Suomen elokuva-arkisto esittää tällä viikolla itävaltalaisen elokuva- ja tv-ohjaajan ja käsikirjoittajan Michael Haneken elokuvia. Suosittelen aikuisväestölle, sillä teiniangstia ne voivat vain pahentaa. Kyse on ehkä Euroopan kiistellyimmästä elokuvaohjaajasta.
Ohjaaja syntyi 1942 taiteilijaperheeseen Münchenissä, vietti nuoruutensa ja opiskeluvuotensa Wienissä, toimi elokuvakriitikkona ja teatteriohjaajana sekä saavutti menestystä tv-ohjaajana ennen myöhään alkanutta elokuvaohjaajan uraansa. "My films are intended as polemical statements against the American 'barrel down' cinema and its dis-empowerment of the spectator. They are an appeal for a cinema of insistent questions instead of false (because too quick) answers, for clarifying distance in place of violating closeness, for provocation and dialogue instead of consumption and consensus", sanoo Haneke itse motokseen. [Halukkaat voivat kääntää tuon tekstinpätkän kommentteihin.]
Videoväkivallan turruttaman nuoren pojan karusta elämästä kertova Bennyn video on jo ehtinyt jo mennä. Tässä antipsykologisessa kuvauksessa poika päätyy murhaamaan tytön vain nähdäkseen "miten se toimii". Mutta muut sarjan elokuvat ovat vielä esillä. Jos pidät Kieslowskista, Tarkovskista, Straubista, Antonionista ja Jon Jostista tai Bressonista, sinulla on purtavaa Hanekenista. Mikäli mainitsemani ohjaajat ovat tuntemattomia, on syytä aloittaa vaikkapa Hanekenista. Bressonin mottohan oli: "ei kaunista elokuvausta, ei kauniita kuvia, vaan enemmänkin välttämättömiä kuvia, välttämätöntä elokuvausta".
Elokuvauran avannut "jäätymis"-trilogia kuvaa karulla tyylillä nykyaikaista perhettä, joka hajoaa kammottavalla tavalla modernin teknologian maailmassa. Sen ensimmäinen osa on Seitsemäs manner (1989) antoi jo osviittaa hänen ankaran pelkistetystä ilmaisutyylistään. Cennesiin vietäessä sitä mainostettiin seuraavasti: "Se on tarina menestyksellisestä urasta, se on tarina konformistisuuden hinnasta, se on tarina mentaalisesta lyhytnäköisyydestä, se on perhetarina ja se on tarina eletyistä seurauksista." Marc Augen yhteiskunta-analyysi voi hyvinkin olla avain hanekelaiseen yhteiskuntateoriaan. Mainittakoon, että Cannesissa hänelle buuattiin. Valtavirran laineet löivät yli.
71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (1994) kohoaa Antti Alasen mukaan hypnoottiseen voimaan esittäessään sarjan näennäisesti yhteenliittymättömiä tapahtumia. "Pirstotussa murhatarinassa Haneke osoittautuu yllättävän jännityksen mestariksi ja mediasatiirikoksi", kollega kirjoittaa ja jatkaa: "Funny Games (1997) oli eräänlaista jatkoa Bennyn videolle. Hyvin toimeentuleva perhe lomailee huvilassa järven rannalla, kun kutsumattomiksi vieraiksi ilmestyy kaksi erittäin kohteliasta nuorukaista, jotka paljastuvat tunnevammaisiksi psykopaateiksi.
Vuosituhannen vaihtuessa Haneke siirtyi ranskankielisiin yhteistuotantoihin, pääosissa Juliette Binoche ja Isabelle Huppert. Tuntematon koodi (2000) oli jälleen kerronnallisesti yllättävä teos: se kertoo monta toisiinsa liittymätöntä tarinaa, joita yhdistää toisiinsa vain vähäinen tapahtuma. Monitahoinen elokuva kasvaa näyksi eurooppalaisen yhteiskunnan tilasta."
Nobelisti Elfriede Jelinek -filmatisointi Pianonopettaja (2001) oli kerronnaltaan muita Haneken elokuvia tavanomaisempi. Aiheensa puolesta kuitenkaan ei. Se kertoo äitinsä ja ammattinsa emotionaalisesti tukahduttamasta pianonopettajasta, jonka henkirei'iksi tulevat pornografia ja seksuaalinen perversio.
Suden aika (2003) on maailmanlopun kuvitelmana vastakohta Maailmojen sodan kaltaisille Hollywood-spektaakkeleille. Tuhon aika on koittanut, ja Haneke keskittyy perheen eloonjäämiskamppailuun maailmassa, jossa ei ole sähköä eikä vettä.
Kätketty (2005) on Haneken pääteos. Valvontakameran otoksia muistuttavat videonauhat järkyttävät lintukodon rauhaa ja aiheuttavan menneisyydenhallintaongelman. Kyse on siirtomaakauden menneisyydestä.
Future Film on julkaisemassa - ellei ole jo julkaissut - neljän elokuvan dvd-boksin, johon sisältyvät Seitsemäs manner, Bennyn video, 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta ja Funny Games.
Teeman elokuvat ja esityspäivät
71 KATKELMAA (71 Fragmente einer Chronologie des Zufalls) 11.8., 15.8.
BENNYN VIDEO (Benny's Video) 27.7., 6.8.
KÄTKETTY (Caché) 10.8., 15.8.
PIANONOPETTAJA (La Pianiste) 8.8., 12.8.
SEITSEMÄS MANNER (Der siebente Kontinent) 11.8., 16.8.
SUDEN AIKA (Le Temps du loup) 9.8., 17.8.
TUNTEMATON KOODI (Code inconnu: Récit incomplet de divers voyages) 13.8., 17.8.
3 kommenttia:
Funny Games on "tylyin ja kipein" elokuva, jonka olen koskaan nähnyt.
Ei lainkaan huono mutta syvästi inhottava - ja juuri tuossa kuvottavuudessaan sekä inhottavuudessaan kiinnostava.
Olematta dokumentti, se näyttää suoraan, millaista on väkivalta väkivallan itsensä vuoksi - ilman minkäänlaista gloriaa, paatosta tai perustelua - ja ennenkaikkea millainen epäihminen (ei enää edes hirviö! - hirviöissäkin on oma paatoksensa, joka tekee ne lähes ymmärrettäviksi) on olento, joka sellaiseen ryhtyy.
Funny Games onnistuu varsin uskottavasti olemaan inhottavampaa väkivaltaa kuin esimerkiksi Israelin ja Hizbollahin sota, jolle sentään löytyy muka! syy...
Tämä elokuva on paljon enemmän kuin itsetarkoituksellinen inhothrilleri, kuten wikipedian analyysiosio elokuvasta antaa ymmärtää.
Kyseessä on erittäin hyvin tähdätty potku Hollywoodin väkivaltaosaston ja ylipäätään mediaväkivallan nivusiin.
Hymistelen asiaankuuluvasti.
Hanelen DVD-boksi on julkaistu 12.7.
[Oikeakielisyysihmiset. Pitääkö tuohon virkkeeseen panna toinen piste?]
Lähetä kommentti