torstaina, elokuuta 03, 2006

Jokapäiväinen uskomukseni

Minä kuulun niihin, jotka käyvät vielä kerran katsomassa, onko kahvinkeitin päällä, lieden mittarit nollilla tai kännykkä jäänyt lataukseen. Viimeisimmän vuoksi heivattiin kerran pakettiauton väki rannalle samoilemaan ja ajettiin 50 kilometriä takaisin tarkistamaan.

Ja kas. Siellä se latauksessa kökötti. Olisi varmaan räjähtänyt katjushana, jos en olisi just saapunut tarkistamaan.

Mutta joillekin se ei riitä, kuten vasta psykologiasta väitellyt Marjukka Saher havainnut. Vaikka itse tietää ihan hyvin, on tarkistettava tietonsa aina uudestaan. Oven lukot, liesi, kahvinkeitin, sähköpistokkeet, muu elektroniikka. Pakonomaisesti.

Nuorena ja ennen lapsen syntymää riitti kun kokeili takataskuaan.

Onko lompsa mukana?

Tai niinkuin Kurkvaaran elokuvassa Menestyksen maku. Miehet baaritiskillä:
- Mennäänkö helvettiin?
- Osataanko me?
- Follow me.

Nyt hollantilaisesta suomalaiseksi geenimuuntautuva Saher väittelee 4.8. ruokaan ja terveyteen liittyvistä jokapäiväisistä kokemuksista. (Jaana Laitinen, HS 3.8., C5) Eli taas saamme ulkomaalaisen - hän kyllä ilmoittaa, että ei halua lähteä täältä pois -, joka kertoo meille mitä me ajattelemme. Se on globaalia ja mikä parasta, meille ihan oikein. Kun emme sitä itse tajua - edes tutkia.

Yksi näistä on tämä luomuruoka: luomu koetaan Suomessa terveelliseksi, geenimuuntelu on epäilyttävää tai jopa vaarallista. Se, että tutkijat eivät tuotteissa huomaa mitään eroa, ei näitä mielikuvia muuta. Saherin mukaan: "Kemistikään ei erota luomutomaattia ja tehotuotettua tomaattia toisistaan. Mausta ja ulkonäöstä ei löydy eroja. Se oli yllätys minullekin." Ja hän jatkaa kuin kansallisia pinttymiämme luuvalottaen: "Teknologian käyttö sotii niitä käsityksiä vastaan, mikä on ihmiselle hyvää. Kuvitellaan, että jos elintarvike ei ole luonnollinen, sen täytyy olla haitallinen."

Itse asiassa tämä ei riitä. Kaikkihan ajattelevat, että saksalainen tuote on huonompaa kuin suomalainen. Unkarilaiset paprikat eivät mene kaupaksi - puolet kalliimpia espanjalaisia ja hollantilaisia kyllä syödään. Italialaiset porkkanat eivät kelpaa italialaisen ruoan ystäville: ne täällä saatavat ovat erilaisia, kuivempia ja kovempia. Näitä esimerkkejä olisi tarjolla pilvin pimein.

Itse ajattelen niin, että 60 miljoonaa italialaista ja turistit päälle niitä syövät. Kyllä sen täytyy minullekin kelvata. Ja että Unkari on paprikamaa, jos tarkemmin ajattelee päähänpinttymiensä kautta.

Saherin tuttuja mutta nyt tutkittuja tutkimustuloksia hälventää vain se, mitä hän sanoo Suomesta: "Suomi kuulostaa niin ihanalta. Se on omalla tavallaan kaunis kieli. Sitten rakkaus kieleen riistäytyi käsistä. Nyt viihdyn täällä niin hyvin, että en halua pois. Oli kaamos tai huono talvikeli, täällä minä pyöräilen."

Eikös tämä nyt ole hieman arveluttavaa... Onko tuossa mitään järkeä?

[Onnea väittelijälle, jos sattuu googlettamaan]

2 kommenttia:

S. Liuhto kirjoitti...

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/090903_c.htm

Tuolta vähän lisätietoa. Aiheesta ei paljon puhuta, koska tuskin koskaan tulee muotiin kehuskella että pesinpä tänään kädet 115 kertaa.

Sedis kirjoitti...

Rankalta vaikuttaa.