HS:n Nyt-liitteen artikkelin lopussa on teksti: "Luettuaan artikkelin haastateltavat eivät allekirjoittaneet sitä kuvaa, joka heistä ja Filmihullusta siinä annetaan ja halusivat kieltää kirjoituksen julkaisun kokonaan." (Valtteri Väkevä: Vihaisia nuo filmihullut. Moni on vetänyt herneen nenäänsä elokuvalehti Filmihullun kirjoittelusta).
Lehti ei tietenkään sanonut miksi haastateltavat ajattelivat toimittajan jutusta näin.
Mutta ei hätää, Internet pelastaa.
Yksi haastatelluista, Eero Tammi, löysi tästä hyvän syyn palata blogimarkkinoille. Käyntipiikkiä tekemään, sillä viimeisimmästä kirjoituksesta löytyvät kaikkien kolmen haastatellun vastineet.
5 kommenttia:
Hohhoijaa. Onpa taas myrsky vesilasissa. Lauri Timonen luulee, että katsoja luulee, että Lauri Timonen luulee, että Kari-Pekka Toivonen esiintyy kuudessa elokuvassa.
Siksikö Filmihullun tyypit kiukuttelevat, kun toimittaja kuvaa heidät sellaisena kuin he ovat?
Kiitos jutusta ja linkistä. Nakkaan Hesarin tarjouksen roskiin - kiitos Nytin "journalismin".
*äänestää lompsallaan*
Täytyy myöntää, että sain Nyt-liitteen Filmihullu-jutusta poikkeuksellisen suuret kiksit. Kokeneiden toimittajien, myös elokuva sellaisten, pitäisi tietää, että toimittajille ei kannata sanoa mitään, mitä ei halua nähdä painettuna. Niin simppeliä se on.
Jutusta kävi hyvin ja todesti ilmi, millaisen hybriksen vallassa Filmihullun väki lehteään ja elokuvapolitiikkaa tekee. Kaikki muut ovat typeriä, sivistymättömiä tai lähtökohtaisesti pahan palveluksessa.
Toimittajan moraalista on turha kitistä, jos itse julkaisee sellaisia eettisiä rimanalituksia, kuin viimeisimmästä Filmihullusta löytyi. Näistä räikeimpänä esimerkkinä Irina Krohnin pieksäminen hänen aviomiehellään. Elokuvasäätiön toimintaa voi ja pitää arvostella ja arvioida elokuvalehdessä, mutta jotain rajaa siinä, miten se tehdään.
Luojan kiitos haastattelua ei julkaistu journalistisesti laiskimmalla kysymys–vastaus-tavalla, mistä Filmihullu on tunnettu.
Parasta oli Nyt-liitteen kuvateksti: ”Filmihullun toimitus tekee täydellistä lehteä epätäydellisessä maailmassa”. Vekkulia, että Tammi innostui sloganista. Valitettavasti kuvaavampi slogan turhan usein olisi ”Filmihullu – lehti joka ei todellakaan ole tästä maailmasta”.
Tästä huolimatta nautin monista Filmihullun jutuista. Lauri Timosen rääkäisyt ovat parhaimmillaan yhtä nautittavia kuin Nyt-liitteen haastattelu.
"Luojan kiitos haastattelua ei julkaistu journalistisesti laiskimmalla kysymys–vastaus-tavalla, mistä Filmihullu on tunnettu."
Journalismista en sano tässä yhteydessä mitään, mutta tutkijalle juuri tämä muoto on antoisin. Suora sitaatti antaa mahdollisuuden muotoilla ajatustaan.
Journalistinen palimpsesti voi olla joskus läpitunkemattoman vaikeaa.
(Tästä kävi ilmi, että olen oppinut Gore Vidalilta uuden sanan.)
LOL. Ensin haukutaan kaikki mahdolliset tahot toimittajalle ja sitten itketään kun ne painetaan lehteen. Hyvä suomalainen intelligentsia!
Lähetä kommentti