Kansalainen ja ei

Eilisellä kävelyretkelläni, joka liittyy suureen hankkeeseeni, suuntasin matkan Itäkeskukseen. Metroa ei käytetty vaan käveltiin.

Itäkeskuksen pitkällä käytävillä kiinnitin huomiota siihen, että yllättävän monet vastaantulijani tähtäsivät katseellaan rintaani. Tajusin vasta sata metriä kuljettuani, että minulla on päälläni Helsingin kaupunginmuseon uusin näyttelypaita, jossa lukee Kunnon kansalainen. En voi sille mitään, mutta mieleen juolahti, että sitä voidaan pitää provokaationa. Aloin heti vaappua vähän bodarityyliin.

Eikä tässä kaikki. Päästyäni Streetin risteyskohtaan vastaan käveli huomattavan korkea mies. Pari metriä ja 130 kiloa, arvelisin. Hän ei katsonut niin alas, että olisi minut ja rintamukseni tekstin nähnyt, mutta hänen rintamustekstinsä oli silmieni korkeudella.

En voinut olla räjähtämättä nauruun, kun luin täsmällään samanlaisen paidan rinnuksista tekstin RENTTU.

Mies ei vaihtanut ilmettään.