Me lapselliset joudumme usein tilanteisiin, jossa jälkikasvu inisee hieman liian pitkään, että isi/äiti, osta mulle veturi tai Witch-lehti. Ennen vanhaan siitä olisi annettu korville ja määrätty arestiin omaan huoneseen tai sen puutteessa siivouskomeroon, että lakkaatkos inisemästä. Semmoinen on nykyään kiellettyä ja ininästä on tullut elämän päätarkoitus monellekin.
Mutta ei meidän Juusolle. Juuso nimittäin osti oman veturin.
Satatuhatta käyntiä meni eilen rikki. Siihen kului melko tarkkaan vuosi aikaa, sillä aloitin viime vuoden toukokuun alussa, mutta laskurin laitoin vasta vähän myöhemmin.
Tulkaa toistekin.
6 kommenttia:
Ei nyt sentään omaa veturia. Enhän minä yksin syö kaikkea jäätelöäkään. Järjestävä seura vastaa ja maksaa. Minä olin vain "viran" puolesta työrukkasena, kun se pankkikin sattuu työmatkan varrelle.
Vasta myöhemmin ryhdymme pelaamaan reaalimaailman Railway Tycoonia ja perustamme veturin ympärille osakeyhtiön. Siitä lisää, kun aika on kypsä.
Osattiin sitä inistä ennenkin. Minä kun inisin riittävästi, niin isä otti minut höyryveturiin ja pääsin kyydillä ensin satamaan ja sitten veturitallille.
Witch-lehti kannattaa tilata, niin ei tule irtonumeroininää. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että omat lapseni inisevät vähemmän kuin äitinsä aikanaan.
Petra
Arvasin kyllä, Juuso, mutta oli niin herkullinen paikka blogata... Petra, Witch-lehti on tilattu.
Sedis, lapset opettavat joka päivä! Tietäähän se joskus rahanmenoa ja kestotilauksia, mutta jos sillä saa itikat hiljaisiksi, niin mikä ettei.
Petra
Naisenemmistöisessä perheessämme ei hiljaista hetkeä ole. Minut se tietenkin joskus vetää hiljaiseksi ja silloin on karjaistava. Kuin leijona.
Ja varmasti tullaan uudestaan - nyt ja aina ;)
Lähetä kommentti