maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Ilmastonmuutoksesta

Yrjö Haila kirjoittaa viime vuoden viimeisessä (4/07) tiede & edistys -lehdessä otsikolla "Tiede ja skepsis" ilmastonmuutoksesta. Tämä merkintä on itselle kirjoitettu perusteellinen muistiinpano tuosta artikkelista, jota suosittelen teille kaikille luettavaksi. Missään tapauksessa tätä tekstiä ei kannata siteerata missään järkevässä yhteydessä, sillä tässä voi olla omia, tahattomia väärinymmärryksiäni, joita nopeasti tiivistäessä aina tulee. Hakeutukaa siis alkuperäistekstin äärelle. Sitpä paitsi pieniä vivahde-eroja, lisiä ja linkkejä olen kyllä lisäillyt tekstiini tarkoituksellisesti. Artikkeli ja tämä teksti eivät siis ole yksi yhteen missään mielessä, vaikka asiasisältö on pikkuriikkistä osaa lukuunottamatta Hailan tekoa.

Englanninkielisessä kirjallisuudessa on vakiintunut käsite climate sceptics. Nimitystä käytetään niistä, jotka asettavat ilmastonmuutoksen tai siihen varautuvan ilmastopolitiikan kyseenalaiseksi. Haila ehdottaa käytettäväksi heistä nimitystä ilmastoskeptikot. Heidän filosofinen erikoispiirteensä on, että he vaativat vastapuolen argumenteilta ehdotonta varmuutta. Jos sitä ei ole tai tule, on ryhdyttävä skeptikoksi.


***

Filosofisten mahdollisuuksien lisäksi Hailan kirjoitus tarjoaa väylän historiateoreettiseen pohdiskeluun. Ensimmäinen kysymys on historiasta tulevaisuuteen asettuva jännite. Käytännössä sekä menneisyyksiä että tulevaisuuksia on monia ja ne ovat keskenään eriaikaisia. Se, että menneisyyksiä on monia - osa niistä välittyy nykyhetkeen, osa ei (katkos) - mutta osa menneisyyksistä jatkaa jokseenkin muuttumattomina myös tulevaisuuteen.

Annalistien ja erityisesti Fernand Braudelin kolmitasoinen aika-analyysi osoittautuu liian karkeaksi. Yksilöllinen aika, sosiaalinen aika sekä pitkän keston aika long durée eivät riitä hienojakoiseen tarkasteluun.

"Historian long durée on taustalla kuin hitaasti virtaava kymi, jonka sisuksissa erikoikoiset vesipyörteet tulevat ja menevät mutta joka jatkaa kulkuaan omassa uomassaan aikakaudesta toiseen", Haila kirjoittaa. Vesipyörre on varmasti harkittu metafora, sillä muistelen, että edes fyysikot eivät niitä pysty kovin tarkasti mallintamaan. Vesi on mysteeri.

Pintapuolisesta vanhentuneisuudestaan huolimatta Hannah Arendtin ajattelu pilkahtelee nykyisin varsin usein esiin. Niin tässäkin. Hän on yksi harvoja menneisyyden ja tulevaisuuden välistä suhdetta pohtineista. Sillan menneisyyteen loi traditio. [Nykyaikaisessa käsitehistoriassa tämä ajattelu on voimissaan, sillan nykyisistä käsitteistä menneisiin luo kehitysyhteyden selvittäminen.]

Yksi muutos tapahtui vuonna 410, kun visigootit Alarikin johdolla valloittivat Rooman. [Alarik joukkoineen ryösti ja hävitti kaupunkia kolme vuorokautta - ei kirkkoja, sillä hän oli kristitty - ja jatkoi sitten Etelä-Italiaan etsiäkseen tietä Afrikkaan.]

Rooma oli samanlainen kuin muut kaupungit lukuunottamatta sitä traditiota, joka määritteli Rooman ikuiseksi. Kokemus todisti sen häviämättömäksi.

Kun Roomaa hävitettiin, tämä kokemus murtui. Menneisyyden luonnetta määrittävä kiintopiste siirtyi menneisyydestä tulevaisuuteen.

Tämän muutoksen keskiössä oli kirkkoisä Aurelius Augustinus. Hän päätteli, että Rooman valloituksella ei ollut sen suurempaa merkitystä, koska millään maanpäällisellä tapahtumalla ei voinut olla. Nykyisyyden luonnetta alkoi hallita tuleva, De Civitate, Jumalan kaupunki. Ajattelu pysyi voimissaan reilun tuhannen vuotta.

Näin eskatologinen usko tulevaan määritteli eurooppalaista aika- ja historiakäsitystä yli tuhat vuotta. Tästä kasvoi esiin myös luottamus edistykseen. Se sitoi toisiinsa ensinnäkin ajatuksen historiasta ehyenä, etenevänä, kaikenkattavana tapahtumakulkuna ja toiseksi uskon yhteiskunnallisen edistyksen välttämättömyyteen. Tämä oli vallitseva ajattelutapa viime vuosikymmeniin saakka.

Arendt ajatteli [pessimistisesti] niin, että jokaisella aikakaudella on oma erityinen luonteensa ja sitä koskeva luonnehdinta, mistä johtuu ajatus siitä, että modernin maailman keskeine piirre on maailmasta vieraantuminen. 1900-luvun totalitarismi oli tämän ilmentymä par excellance. Traditiosta juontunut historiallinen kokemus oli lakannut ohjaamasta ihmistä, joka saattoi nyt ryhtyä millaisiin mielettömyyksiin hyvänsä. Läsnä oli "pelottava mielivaltaisuus". Haila lainaa Arendtia: Menneisyden ja tulevaisuuden väliin oli avautunut aukko josta "tuli kaikille ihmiselle kouriintuntuvaa ja hämmentävää todellisuutta; tämä tarkoittaa, että siitä tuli poliittisesti merkitsevä tosiasia."

Tämä aukko johtuu poliittiseksi siksi, että kun menneisyys ei enää automaattisesti välittynyt tulevaisuuteen, voidaan tilassa tehdä jotakin - tai on pakko tehdä jotakin.

***

Haila siirtyy käsittelemään luontoa. Kun maallinen järjestys oli saatu aikaiseksi, vastaavaa kehiteltiin myös luonnon suhteen. Jos maailma oli luotu ihmistä varten, kuten monoteistiset uskonnot yleensä sanovat, suhde on kunnossa. Ihminen hallitsee ja/tai vaalii luontoa. Aivan kuten luontoa luonnehtivat luonnonlait, myös yhteiskunnallinen edistys on yksisuuntaista ja vääjäämättömästi jatkuvaa.

Luonnon muutokset rapauttivat tätä yksioikoista asetelmaa. Geologinen muutos realisoitui tieteellisenä ajatteluna 1800-luvun alussa, biologinen evoluutio saman vuosisadan loppupuolella. Muutosta luonnehti ajatus, että se oli gradualistista eli asteittaan muuttuvaa. Muutos oli hidasta. Ihmisten yhteisöjen kehitys voitiin tulkita vastaavalla tavalla uudeksi evoluution kerrostumaksi. Amerikkalainen diplomaatti ja filologi Georg Perkins Marsh kuitenkin esitti ensimmäisenä, että ihminen voi ratkaisevalla tavalla muuttaa maapalloa, aivan kuin geologinen voima.

Marsh on oikeassa, Haila sanoo. Ilmastonmuutos on tosiasia ja inhimilliset voimat ovat sen saaneet aikaan. Tämä näkyy kaikista asiaa koskevista raporteista. Esimerkiksi meren pinta nousee 18-59 senttiä vuosisadan loppuun mennessä, ellei vuoristo- ja napajäätiköiden sulaminen lisää sitä huomattavasti.

Raporttien lopputulemat eivät ole varmoja. Ja juuri tähän ilmastoskeptikot - joka ei sinänsä henkilöydy johonkin erityiseen (tai tieteellisesti erityisen ansioituneeseen) skeptikkoon - ovat tarttuneet. Haila toteaa, että he vaativat ehdotonta varmuutta (jota siis ei ole tarjolla).

Näin juuri ilmastonmuutosväittely muodostaa sellaisen arendtilaisen aukon, joka avautuu nykyisyydelle poliittisena kysymyksenä. Vaihtoehdot ovat varsin konkreettisia, ja poliittista keskustelua käydään Hailan mukaan siitä, "millaiset valinnat ovat tulevaisuuden suhteen mahdollisia ja merkityksellisiä - tai onko mitään valintoja ylimalkaan tarve tehdä".

Haila luokittelee skeptikot 1) käsikassaroiksi (suuryritysten rahoittamat instituutiot, valittujen poliittisten ja taloudellisten eliittien edustajat), 2) uran luojiksi (esim Björn Lomborg, ks. myös Wikipedia) ja 3) kotikenttien ärhentelijöiksi sekä 4) ns. syrjityt akateemiset toisinajattelijat, joita on jäljittänyt BBC:n toimittaja Richard Black. Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvia ei tosiasiassa ollut syrjitty, toteaa Black.

***

Hailan keskeinen lopputulema perustuu ehdottoman varmuuden vaatimuksen kohtuuttomuuteen. Se ei ole mikään argumentti. "Kukaan tutkija ei usko sellaiseen ehdottomaan varmuuteen, jota skeptikot perääväät", Haila toteaa yksikantaan. Haila kuitenkin päättelee, että kriitikoista on hyötyä nimenomaan tieteen kriteereiden tarkastelussa. "Tieteellinen kriittisyys on tilannesidonnaissa. Sen perustana on pätevin olemassa oleva tietämys tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Näin ollen kritiikin konteksti on historiallisesti muuttuva."

Ilmastonmuutos tuottaa uudenlaisen epävarmuuden inhimillisten yhteiskuntien tulevaisuudesta. Kaikki ei silti muutu. "Läheistä tulevaisuutta koskevia varmuuksia ja epävarmuuksia voidaan arvioida samoin kuin ennenkin vertaamalla (lähi)menneisyyttä ja nykyisyyttä toisiinsa. Kun ne ovat jokseenkin samankaltaisia, voidaan vakuuttua myös siitä, että samankaltaisuus jatkuu myös tulevaisuudessa", Haila kirjoitaa. "Päätelmä on kuitenkin luotettava vain sillä edellytyksellä, että olosuhteet säilyvät 'normaaleina'."

Haila lainaa Ludwig Wittgensteinia, joka sanoo, että eri oletuksia osoitetaan oikeaksi ja vääräksi aina jonkin järjestelmän puitteissa. Tämä järjestelmä muodostuu siitä ympäristöstä, jossa argumentteja esitetään, järjestelmä on argumenttien elinympäristö eikä mikään lähtökohta. Siksi Haila kysyy, mikä on tulevaisuutta koskevien argumenttien, oletuksin, uskomuksien ja väittämien "elinympäristö".

Niitä on Hailan mukaan neljä:
1) Edistysusko, jonka mukaan ongelmat ratkeavat automaattisesti.
2) Historiallinen mielikuvitus (Braudelin aikakäsitykset erityisesti instituutioiden ja niiden normatiivisten perustojen muutosten hahmotamisessa)
3) Kone ennustettavuuden aineellistumana. (Koneen rikkoutumisesta Haila ei puhu, vaan sen kyvystä symboloida modernia: uutuus, edistys, inhimillinen hallinta)
4) Näkymätön käsi (Smith, Say: kapitalismi johtaa automaattisesti kaikkien tuotannontekijöiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön --> talous toimii parhaiten, kun siihen ei puututa --> talous on sosiaalisen sfäärin ulkopuolella oleva automaatti)
Hintojen kyky ennustaa tulevaisuutta on ongelmallinen siksi, että ne perustuvat aina jo toteutuneisiin markkinoiden liikkeisiin. Mutta olosuhteet eivät välttämättä pysy "normaaleina" --> hintasuhteet saattavat muuttua. "Kun New Orleans hautautuu veden alle, toteammeko, että on tapahtunut 'luova tuhoutuminen'". [Luova tuhoutuminen on evolutiivisen kapitalismin perusajatus: vanhentuneet alat joutuvat perikatoon ja seuraa massatyöttömyys]

Mainituista ilmastoargumentin elinympäristöistä voidaan vetää monia, keskenään ristiriidassa olevia poliittisia johtopäätöksiä.

Historiallisesti taas on mahdollista, että nykyinen tilanne, arendtilainen aukko, muodostuu jonkinlaiseksi murroskohdaksi. Kumoukselliset liikkeet ovat vedonneet joskus "ratkaisevan hetken" tai "uutta luovan kaaoksen ideaan". Käytännössä vallankumoukselliset joukot ovat itse - reaalisina, harhaisina, manipuloitunakin - määränneet suunnan murroksen jälkeen.

On hauska havaita, että tässä Haila soveltaa vanhaa luokkaedun teoriaa ja päätyy vastustamaan sitä. Olennaista on hänen mukaansa, että "ilmastonmuuttoksen tuottamaa epävarmuutta on tavattoman vaikea konkretisoida sellaisiksi välittömiksi eduiksi, jotka olisivat ilmeisiä tässä ja nyt ja joiden puolesta kannattaisi - olisi mielekästä kamppailla tässä ja nyt".

Sen sijaan Haila sanoo, että tulevaisuuteen suuntautuvien projektioiden tueksi tarvitaan normatiivisia näkökulmia. Sellaiseksi käy vanha, mutta toimiva "kestävän kehityksen" periaate. Sen periaatteen mukaisesti kannattaa tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Menneisyyden kokemus, "varovaisuusperiaatteen" noudattaminen johtavat arvioinnin tulevaisuuteen. Tavoitteena on kestävän kehityksen ottaminen päätöksenteon normiksi. Olennaista on olla mahdollisimman konkreettinen. Nouseeko meren pinta vuosisadan loppuun mennessä ja miten sitä vastaan pitää suojautua?

5 kommenttia:

Henry kirjoitti...

Sedis, minä rakastan sinua.

Sedis kirjoitti...

Tämä tuli aivan liian yllättäen.

Homo Garrulus kirjoitti...

Tämä asia on sellaista, mitä minäkin mietin nimenomaan niin, että tiede on vain tiede eikä maailmaa kattava järjestelmä. Jos pelkkään tieteen kuvaan aikoo nojautua on aina monta tahtotilaa sillä joku pilari katsotaan olevan jossain korkeampi kuin joku toinen ja oma yleensä on tietysti korkein. Se on silti perspektiiviasia. Oikea ratkaisu on skenarioita mallinnettuna juuri normien mukaan ja tavoitemielikuvien mukaan jossa sitten tiedettä tukena ja argumentteina. Mutta kuvan pitää olla samanlainen katsoisiko sitä täältä Suomesta tai sitten Kiinasta.

Sedis kirjoitti...

Tieteen kuva - asiantuntijajärjestelmä - voi johtaa mihin tahansa leiriin. Se on se vaara.

Se on tietysti myös normituksen vaara. Mutta tämä ilmastonmuutos on jotenkin eri juttu. Miksi?

Viimeinen virkkeesi on kyllä tärkeä pointsi.

Homo Garrulus kirjoitti...

Ilmastonmuutoksessa voi ajatella myös siten, että luonto yleensä korjaa itsensä hyvin nopeasti. Kun sademetsät ovat hakatut niin nyt sieltä kasvaa kuulemma entistä parempaa puuta. Auringonpilkut aiheuttavat pitkien aikavälien aikaan myös ylimääräistä lämpöä ylhältä joka lisää sitä kaasuefektiä mistä on kyse. Varsinainen efekti on minun ymmärtääkseni siksi voimakas vaikka syy siihen, että on vaarallisia kaasuja ja ylimääräisiä ainesosia ilmatilassa on tietysti ihmisen. Se vastaa jotain bakteeri tai viruskantaa joka olisi ihmisessä, meissä kaikissa koko ajan. Jos joudumme esim. avantoon niin tämä sama floora rupeaa ottamaan vallan mikä olisi muuten passiivista. Kyse on siis minun nähdäkseni kahdenlainen efekti ja sen takia suurin osa mitä puhutaan on sittenkin politiikkaa. Tämä vuorostaan on hyvä jos sitä vipua voisi käyttää konsumerismin hellittämiseen sillä vesistöt kärsivät tästä jumalattomasta ylituotannosta ja tietysti ilmatila myös. Onko pakko valmistaa vessarullapidikkeet, joissa radio? Eikö ilman voi olla?

Tämä on mielestäni ydinkysymys eli moral management. Mutta itse olen kuin tuo taiteilija Karttunen saanut paskaa niskaani siitä juuri, että kasvatan muita moraalisesti: kyllä helposti saa donkeyn maineen ja syrjäytyy. Kun ei alistu vaan ensin aikoo pitää puoliaan niin ylliopiston filosofit kuulevat pelkästään juorut donkeystä ja menevät sitten sen mukaan arvioinneissaan. Näin toopet ja supertoopet omissa henkisissä maailmoissaan eivät näe mitään. Minä yritän puhua Brentanon pre-attitudesta ja opettaa heitä vuorostaan, että ovat nyt saaneet juorutietoa mutta kun paska oli jo housuissa. Eivät siis enää voineet perääntyä kun nauru oli raikunut ja paska piti sen tähden levittää vielä kerran ja nyt filosofian temppelin sisällä. Ihan sama mitä sanoi; maine meni ja ulos ei ole enää menemistä. Tappoivat siis tekijän siksi, että oli kivempaa höröttää ja kiusata - vaikka se oli tietämättömien leikki, alkanut jostain lähipiirin kateellisista naisista joilla silti positio. Näin helposti se menee ja kun Uutisvuodon kaltaiset ihmiset, joilla myös huumorin kyky (huumori on mitä sadistisinta silloin kun on vääränlainen tulkinta -> se on todella tappava silloin) niin ei ole uskottavuutta enää mihinkään. Olen siis osaavampi, taitavampi ja sinnikkäämpi kuin suurin osa tuntemastani "asiantuntijasta" mutta minua ei enää voi käyttää: käyttivät omiin sadistisiin nauruleikkiehin ja nyt on liian myöhäistä. Minä olen niin saatanan tyhmä kuulemma ja sen tyhmyyden takia jäissä. Ja kun siihen lynkkaukseen osallistui yhteiskuntamme ns. asiantuntijat niin mitäs teet? Istut vankilassa kuten minä jo 10 vuotta eli yksin kotona. Ei duunia, ei ihmisiä, ei enää ystäviä sillä heitä hävettää koska olisivat voineet tehdä jotain mutta kun hekin keksivät mitä vaan hatustaan minun (!) moraalista silloin kun typerät lehtimiehet ryntäsivät ympäri Etelä-Suomea kysymässä minusta. Kysymällä muka mitään selviäisi? Onpa lapsellista ja näin opetetaan yliopistolla mukamas fenomenologiaa. Kuvittelevat, etteikö ihminen sepittäisi ja valitsisi mitä oma kateus pyytää valitsemaan. Se on sitä paitsi fenomenografiaa mutta kun lehtorit eivät edes itse tienneet eroa. Minun piti sen takia ensin lukea filosofiaa, jotta nämä kaksi erottuisivat. Näin hyvin siis kasvatustieteessä tiedettiin tämäkin ero. Nyt on selvä; tein kaavion ja lähetin muutamille professoreille. Otin pois omasta lopputyöstä jota eivät meinanneet hyväksyä: oli kuulemma liian huono kieli. Sen jälkeen päätin, etten ikinä enää kirjoita mitään ns. hyvällä kielellä. Lopetin siis senkin: en enää opeta mitään mutta kerron vain miten ns. asiantuntijat tykkäävät omasta naamastaan ja etenkin omasta nimestään.

Aivan kuten Kokoomuksen edustaja sanoo tämän aamun Hbl:ssä: Suomessa on myös suomenkielisiä intellektuelleja, joille on tärkeää se, että maassa on useampi kieli. Mutta SFP taitaa olla enemmän huolissaan, etteikö sfp:tä olisi kuin siitä, etteikö olisi kaksi kieltä. Näin juuri: professorit ja lehtorit ovat filled-of-themselves ja opettavat sitä, että pitää kuunnella mutta arvaa kolme kertaa kuuntelivatko ikinä? Ei. Ottivat Wittgensteinin kielipelin käyttöönsä sillä kun minä yritin kertoa heille miksi heidän lähtökohta on väärä he rupesivat vastaamaan minulle, että Brentano tunnettiin intentiosta.

Se siitä. Minäkään en usko enää näihin asiantuntijoihin ollenkaan
sillä heidän viitemaailma ja denotaatiot ovat yleensä oma napa
ja kaverin räkänen nauru. Sen mukaan mennään mutta todellisuus tulee pamautumaan päin naamaa pian sillä ulkomailla ollaan kyllä valveutuneempia. Mutta nyt olen minä estolistoilla ja pian estetään blogeissakin; joku keksii kertoa että olen sitä mitä tuo Karttunenkin: vaarallinen pornokleptomaani jolla psyykkiset jakomielitaudit niin siinä sitten ollaan.

Tästä ne lähti: minun siskoni lepertelee psykologilla/lääkärillä kateuttaan siskoonsa (minulla on rahallinen tilanne korkea hällä ei
minä olen ollut uppiniskainen hän ei minä olen ollut isäni lyömä hän ei - minun sisko pitää itseään loistavana yksilönä, eikä voi ymmärtää miten minä (minun perheeni) on menestynyt) ja vetää sisään uskomattomia asioita, jota psykologit sitten pähkäilevät ja tänä päivänä kun lääketiede myös salaa nauhoittaa (joka pitäisi lailla kieltää!) niin tarinat menevät kuin kulovalkea...ja arvaat minkälaiset paskapuheet leviävät ensin ja päällimäisinä: haetaan aina hakemalla sitä mistä media on puhunut: ennen se oli psykopaatteja ja nykyään se on pedofilejä ja vaikka minäkin sitä ns. jahtaan tai etsin niin en projisoi etstintää suoraan yksilöihin vaan nimenomaan syndroomaan itseensä. Tämä on siis liian vaikeaa murhahimoiselle kansalle. He pistävät silmänsä aina johonkin jota joku on haukkunut psykologilla. Uskomatonta siis.


.. ja jos minä olen läksyttänyt mm politiikkaa ja toimitsijoita kaksinaismoraalista, niin näitten häpeä taas vuorostaan ei näyttäydy häpeänä, vaan he puolestaan jotka siis ovat ns. korkeasti koulutettuja, projisoivat oman sairautensa ikäänkuin minun sairaudeksi, jota piti siis jotenkin löytää, ja näin myös ammatti-ihmiset rupesivat pitämään minua "sairas"-prospektina: minua siis ruvettiin nimittämään jotenkin sairaaksi kun yksinkertaisesti en ole tämän sairaan yhteiskunnan jäsen siinä missä suurin osa tuntuu olevan). Se ei mennyt kaaliin koska eivät siis lähtökohtaisesti näe eroa fenomenologiassa ja fenomenografiassa: heille kaikki valheet ovat yhtä totta kuin totuus. Heille ihminen puhuu aina totta eikä heille esiinny mm kateutta tai vihaa tai sadismia tai tyhmyyttä ollenkaan. Tämä ammattikunta nimeltään psykologia ja sen viiteryhmät kulkevat sosiaalidemokraattien talutushihnassa sillä molemmat majailevat Paasitornin ympärillä. Heille on ollut jokin elämäntehtävä litistää kaikki älykkäät vaarallisena ja rikkaat roistona. Heillä on kuten Kemppinen (ja minä ja varmasti moni muu) on tajunnut sama retoriikka kuin äärikonservatiiveilla: molemmat metsästävät ns. roistoja täällä kadulla, ulkona kanssaihmisistä ja yrittävät vimmatusti "poistaa" huonoja. Minä olen yksi niistä mitä yrittivät poistaa vimmatusti.

Mutta sitä olin jo harjoitellut koska minua yritettiin samalla lailla ns. poistaa näitten äärikonservatiivien osalta ensin: koulusta alkaen (lue iines kymmenen miestä, loppupäässä oleva pitkä tekstini). NÄin siis ensin minut esti elämästä nämä Pohjanmaan viisatelijat jotka istuvat kirkoissa sunnuntaisin ja sitten kun vielä elin ja jatkoin elämää niin nousi vastaan ihan samalla lailla ja samoja kiusaamistyylejä harrastaen tämä vasemmisto. Kumpikaan ei siis halua moraalia - molemmat haluavat olla oikeassa.

Se on heille moraalia: että he saavat itse ja vain itse siitä puhua estraadilla. Minunlaiset, joille moraali on libidossa vaikka kiroilen ja olen rakastellutkin ennen avioliittoani (huh mikä synti) niin minä sain donkeyn maineen. Olin niin saastainen; mutta sitähän siis olin aina ollut. Nyt kun luin kasvatustiedettä niin minua kehtasivat katsoa kuin likaista sikaa vaikka sain kiitettävät paperit: osaan siis itse ajattelun ja aina osannut mutta yhtäkkiä kiusaajat rupesivat huolestumaan omasta maineestaan (siitä mitä olivat langettaneet minulle nuorena) ja näinollen levittivät uudelleen samaa kiusaamis-estämis-politiikkaansa ja näin lehtorit ja muut asiantuntijat ottivat estämisen omaksi päätehtäväkseen. No, nyt Suomi sai sitten uuden estetyn eli syrjäytetyn. Sitten nämä typerät filosofit, joiden äly ei riitä nappeja suurempaan kokonaisuuskuvan hahmottamiseen yrittivät keksiä että minä voisin ryhtyä kotiompelijaksi, voi kun minulla oli niin kivat verhot.

(en sanonut, että Hiton Ikeasta nuo ovat)

ompelen siksi sieluani täällä teidän keskuudessanne: en tiedä miten käy ja se on vain selvää, että herjaamista aiheuttivat ja sen lisäksi saan pilapuheluita jne koko ajan - jos kuolen se on heidän syy
vaikka en ole ajatellut kuolla (enkä terrorisoida muita vaikka jossain vaiheessa minä sanoin, että olisivat olleet vähän varovaisempia sillä näin juuri alkaa terrorismi).

Kiitos sapen kuuntelusta, jos sain
korvasi. Kiitos ja anteeksi, meni ilmastosta huoneilmaani.

Puh. Tulipa taas.