Pitkästä aikaa niitä päiviä, jolloin kroppa sanoo vakavalla äänenpainolla, että on otettava iisisti.
Tämä vaikka eilinen puolentoistatunnin kävelylenkki oli tuulisesta säästä huolimatta ihan mukava retki aamuauringon paisteessa. Ja silti hartiat, niska ja olkapäät ratisevat ja rutisevat nyt kuin luunpalat tynnyrissä. Kireää meininkiä.
Epäilemättä myös allergioita on pelissä, vaikka koivulle en koskaan ole ollut pienehköjä silmäoireita lukuunottamatta kovin herkkä. Lepästä en tiedä mitään.
Minun allergiani ovat kesän heiniä. Kesällä olen allerginen - luonnolle. Just name a one.
Mutta olisikohan nyt jokunen kevyt kenttätulehduskin käynnissä.
Kyllä semmoiselle kotiscifisairausskannerille olisi käyttöä. Ei tarvitsisi arvailla.
2 kommenttia:
Masokistinen heinäallergikko kasvattaa pujoparran.
Pujotitpa hyvän.
Lähetä kommentti