Luotettavaa rahoitusta poliitikoille

Keskinkertaisellakin pelillä voi pärjätä. Tarkoitan tällä eilistä leijonamiehistön pronssia, mutta ennen kaikkea Kokoomuksen uusinta taktiikkaa vaalirahoituskohussa.

Kokoomuksessa puhetta johtava Jyrki Katainen tykkää, että yritysten kansanedustajaehdokkaille antamaa tukirahaa koskeva keskustelu on liikkunut liiaksi kokoomuksessa.

Televisioon yrittäjäpuolueeksi itseään kehuvan puheenjohtaja tuli otsa kiiltäen kertomaan, että emme vain me, vaan nuo muutkin ovat käsi ojossa. Sitä hän ei tietenkään tiennyt, propaganda-asialla kun oli, mutta pitipähän savolaispojan sanoa: "En lähde nyt epäilemään, mutta voisin kuvitella että yhtä lailla..."

En tiedä, miksi tv-uutisten on näitä kuvitelmia levitettävä.

Uutisen muuttuminen illan mittaan Yleisradiossa on tietenkin tarina sinänsä. Hyvin alkanut kataislainen likapropaganda kääntyi toimitusten teksti- ja kuvajärjestysviritysten myötä Kokoomusta itseään vastaan. Hyvin toimittu, sillä aluksi ne näyttivät varsin härskiltä kokoomuksen vaalivideolta.

Ei ole ollut vaikeaa huomata, että juuri "porvarillisesti ajattelevat" - termi on kokoomuslaiselta Suvi Lindéniltä - piilottelevat yrityskontaktejaan. Siellä oli myös hätä suurin, kun yksi ja toinen löysi kansan viikatteen heilunnan kuultuaan korjattavaa omassa ilmoituksessaan. Hätä ja siihen liittyvä poru tulivat kyllä kaikkien tietoon tiedotusvälineiden myötä. Vain tyhmimmät jäivät selittelemään.

Yksi tyhmistä selityksistä kyllä on toistunut varsin usein. Hämmästyttävintä on tietysti se, että kansanedustaja toisensa jälkeen tulee tämän pauhinan jälkeen julkisuuteen ja sanoo kirkasotsaisesti, ettei tiedä, kuka hänelle antaa rahaa.

Kuka haluaa sellaisia edustajia itselleen, jotka ottavat tuhansia ja kymmeniä tuhansia euroja rahaa, mutta eivät millintarkasti tiedä, mistä rahat tulevat. En minä ainakaan.

Toistaiseksi on selvinnyt seuraavaa:

Kepulaisille selvät setelit ilmaantuvat vaalilaariin kuin sato kesän jälkeen. Sen jälkeen voi kiivetä eduskunnan pankolle röhnöttämään.

Kokoomuslaisille "porvarillisesti ajattelevia" ehdokkaita tukevat yritykset ja niiden huolella rakentamat peitejärjestöt diilaavat muhkean saaliin, vaikka - kuten meille on nyt kerrottu - ehdokkaat itse eivät koskaan saa tietää mistä rahat tulivat.

Jokin tässäkin ajattelukulussa klikkaa.

On nimittäin käynyt ilmi erinäisistäkin lausunnoista, että yrityksille ilmaisen rahan jakaminen vaalikassaan ei ole sydämestä lähtevä jalomielinen ele demokratian ylläpitämiseksi. Varsin monet kokevat lahjoitukset vastenmieliseksi. Mutta silti he eivät uskalla potkia tutkainta vastaan. Yritykset ja niiden edustajat pitävät poliitikoille annettavia rahalahjoituksia välttämättöminä. Näin tämä toimii. Politiikalla ja heidän edusmiehillään on valtaa ja sen myötä rahaa riittävästi mihin tahansa.

Vaaliyhdistysten rahankeruuta järjestävät luottomiehet ja -naiset. Tässä luottomiesten ja -naisten ja poliitikon suhteessa on paljon avattavaa. He kun eivät kansanedustajien mukaan rahoituslähteitään päämiehilleen kerro. Toivottavasti he eivät kovin usein sano televisiosarjoista tuttuun tapaan, että "parempi, kun et tiedä, mistä rahat tulevat". Tähän rakoon tiedotusvälineiden pitäisi nyt iskeä armotta.

Nyt kansanedustajat sanovat hätävalheilla höystettyjä totuuksia hätäpäissään itse. "Parempi kun en tiedä, mistä rahat tulevat."

Tästä tulevat mieleen legendaarisen Pertti Lumiraen legendaariset sanat: "Mitä se mulle kuuluu, mitä mä teen."