sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Ajatusleikkejä ja epäiltäviä blogeja

Viime päivinä eetteristä ja graafiselta pinnalta on luettavissa tuoretta blogikritiikkiä ja ajatusleikkejä sen ympäriltä paristakin varteenotettavasta lähteestä: asialla ovat taidespesialisti Max Ryynänen ja Ylen Tuija Aalto. En referoi tässä heitä, mutta käykää lukemassa. Molempiin kommentoinkin pidempään kuin laki sallii.

Aalto lienee ollut pelissä kun Yle perusti Kansalaismediakeskuksen hyödyntämään blogien tarjoamia "juttuideoita". Henkiseen lähtökohtaan nähden tulos on ihan kiintoisa.

[EDIT: Päinvastoin kuin originaalivedoksessa sanoin, Iineksen blogista löytyy siitenkin tähän liittyvä polku kommentteineen, joten viittaamme nyt jälkeenpäin siihen. En muistanut, että kirjoitus oli jo niin "vanha".]

9 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Jep, meikäläiselklä oli siinä sormet pelissä. Tarkentaa sen verran täytyy, että yle ei niinkään perustanut kansalaismediakatsausta "hyödyntämään blogien tarjoamia juttuideoita" vaan tarjoamaan kansalaisten mielipiteistä ja ajatuksista kiinnostuneille samantapaisen palvelun kuin sanomalehti-, aikakauslehti-, ja kulttuurlehtikatsaukset jo ovat. Katsaus siis kuullaan Radio Peilissä ja podcastina.

Jari Sedergren kirjoitti...

Melkoisen paljon yksi yhteen käytännössä, sanoisin.

Ihan OK tietysti.

Nimetön kirjoitti...

No siis, jos sanomalehtikatsaus on mielestäsi perustettu "hyödyntämään sanomalehtien juttuideaoita" niin sitten varmasti niin. Ohjelman käynnistäneenä tilaajana näkisin tuossa arvona sen, että nostetaan esille kansalaismedia yhtenä tämän ajan tärkeänä ja arvokkaana julkaisumuotona valtamedian rinnalle.

Jari Sedergren kirjoitti...

En minä paheksu, pohdiskelen vain eri kanteilta.

Eikös Helsingin Sanomien kulttuuripuolella ihmetelty oikein ääneen sitä, että esimerkiksi aamutelevisiossa luetaan päivä toisensa jälkeen näyttävästi sanomalehtiä eli kilpailijoita ääneen? Ja vielä sanasta sanaan.

Kilpailijuus on netin myötä ilmeisen selvää. Kaikki jakavat tekstiä, kuvaa ja ääntä.

Nimetön kirjoitti...

Blogien ja kansalaismediakatsauksen mieltäminen kilpaileviksi edellyttäisi minusta, että joku jättäisi lukematta esimerkiksi Sedistä sen takia, että sitä saatetaan siteerata katsauksessa. Mikäli taas katsauksessa siteeraaminen lisää blogin lukijoita, kyseessä on pikemminkin mainonta.

Ja yleensä, kun valtavirta käsittelee marginaalia lähteen mainiten kannattaisi marginaalin kyllä ottaa homma ihan mainonnan kannalta. Siinähän vielä valtavirta tunnustaa kärsineensä "uutistappion", jos oikein nimellä lainaa.

Jari Sedergren kirjoitti...

Miten minulle tulee semmoinen vaikutelma, että jokainen mediaedustaja ajattelee asiaa VAIN oman mediansa näkökulmasta.

Vaikka niitä näkökulmia on aina monta. Niitähän minäkin omalta osaltani tässä hissukseen muotoilen.

Kuluttajavalinta on eri asia kuin kilpailun toteaminen.

Ja kannattaisi-kehotukset ovat tietysti vain "kannattaisi, jos..." Riippuu tietysti siitä, mitä lainataan.

Jari Sedergren kirjoitti...

Ja muutenkin. En minä missään marginaalissa ole enkä tule olemaan. Olen ihan tavallinen WASP.

Nimetön kirjoitti...

Minä-minä-minäkin-huomio-olen-olemassa! -blogit eli henkilökohtaiset lööppilehdet ovat masokistisen säälittävää, mutta naurettavaa luettavaa koska niissä jaetaan paitsi ei ketään kiinnostavia älyttömiä yksityisasioita, virheellistä tietoa ja surkeaa kieltä. Niiden käy niin kuin Wikipedian, merkki jää bittitielle ja virheet pysyvät. Sitten on ne toiset hölmöt, jotka lukee ja uskoo. Mutta, yksinkertaisuus on pyhä asia.

Jari Sedergren kirjoitti...

Mikähän arvoisaa anonyymia siinä kiusaa, että hölmöt kommunikoivat toisten hölmöjen kanssa.

Pitäisikö heidän ehkä seisoa rivissä ja odottaa käskyjä anonyymilta?