torstaina, toukokuuta 10, 2007

Vaativa toivomus

Lehdistöpäällikkö Maria Romantschuk on saanut luvan kertoa tiedotusvälineille, että Tasavallan Presidentti "ei vaatinut selvitystä mediasta".

Virassaan istuvat presidentit eivät perinteisesti vaadi mitään. Sen sijaan heidän toivomuksensakin on riittänyt. Näin näitä toivomuksia voi nimittää vaativiksi toivomuksiksi.

Olen hämmästynyt, jos useampikin viestinnän tai journalismin professori ei täkyyn tartu. Harvoinhan (raha-anomuksen) suosittelijana on näin arvovaltaista väkeä.

Tasavallan presidentti esitti vapaamuotoisessa ja siksi kieltämättä hieman sekavassa puheenvuorossaan itse asiassa sen hämmästyksellä vastaanotetun ajatuksen, että julkisuuden agenda määräytyykin lehtien toimituksessa.

Miksi hämmästys? Journalistit väittävät mieluusti, että poliitikot tästä päättävät. Tämä perustuu väitteeseen, jonka mukaan journalisteilla ei ole valtaa, vaikka valtiomahtina ranking on tunnetusti noussut. Se taas perustuu siihen, että kun ei ole valtaa, ei ole vastuutakaan. Vastuuta ei kukaan mielellään ota.

Oikein on sanoa, että julkisuuden agenda määräytyy suurimpien lehtien / sähköisten tiedotusvälineiden toimituksissa. Politiikan agenda antaa sille vinkkejä, joita joskus noudatetaan, joskus ei.

Journalismi on oppinut ovelaksi tutkimustoiveen tuloksien neutraloimiseksi etukäteen. Kyllä se eriäväkin mielipide sivuilta usein löytyy, tosin mikroskoopilla ja pitkän hakemisen jälkeen. Usein se toinen mielipide on pitkähkön jutun loppupäähän piilotettuna. Joissakin lehdissä se tarkoittaa myös sen asiariikkisen ainoata ilmestystä.

Minä toivoisin tutkittavaksi myös asenteellisen roskan määrää. Sillä ei ole nykyjournalismissa mitään rajaa.

Montako kertaa Helsingin Sanomat oikein kahden toimittajan voimalla viittasi Viron voitonpäivän juhlinnan yhteydessä alkoholiin. Millä tavalla? Ja miksi?

EDIT: Presidentti puhui samassa yhteydessä myös Viron pronssisoturi-konfliktin ja Irakin sodan uutisoinnista.

Näistä Viro on yhä agendassa. Ylen uutisten mukaan laajapohjainen ihmisoikeusjärjestö vaatii tutkimusta Viron poliisin käyttäytymisestä ihmisoikeuden näkökulmasta. Myös ulkoministeri Ilkka Kanervan ja EU-puheenjohtajamaa Saksan saama kirje Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilta on tullut julkisuuteen.

Tällaisia kirjeitä tulee, kun lehdistö kirjoittelee omin toimin ulkopolitiikan tekijöiden "erimielisyyksistä" maan sisällä. Sellaiseen risukkoon voi moottorisahan panna tuomaan selkeyttä asioihin. Ehkä presidentin "tuohtumus" lehdistöä kohtaan oli osittain seurausta tästä tosiasiallisesta diplomaattisesta tilanteesta.

Uutisen mukaan Kanerva ei aio vastata saamaansa kirjeeseen vaan vastaus toimitetaan EU:n kautta. Onkohan se nyt loppuun saakka harkittu ele? Yleensä se vastaa, jolle on osoitettu. Ja kun demarche tai peräti nootti on lähetetty kirjeitse, siihen vastataan samalla tasolla. Kirjehän on diplomatian keinona vakavampi kuin suullinen eli verbaalinootti, johon voi vastata työpöydän ääressä keskustellen. Kirjeenvaihto vuotaa kyllä aina julkisuuteen, keskustelu ei. Näin Venäjän tarkoituksena on ollutkin tehdä asiansa julkiseksi.

EDIT2:

Tämän aamulla arvasinkin, vaikka en viitsinyt kertoa, kun olisi viestin yleinen dramaattisuus vähentynyt. Nyt kun tiedämme enemmän ja paremmin, niin tarkennusta: YLE uutisoi, että
"Ulkoministeriön itäosaston päällikkö Kirsti Eskelinen kertoo, että Venäjä esittää kirjeessä kielteisen kantansa patsaan siirtämiseen. Eskelisen mukaan kirje ei ole Suomen ja Venäjän välinen, vaan Venäjä informoi siinä kaikkia jäsenmaita. EU:n puheenjohtajamaa Saksa vastaa kirjeeseen lähipäivinä."

Itse korjaisin uutista niin, että siinä lukisi - ingressin selkeästä muotoilusta huolimatta - Venäjän informoivan kaikkia EU:n jäsenmaita. Onko siis Virolle lähetetty sama teksti kuin Suomelle?

10 kommenttia:

lot kirjoitti...

Eikös tästäkin aiheesta löydy teoria. Nimittäin agenda setting theory.

Teorian mukaan media ei välttämättä onnistu määrittelemään sitä, mitä ihmiset asioista ajattelevat, mutta kylläkin sen, mitä asioita ihmiset ajattelevat.

Sedis kirjoitti...

Teoria löytyy nykyään kaikesta.

Vaan ei löydy esim. tuon teorian suomalaista kannattajaa tiedotustutkijoiden parista. Tietääkseni.

Tuo esittämäsi teorian ensimmäinen osio kuuluu toki vanhojen teorioiden joukkoon: mitä ihmiset asioista ajattelevat on osa propagandan (propaganda, persuasion jne...) teoriaa.

Sedis kirjoitti...

Agenda setting theory on siis saatu aikaan 1972-73
Theorist: Maxwell McCombs and Daniel Shaw:
McCombs, M., & Shaw, D.L. (1972). The agenda-setting function of the mass media. Public Opinion Quarterly, 36, 176-185.

Kritiikkiä ja jatkokehittelyitä:

Brosius, H., & Kepplinger, H. M. (1990). The agenda-setting function of television news: Static and dynamic views. Communication Research, 17, 183-211.

Kosicki, G. (1993). Problems and opportunities in agenda-setting research. Journal of Communication, 43(2), 100-127.

Winter, J.P., & Eyal, C.H. (1981). Agenda-setting for the civil rights issue. Public Opinion Quarterly, 45, 376-383.

Tekstejä agendan teoriasta:

Infante, D. A., Rancer, A.S., & Womack, D. F. (1997). Building communication theory (3rd ed.). Prospect, Heights, Ill.: Waveland Press, Inc., 365-367, 453-454.

Griffin, E. (1997). A first look at communication theory (3rd ed.). New York: McGraw-Hill, 337, 375, 376-386, 476, 484, 496.

Griffin, E. (2000). A first look at communication theory (4th ed.). Boston: McGraw-Hill, 309, 349, 476, 360 –372, 375.

Anderson, R., & Ross, V. (1998). Questions of communication: A practical introduction to theory (2nd ed.). New York: St. Martin’s Press, 252.

Littlejohn, S. W. (1999). Theories of human communication (6th ed.). Albuquerque, NM: Wadsworth Publishing, 345-348.

Cragan, J.F., & Shields, D. C. (1998). Understanding communication theory: The communicative forces of human action. Needham Heights, MA: Allyn & Bacon, 10, 264,-265, 281, 313.

Sedis kirjoitti...

Agenda setting theory Wikipediasta.

Chyi, Hsiang Iris & McCombs, Maxwell (2004). Media salience and the process of framing: coverage of the Columbine school shootings. Journalism & Mass Communication Quarterly 81(1): 22-35.
Kingdon, John W. (2003). Agendas, alternatives and public policies. Second ed. NY: Addison-Wesley.
McCombs, Maxwell E. (2004). Setting the agenda: The mass media and public opinion. Cambridge, UK: Polity Press. McCombs' retrospective on the emergence of agenda setting theory.
McCombs, Maxwell E. (2005). A look at agenda-setting: Past, present and future. Journalism Studies 6: 543-557.
Entman, Robert M. (2001). The black image in the white mind: Media and race in America. Chicago: University of Chicago Press.
Entman, Robert M. (2006). Framing public life: Perspectives on media and our understanding of the social world. Political Communication 23(1): 121-122.
Entman, Robert M. (2004). Projections of power: Framing news, public opinion, and U. S. foreign policy. Chicago: University of Chicago Press.

Ulkopolitiikan tutkimukseen liittyvä klassikkoteksti:

Cohen, Bernard C. (1963). The press and foreign policy. Princeton, NJ: Princeton University Press.

Agenda setting theoryn käytännön sovellukset tapasivat olla sitä, mitä täälläkin ennen paljon tehtiin:
- laskettiin millimetrejä ja senttejä
- laskettiin tiettyjen sanojen osumia teksteistä
- sitten taulukoitiin

Nykyään varmaan lisättäisiin vähän kvalianalyysia.

Sedis kirjoitti...

Lisää saa kun laittaa hakusanaksi esim. Googleen:
framing news

Esim. tämä Scott Londonin How the media frames political issues.

Anonyymi kirjoitti...

Sikäli kuin olen huomannut, tsurnalistit torjuvat tuon väitteen, että media määrittää agendaa vastaamalla, ettei ole monoliittista mediaa. Asenteellisen töhkän tutkiminen/seulominen voi olla tosi vaikeaa, kun siinä on vielä ne tutkijaparankin asenteet…
Kiva muuten toi Nordströmin mainos; ootkos menossa operaatioihin?

Joakim kirjoitti...

Polemiikki meni tänään sellaiseksi, että vatsalihakset hytkyivät. Nootti Kanervalle. Eikun kirje. Eikun se olikin kaikille.

Samaan aikaan hässäkkä paljastaa millaiset arvet suomettuminen jättikään. On silti merkillistä, miten hysteerisesti kokeneetkin toimittajat suhtautuvat kaikkeen, mikä alkaa V-kirjaimella. Olisiko tämä post-suomettumista? Kun tarkoitus on nostaa kissa pöydälle, nähdään samassa verenhimoinen karhu? Jokaiseen Putinin sanaan reagoidaan täristen kuin vanhat kremnologita ja huudetaan Natoa apuun.

Suorastaan surrealistista oli, kuinka tällä viikolla samaan aikaan Hangossa nähtiin aikaan karhu. Sitä pelättiin niin että se tapettiin pitkän helikopterien ja veneiden ajojahdin jälkeen. Kiannon Punainen viiva....

Suomen lehdistöön mahtuu todellakin kerrallaan vain yksi totuus. Valitettavaa, eletään sentää jo tätä aikaa.

Huvittavaa on myös se, että Susan Kurosesta ei Hesari tai YLE voi kirjoittaa ilman että media-analyyttista näkökulmaa. Ulkopolitiikan kohdalla media-analyyttinen näkökulma on sananvapauden (=toimittajan) loukkaus.

Nyt tarvitaan mediapsykohistorioitsijaa :-) Onko Suomessa?

Joakim kirjoitti...

Kantsisi joskus editoida tekstinsä tai lukea se ainakin läpi :-)

Sedis kirjoitti...

Nordström! Ei kannata esiintyä anonyyminä.

Sedis kirjoitti...

"Nyt tarvitaan mediapsykohistorioitsijaa :-) Onko Suomessa?"

Ehkä minun pitäisi ryhtyä Slavoj Zizekiksi...