Ensimmäinen kesäkuuta on niitä päiviä, joita elämässään muistaa monia. Koulu päättyi aikoinaan aina toukokuun lopussa ja kesäkuusta elokuun loppuun oli kokonaan vapaata aikaa. Eikä silloin koskaan satanut niin kuin nyt. Vai tekeekö muisti tepposet?
Silti koulupäiviä oli 200, nykyisin niitä lienee 190. Omana aikanani päivät olivat jo pidentyneet, meillä oli kahdeksantuntisia työpäiviä monia. Silti työuupumuksesta ei puhuttu, vaikka ilmeet bussipysäkeillä kertoivat paljon. Väsynyt mikä väsynyt, lapsi ja teini. Eikä busseissa mahtunut istumaan vaikka olisi sylikkäin mennyt.
Nykyään tuo koulunkäynti näyttää jatkuvan melkein loputtomiin kesäkuussa alkaakseen hyvin aikaisin elokuussa. Opettajien lomista kateelliset sen ovat saaneet aikaan, ja toisaalta tarve katkaista pitkät lukukaudet lomilla.
Yliopistonopettajanakin olen joskus piipahtanut. Siellä kesä on myös opetuksesta vapaata, jos avoimen kesäkursseja ei halua vetää. Lomaa se ei kuitenkaan ole sen enempää kuin muillakaan, vaan viranhoito vaatii, että silloin on keskityttävä omaan tutkimukseen. Ja milloinpa muulloin sitä ehtisi tehdä nkyisen hallintoruljanssin ja "kehitystyön" keskellä. Olen omiakin kesälomia - niitä oikeita - viettänyt arkiston pimeimmässä kopissa mikrofilmiä veivaten. Muulloin ei ehtinyt.
Mutta nyt on jo vuosikausia puhuttu kolmannen lukukauden perustamisesta yliopistoihin. Opettajista halutaan tehdä koneita. Motiivina on joidenkin opiskelijoiden nopeampi valmistuminen. Toivottavasti ei kuitenkaan työttömäksi. Ja millaisia graduja viimeisenä vuotena syntyy, kun opiskelu on keinotekoisesti rajattu seitsemään, kuten lehdissä tänään luki?
Sillä milloin muulloin kuin kesällä opiskelija voi saada oikeaa työkokemusta? Ja vain hyvä työkokemus takaa sen, että työpaikka on valmistuttua helppo löytää.
Sitä paitsi Suomen kesä on lyhyt. Opettajat ovat tärkeä tekijä siinä, että sen kesän aikana voi viettää reilun loman: koulutus sen takaa. Mutta niin lyhyt se kesä on, että opettajien hengähdystauolle pitää suoda sijaa. Ilman kademieltä.
Oletteko koskaan maiskutelleet sanaa "kade". Eikö se kuulostakin jotenkin itseään pahemmalta sanalta? Ei ihme. Vielä 1500-luvulla se oli osa mustaa magiaa, ja tarkoitti kuoleman manaamista toisille. Silloin se lausuttiin "kathe", tiedättehän sen englannin "the"-äänteen.
5 kommenttia:
Meille alipalkatuille tietysti loma kuuluu, mutta eivät opettajatkaan sentään ns. hyväpalkkaisia ole.
En ota kantaa siihen, kuka saa hyvää palkkaa, kenen työ on raskas ja miten pitkän loman pitäisi olla.
Mutta opettajista eräs asia, joka minua on ihmetyttänyt: sain eilen meilin serkultani, joka on vanhempainlomalla. Hän on opettaja ja kesäksi hän menee töihin eli saa palkkaa ja jatkaa sitten syksyllä taas hoitovapaalla. Tämä systeemi ei mene jakeluun. Onko millään muulla alalla mahdollisuutta tehdä näin?
Sama juttu noiden määräaikaisten opettajien kanssa -vakituinen tulee kesäksi "töihin", määräaikainen pihalle ja taas syksyllä remmiin.
Tässä asiassa OAJ on kyllä hoitanut hommat hyvin, jos ei sitten ole osannut ajaa liittonsa matalapalkkaisten asioita palkkapoliittisesti mitenkään erityisen hyvin.
Petra
Kunnat eivät varmaankaan tee sijaisille määräaikaisia sopimuksia pitkien lomien ajaksi yleensä lyhyiden sijaisuuksien kohdalla (äitiyslomakin on lyhyt, vanhempainlomasta tuskin on kyse). Näin viranhaltija palaa hoitamaan niin halutessaan virkaansa määräaikaisuuden päättyessä. On kunnan ja työehtosopimusasia, miten hoitovapaa sitten myönnetään: miksei myönnettäisi?
Ongelma tuo on silloin, kun etukäteen tiedetään pitkäaikainen poissaolo ja sijaista kyykytetään pitämällä viranhaltija lomilla virassa. Kunta säästää, kun loma- ym. oikeuksia ja rahallista korvausta ei sijaiselle maksaisi. Jotkut kunnat ovat tässä törkeämpiä kuin toiset. On myös reiluja kuntia: kausi alkaa elokuussa ja päättyy heinäkuun loppuun jatkuakseen taas elokuussa. Jotkut kunnat antavat kesäkuun, mutta katkaisevat palkanmaksun heinäkuuksi em. syistä. Tätä ei ole tietääkseni viranomaismääräyksillä estetty, ehkä juuri noista säästösyistä.
Eli toisinaan asia on perusteltavissa, joskus ei...
Yhtenä "niistä" voin sanoa, että jos minun olisi pakko joko ostaa 9 viikon lomani palkkaa pienentämällä tai luopua tästä luksuksesta, loma voittaisi rahan 6-0. Elämässä on muutakin kuin ansiotyö. Kansankynttilöilläkin - ehkä juuri niillä :)
Miksei koskaan puhuta siitä, että muillakin aloilla ihmiset tarvitsisivat lisää lomaa? Ketä helpottaa se, jos muutkin uupuvat?
Alkukesästä,kun oppilaat lähtevät lomalle opetajilla olisi aikaa paneutua vaikkapa koulutukseen ja kehittämistyöhön, ja loppukesästä ennen koulun alkamista työaikaa voisi käyttää lukuvuoden suunnitteluun ja opettaja-palavereihin
Juuri näin kesä sujuu itseltäni ja monilta tutuiltani jo nytkin. Silti on rentouttavaa, kun ei ihan joka päivä tarvitse raahautua koululle, ei ainakaan ihan heti kahdeksaksi eikä ainkaan tarvitse kohdata oppilaita (jotka toki ovat työn rikkaus, mutta samalla imevät ihmisestä elinvoimaa).
Minäkään en koskaan ole ymmärtänyt äitiyslomalta kesäksi viranhoitoon palaamista. Aina höpötetään, että opettajat ansaitsevat kesäajan palkan talvella töitä tekemällä. Sijainenhan ne talven työt tekee, hänelle kuuluisi se palkka. (Omat neljä lastani olen saanut määräaikaisten työsopimusten välissä, eli yhdestäkään en ole saanut äitiyslomalla palkkaa, puhumattakaan kesäajan virkapalkasta. Mielipiteeni ei silti ole katkeruuden kirvoittama: kun en minä saanut niin älkööt muutkaan. Minusta vain on oikein, että sijainen saa palkan. Kelan korvaus riittää äitiyslomalaiselle.)
Lähetä kommentti