Heräsin aamulla 6.53 hyvissä aikeissa. Venäjä löi kahden aikaan yöllä Ruotsin viime sekunneilla.
Lapsen äiti istui valmiin kahvin ääressä. Hesari oli luettu. Puoli tuntia myöhemmin minua houkuteltiin aamulenkille. Siis kello 7.23.
Menin sohvalle pienille unosille. Minut herätettiin neljä kertaa jäätävällä ulkoilmalla. Avausta säesti kehotus lähteä aamulenkille. Sanoin, että kymmeneltä käy.
Päivän sankari putsaa kaappeja, käyttää imuriakin, vaikka edes kirkonmenot eivät ole vielä alkaneet. Sitä ennen minua on syyttävällä äänellä muutamaan kertaan kehotettu lähtemään aamulenkille.
Sanoin että kymmeneltä.
Viimeksi blogia avatessa äänen katkeruus ylitti jo päivän juhlavuuden. Sanoin että kymmeneltä. Kuudentoista minuutin päästä.
Täytynee pistää ferrarit jalkaan. On valmistauduttava aamulenkille, vaikka vielä on hieman raskas olo lyhyen ja häiriintyneen yöunen jälkeen. Kello on 9.50.
Ei ole meidän äiti väsynyt. Ei.
Hyvää äitienpäivää kaikille muillekin äideille kuin omalle ja lapsen.
6 kommenttia:
Täällä on kyllä yksi äiti, joka on väsynyt ja nukkuu aamulla pitkään, jos vain on mahdollista. Ei me kaikki äidit jaksata puunata kämppää.
Mutta mukavaa lenkkiä.
T Yvonne
Ihan mukava lenkki oli. Vajaa 8 kilometriä auringonpaisteessa.
Nyt jo vähän väsyttää. Laitellaan kuitenkin eteläafrikkalaismausteinen äitienpäivälounas kehiin.
Olisiko siinä imuroinnissa hieman mielenosoituksen makua?
Ei. Kesällä tulee hiekkaa lattialle.
Terveiset E:lle! Siskosi, Ainon äiti
Perille meni. Ainolla oli synttäritkin. Muistimme kyllä täällä, muttei tainnut tulla muistamiset sinne asti. Ehtiihän näitä kesällä sitten.
Lähetä kommentti