Vettä sataa viljelijöiden iloksi. Meitä muita se ei aina ilahduta. Kymmenen asteen lämpö ei luita sulata.
Sade ei haittaa, sillä kirjaprojekti voittaa. Perheen sisäistä dynamiikkaa järisyttäneet kirjahankkeet jatkuvat.
Vaimo on saanut toimitetuksi taittajalle reilun 180-sivuisen Herttoniemen historian, joka ilmestyy näillä näkymin syyskuussa. Ensiversiot näyttävät jo ihan hyvältä.
Vuorokauden eri aikoja pilkkanaan pitävät työrupeamat eivät hänelläkään vielä lopu, sillä loppukevään kiireisenä työstökohteena on jo kesäkuussa avautuva pienimuotoinen museonäyttely valokuvin ja tekstiottein Mika Waltarin tuotannosta.
Waltaria onkin luettu perheessä ahkerasti, vaikka lapsi ei ole vielä suosittelemaamme Sinuheen taipunut omien kokeidensa puristuksessa. Sinuhea tarjottiin, kun Egypti alkoi jostakin syystä kiinnostaa.
Oma kesäni menee viimeistellessä kollegan kanssa vuosia työstämäämme käsikirjoitusta Suomen dokumenttielokuvan historiasta. Kirjasarjan ensimmäisen osan dead line on syksyn alussa. Siihen olisi mukava keskittyä.
Erinäiset kirja-artikkelit ja dvd-julkaisut vaativat kuitenkin vielä huomiota virkatöiden ohella. Löhölomaa ei ole tiedossa.
Sadepäiviä siis tarvitaan. Tällä viikolla työstämme kollegan kanssa syksyllä ilmestyvän dvd-julkaisun ekstroiksi pienehköjä dokumenttielokuvia, mutta öisinä luppoaikoina parantelen omalta osaltani grande opuksen sanavalintoja. Näin tänäänkin jo parin tunnin ajan.
Yölliset puuhat tarkoittavat sitä, että on taas vaimon vuoro sammutella valoja oikoluku- ja korjaustyönsä vierelle nukkuneen jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti