Hallituksen todellinen karva alkaa paljastua niillekin, jotka eivät sitä entuudestaan tienneet. Terveydenhuollon palkkalupaukset jäivät lunastamatta. Nyt uudistuksia rahoitetaan käymällä köyhimpien kukkarolla. Se on tunnetusti muutenkin aika tarpeeton esine.
Hallitus päätti poistaa pienituloisille annetun vapautuksen kokopäiväisistä päivähoitomaksuista. [Kersa.net kertoo tiiviisti päivähoitomaksujen nykytilanteen niitä tuntemattomille.]
Käytännössä etuisuuksien heikennys tarkoittaa yksinhuoltajien ja opiskelijoiden kukkarolla käyntiä. Joissakin tapauksissa maksajiksi joutunee kunnan sosiaalitoimi, jollei lapsia haluta ihan heitteille jättää.
Nykyisen käytännön mukaan laskentakaavojen mukaisia alle 18 euron maksuja ei peritä. Hallitus näyttää haluavan nostaa tämän rajan 30 euroon.
Se tarkoittaa siis 330 euron kulua vuodessa. Maksujahan peritään 11 kuukaudelta vuodessa. Esimerkiksi luvattu tyypillinen opintorahan korotus kuluu tähän kokonaan. Työttömille kyse on vain kulunlisästä. Nollasummapeli - se tarkoittaa vain poliittista retoriikkaa ja mielialanhoitoa - vaihtuu miinusmerkkiseksi politiikaksi.
Miksi nämä kepinlyönnit? Tavoitteena on vähentää kokopäivähoitoa ja raharaipoin "kannustaa" puolipäiväiseen hoitoon.
Työtömien, yksinhuoltajien ja opiskelijoiden lapset jäävät tämän tavoitteen myötä paitsi päivähoidon ruokailuista, yhteisistä leikeistä ja kasvatuksesta, sosiaalisista suhteista ja kestävistä ystävyyssuhteista. Päiväkodit ovat tärkeitä paikkoja lapsille.
Näin köyhimpien lapset - monien vaikka ei tietysti kaikkien kotiolosuhteet ovat varsin ankeat - eristetään tällä politiikalla omaksi ryhmäkseen.
Sillä päivähoitopolitiikalla voi olla myöhemmin kallis hinta.
Kaupunkimaisissa olosuhteissa, varsinkin lähiöissä, nämä päiväkotisuhteet voivat olla elinikäisiä. Tiukoissa paikoissa niistä voi olla konkreettista hyötyä.
Lapsena lyödyt lyövät usein takaisin.
Nyt tarvitaan journalisteja, jotka kysyvät peruspalveluministeriltä, pitääkö hän tätä saavutuksena vai taka-askeleena.
5 kommenttia:
Asiaa voisi yrittää tarjoilla tasa-arvokysymyksenä, koska sillä nykyisissä oloissa saattaisi olla subjektiivisia oikeuksia korostavaa argumentointia enemmän kaikupohjaa. Edistystä tälläkin saralla on tietysti tapahtunut, mutta luulenpa, että suurimmaksi osaksi äidit näitäkin lapsia sitten kotona hoitaisivat.
http://www.adressit.com/nollamaksu
Ja jounalistien lisäksi voitaisiin kokeilla vaikka kansalaisjournalismia ja kysellä esim. vihreiden kansanedustajien ja melkein kansanedustajien kantoja tähän asiaan heidän blogiensa kommenttipalstoilla.
Samalla udeltakoon mielipiteitä kehitysmaarahojen (melkein) jäädyttämisestä.
Mukavalla 60-luvulla, tuon köyhemmän kansan osan äidit saattoivat antaa jälkikasvulleen Hota-pulveria, että pääsivät asioilleen.
Ei kuulemma ollut kovin harvinaista. Tämän kuulin kerran faijan systeriltä, joka siihen aikaan oli lastentarhan johtajana jossakin Itä-Helsingissä.
Paljon tehtiin, että asiat saatiin paremmalle tolalle. Pelivaraa ei tässä asiassa edelleenkään ole yhtään,
mutta sanoihan se Rakel Wihurikin aikanaan, että
" jos kaikki ovat maistereita, niin kuka silloin tekee työt?"
ja
siitähän tässäkin on viimekädessä kysymys.
Ette taida nyt ymmärtää, mistä tässä on kyse.
Hallitus toteuttaa vain periaateohjelmaansa: se aikoo työllistää yksinhuoltajaperheitten lapsetkin...
Lähetä kommentti