Sellainen juttu ei olisi ylittänyt edes uutiskynnystä.

On hyvä muistaa, että monissa (kaikissa?) toimituksellissa päätöksissä on kysymys poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Lisäksi valtioista voi sanoa periaatteessa mitä tahansa, koska seurauksena ei ole oikeudenkäytiä eikä rahan menetystä lehdelle. Ja sehän kaupallisesti toimivalla propagadatehtaalla on tietysti kaikkeín kiusallisin takaisku. Helsingin sanomien "puolueettomuus" tähän juttuun liittyvissä asioissa ei tietysti ole mitään uutta.

Sillä liittykö Suomi NATO:on vai ei, ei ole merkitystä juuri minkään asian suhteen, paitsi ehkä Suomen sisäpolitiikassa. Sitoutumalla EU:iin me olemme jo sitoneet itsemme peruuttamattomasti, sinkkiarkut toimivat siltä suunnalta yhtä napakasti. NATO on EU:n integraation rinnalla pikku juttu. On myös muistettava, että NATO:n päätöksenteko perustuu yksimielisyyteen! EU:sta tulee uuden perustuslain mukana ememmistövaltainen. Muistaakseni Suomessa on edelleen vain viitisen miljoonaa asukasta.

Anonyymi kirjoitti...

Mistä lähtien uskonnollisuus on mukamas edellyttänyt jonkin jumalan olemassaoloa? Edes kaikki kristityt, ja kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa joskin yhä länsimaissa hegemoninen, eivät usko minkään jumalan olemassaoloon. Esimerkiksi anglikaanisissa maissa vaikutusvaltaisen niinsanotun Sea of Faith -suuntauksen edustajat eivät usko. Olisipa hauska nähdä heitä käännytettävän ei-uskonnollisiksi vetoamalla jumalien olemattomuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Olin myöskin pettynyt, kun Suomesta tuli EU:n jäsen. Tämä oli virallinen tunnustus.

Ruu Morbidi

Matti kirjoitti...

Uskonnollisten tunteiden pilkkaamista pitäisi olla paljon, paljon enemmän. Monet uskovaiset, varsinkin islamilaisessa maailmassa, ovat kovasti suvaitsemattomia ateisteja ja polyteisteja kohtaan.

Kuuluttaja kirjoitti...

Suurena paavin ja katolisen kirkon fanittajana en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. Paitsi ehkä vähän.

Finnpundit kirjoitti...

The Newsweek fiasco reminded me of an incident a few years ago in Bethlehem, during the Intifada. A bunch of Palestinian terrorists had barricaded themselves inside a Christian church, and early news sources reported that they had started using pages from a Bible they found there… for toilet paper. What was most interesting to me at the time was how quickly this detail disappeared from subsequent news reports of the stand-off, as the EU negotiated a deal for their release.

When it suits them, the press will “manage” the truth. Perhaps this is something the good doctor Jari “I’ve-studied-propaganda-a-lot” Sedergren should keep in mind.

finnpundit.blogspot.com

Jari Sedergren kirjoitti...

Americans torture, kill and disgrace their prisoners (and don't accept their status as enemy soldiers).

And you, Finnbundit, are saying that's okey because Palestinians or who ever has done the same?

Excuse is excuse, vengeance is vengeance, stupidity is stupidity.

Finnpundit kirjoitti...

But they're not soldiers. That's the point. They're simply murderers.

And, yes, vengeance is the only recourse, at this point, as the terrorists have not complied with the Geneva Conventions. But with carrying a stick, one also has to carry an olive branch. Many Iraqis are quite receptive to that, as the recent successful elections showed.

As to torture, that is permissible when other peoples lives are at stake (even some in Europe seem to think so). Killing killers, of course, should be done through due process of law. But humiliation is basically nothing to cry about.

I don't think that Americans want to take such attitudes but, thanks to European-inspired anti-American bigotry, it has been foisted on America. The big advantage one gains in being hated all over the world, though, is that it really doesn't matter what we do, anymore. We're always damned if we do, and damned if we don't.

That translates into great freedom of action.

Anonyymi kirjoitti...

Panu:

"Viime päivinä Blogistanissa on näköjään herättänyt tiettyä huomiota se säälittävä pelle, joka vuosi sitten terrorisoi Peter Elkin kommenttiosaston olemattomiin. Kyseessä on tietenkin nimimerkki Finnpundit, josta näkee yhdellä vilkaisulla, mitä lajia hän on. Surkimus hakee huomiota jenkkilibertaristi Finland for Thoughtin kommenttiosastolta - kyseinen FfT on tyypillinen muita maita ymmärtämätön amerikkalainen, provincial bigot, joka ei juurikaan tunnu vaivautuvan sopeutumaan yhteiskuntaamme - onhan hän libertaristikin, siis amerikkalaisten oman fundamentalismin ja totalitarismin kannattaja. (Suomalaiset tytöt toki pitävät auliisti pimppaa tarjoamalla hänen vieraantumisen tunteensa loitolla, hänhän on jännittävä ulkomaalainen ja puhuu kaiken lisäksi sitä kieltä, jota täällä osaa mongertaa amis ja jopa luonnontieteilijäkin.) Finnpundit on mitä ilmeisimmin oikeistolaisessa ympäristössä kasvanut suomalainen, joka on aivopesty ajattelemaan, että demarien sun muiden kommunistien touhut ovat pilanneet täkäläisen yhteiskunnan peruskoululla ja sosiaaliturvalla. (Todellisuudessa ongelma on, että kun kaikki peruskoulussa koulutetaan, myös roskaväen lapset, pelkkä oikeistolainen koti ei riitä enää takaamaan pojille menestystä elämässä, ja sehän on sekä poikien että heidän vanhempiensa mielestä niin väääääärin.) Niinpä häiskä on sitten lähtenyt vapauden ja purukumin kotimaahan kultaa vuolemaan siinä uskossa, että se on hänen todellinen ideologinen kotimaansa, kuten Neuvostoliitto aikoinaan kommunistien."

"Siellä onkin sitten osoittautunut, että jenkkilässäkin edellytetään ainakin maahanmuuttajilta oikeaa lahjakkuutta ja koulutusta hyviin asemiin pääsemiseksi, pelkkä oikeistolaisuus ja röyhkeys ei riitä. Mutta koska Finnpundit ei voi ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja myöntää, että paskan myivät vaikka priiman tilasin - koska hän ei voi myöntää vanhempien antaneen hänelle väärät ja huonot elämänarvot - hän syyttää sitten omasta epäonnistumisestaan Suomea ja suomalaisia ja Eurooppaa vähän yleisemminkin. Tuoreimmassa heitossaan hän vaati meille kuolemaa ja tuhoa, minkä jälkeen hänellä on otsaa syyttää kaikkia muita kiihkoilijoiksi ja fanaatikoiksi. Moiseen fanatismiin Suomea kohtaan kukaan oikea amerikkalainen ei tietenkään vaivautuisi: vain kotimaansa myynyt ismenniekka, joka ei pysty myöntämään hävinneensä kaupoissa, kykenee tuollaiseen spesifisti suuntautuvaan vihaan."

"Mitään kovin syvällistä analyysiä Finnpundit ei harrasta, kunhan jauhaa monomaanisesti loputtomiin Suomesta vapaamatkustajien maana. Meikäläinen tiedonvälitys on hänelle tietysti sosialistien propagandaa. Hänen juttunsa ovat juuri niin ikävystyttävää, omaa kehäänsä kiertävää toistoa kuin mielisairaiden tarinat yleensäkin. Kovin usein hän ei bloggaa, sillä sanottavaahan hänellä ei koskaan ole; mahdollisesti hänellä on jenkkilän oloissa, jotka ovat aika armottomat maahan muuttaneita toistaitoisia luusereita kohtaan, melko rajalliset mahdollisuudet päästä tietokoneelle kirjoittelemaan."

"Sanalla sanoen en ymmärrä, miksi Blogistan vaivautuu välittämään moisesta katkerasta luuserista, joka lienee jo roskapöntöistä ruokansa hakeva street lunatic. Hän on jo rangaistuksensa saanut. Jos hän tulee kommenttiosastoille remuamaan, hänen juttunsa on helppo poistaa."