lauantaina, toukokuuta 10, 2008

Kirjastoasiaaa

Tapanani on ollut muistuttaa silloin tällöin kirjaston palautuspäivistä. Käykääpä tarkistamassa.

Pääkaupunkiseudulla järjestelmä muuttuu, sillä päivän sana kuuluu: "HelMet-kirjastojen käyttösäännöt muuttuvat 15.5.2008. Uusien käyttösääntöjen mukaan lainat voi uusia kolme kertaa ja varausten enimmäismäärä nousee 30:een."

Ennen ensi torstaita kannattaa siis uusia kaikki neljännen ja viidennen lainakierroksen teokset palautuspäivästä huolimatta. Ellei sitten ehdi palauttaa...

Kesä on läsnä, joten hyvä kirja ja varjoisa paikka täydentävät lauantaipäivän.

Muistutetaanpa tästäkin. Huomenna on toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä. Eilinen velipojan nimipäiväonnittelu sen sijaan unohtui. Tässäpä Timoille näin jälkikäteen.

8 kommenttia:

Lilith kirjoitti...

Voi byrokratia!
Vastustan periaatteesta.
Olen ollut kirjaston ahkera asiakas jo ennenkö osasin vapisematta ajaa pyörällä.
En nyt yhtäkkiä tiedä että miksi haluaisin pitää jotain teosta kotonani yli neljä kuukautta, mutta kuitenkin. Ehkä jossain tenttikirjassa tuo on ihan oikeasti tarpeen (nimim. olisikohan viides uusinta tulossa). Muiden kirjojen kohdalla kyse taitaisi ennemmin olla halusta pitää teos jota ei voi tai halua ostaa. Mutta silti! Miksi muuttivat!

Sedis kirjoitti...

Ihmiset ovat oppineet käyttämään nettiuusinnan mahdollisuuksia. Nyt sitten kiristetään.

Kirjastot joutuisivat katastrofihälytyksen tilaan, jos kaikki lainat palautettaisiin. Mikään tila ei riittäisi eikä mikään työvoima sitä ruuhkaa selvittäisi.

Silti olen useinkin ollut aistivinani jonkinlaista kummallista (kieltämättä byrokraattista) ideaalia, jonka mukaan kirjojen paikka on kirjaston hyllyssä... Sehän on itse asiassa kirjaston olemassaolon periaatetta vastaan oleva hallusinaatio.

Sedis kirjoitti...

Byrokratiahan sinänsä ei ole pahasta. Ihmettelin opiskeluvuosinani - niitä oli monta - valtsikassa, kuinka oman tiedekunnan ihmiset paheksuivat byrokratiaa.

Mistä ne kuvittelivat työpaikkansa löytyvän?

Lilith kirjoitti...

"Byrokratiahan sinänsä ei ole pahasta."

*pyörtyy* Älä pilkkaa sitä vähää mihin minä uskon! Normi-ihmisen pyhä kolminaisuus: byrokratia haisee, verottaja huijaa ja poliisi on ihan oikeasti ystävä kun sitä tarvii. (note: tämä oli huumoria)

helmet-järjestelmä ei muuten kosketa minua laisinkaan, sen verran kaukana olen siitä maantieteellisesti. Omassa järjestelmässäni viisi uusintaa on maksimi. Mutta enimmäislainojen määrä muistuttaa siitä kun ala-asteella koulun kirjastosta sai vain yhden kirjan viikossa. (minua tuo sääntö ei kylläkään koskenut)

Tuli mieleen hauska tarina kirjastosta ja sen byrokratiasta:
Olin asunut tässä pohjoisen kaupungissa jo jonkun vuoden ja päässyt perskohtaisesti maistamaan kirjaston sanktioiden määrää ja tuntuvuutta. Sitten muutin pikkukuntaan ja hyödynsin tietenkin kävelymatkan päässä olevaa kirjastoa. Ja arvaahan sen että taas olivat lainat myöhässä.

Nolona ja pää painuksissa menin tilannettani esittelemään, pyytelin vuolaasti anteeksi ja kaivon lompakkoa syntien sovitukseksi. Ja ka! Sakot olivat sen verran mitä myöhästymisilmoituksen lähettäminen maksoi -taisi olla vielä markka-aikaa, eli 5 mk tai niillä main- eikä puhettakaan mistään päivittäin kertyvästä sakosta. "Eikä tätä nyt heti tarvitse maksaa" vakuutti kirjastotäti. "Maksat joskus myöhemmin sitten"

Veikkonen kirjoitti...

En minä ymmärrä, miksi kirjoja täytyy hommailla pöydille pölyttymään, ellei niitä ennätä lukemaan. Ei minusta kuukauden laina-aika pitäisi olla normaalin lukutaidon omaavalle mikään kohtuuton vaatimus. Jotkin tenttikirjat saattavat tosin olla poikkeus.

Olen myös miettinyt, mitä pitäisi tehdä tutulle, joka lainasi minulta Saarikoskea vuonna 2003. Kyselin teosta takaisin ja kaveri pyysi lisäaikaa, koska ei ollut ennättänyt "ihan vielä" lukemaan. Toinen hyväkäs lainasi Harri Sirolaa 2005 ja sillä tiellä sekin edelleen.

Luulen, että kysymys on ahneudesta. Samasta syystä, jonka vuoksi ruotsinlaivan seisovassa pöydässä lautanen täytyy mättää aivan liian täyteen tavaraa. Pelkoa siitä, että onni menee ohi suun, ellei kaikkea kerää heti omaan vasuun.

Sedis kirjoitti...

Usein isommat lainatut kirjapinot liittyvät johonkin hankkeeseen, kirjoittamiseen tai lukuprojektiin. Eli taustalla on (tieteen tekemisen tms.) tarve.

Vaatimattomuus tietysti kaunistaa. Mutta että näin nätti poika kirjastossakin.

Sen jälkeen kun tutustuin Vihreäsilmäiseen Hirviöön Rotundassa, olen oppinut ymmärtämään, että monet nauttivat kirjastosakkojen perimisestä.

Sedis kirjoitti...

Minäkin haluaisin takaisin eräitäkin minulta joko luvalla tai luvatta lainattuja teoksia. Minähän en niitä periaatteessa kenellekään anna, mutta silti niitä on aina menossa.

Toffe kirjoitti...

Ei tule heti mieleen näätämäisempää tekoa kuin lainata kirjoja kaverilta ja sitten "unohtaa" palauttaa. Röyhkeimmät jopa "unohtavat" koskaan mitään lainanneensakaan. Kartulla tällaisia sietäisi voidella.