Entinen aamuihminen Mea pohdiskeli tänään Suomen aikaa: "Miten sujuu parisuhteissa suhdetoiminta, jos toinen on aamu ja toinen ilta. Tai peräti yö."
Tätä mietiskellään monessa aamiaispöydässäkin, kun toinen nuokkuu ja toinen höpöttää. Se tavallisin on kai kuitenkin lehden takaa esitetty pyyntö ojentaa sitä tai tätä. Aamut sujuvat rutiinilla.
Ei meillä. Pienet tanssinumerot, puolihävyttömät improvisoidut runonpätkät, pakollinen aamuhalaus, rutiininomaiset työmääräykset ("korjaa pöytä", "kerää sukat", "laita kahvinkeitin kiinni", "onko valot sammutettu" jne.) ovat tietysti piristämässä noita kultaisia hetkiä, joilloin vain kukon laulu samentaa aamuauringon kirkkauden.
Nämä keinot eivät ole tietenkään sovellettavissa joka kotiin, enkä niitä tyrkytä.
Mutta sentään jotakin voi tarjota, ainakin miehille. Uskoakseni aamiaispöytään tulee eloa, kun ehdotatte siipallenne tätä.
2 kommenttia:
Voi miten herttaista. Anna mä arvaan: sinä höpötöt, vaimo nuokkuu, sinä annat työmääräykset ja tytär halaa, tanssii ja lausuu runoja.
Olen taas kateellinen. Minä, joka en ole kateellinen koskaan.
Noin sen täytyy olla... Äh...Taas kopsahti otsa puuhun.
Lähetä kommentti