Pääkaupunkiseudun korkeasuhdanne elokuvatarjonnan suhteen on kova. Tänään alkaa kahdeksattatoista kertaa järjestettävä Espoon Ciné.
Elokuvajuhlat eivät putkahda esiin tyhjästä. Espoon Ciné- elokuvajuhlat - nimi tosin päätettiin myöhemmin - perustettiin lokakuussa 1987 Ravintola Tapion Tuopin kabinetissa. Mukana olivat tuolloin Ilkka Kalliomäki, jonka ideaa siellä työstettiin, Pertti Artell, Vesa Ville Mattila, Liisa Suominen ja Peter Toiviainen.
Kabinetissa kumotut tuopit tiesivät paikkansa, sillä vuoden 1990 elokuussa voitiin viettää ensimmäisiä Espoon Ciné -elokuvafestivaaleja. Se perustui paitsi innostuneeseen vapaaehtoisten joukkoon myös kaupungin tukeen. Mahtavat puitteet on juhlille vuosittain tarjonnut kulttuurikeskus Tapiolassa.
Espoon Cinén johtoajatus on eurooppalainen elokuva, vaikka esimerkiksi tänä vuonna mukana on tärkeitä elokuvia Israelista ja Argentiinasta. Päämaana näyttäisi olevan Espanja. Kotimaisen elokuvan suhteen festivaaliuutuus on "vuoden kotimainen elokuvantekijä", joka on Klaus Härö.
Espoon Cinén yleisömenestys on ollut hyvä ellei paras. En tiedä nykyisestä, mutta joskus vuosituhannen vaihteessa katsojista oli espoolaisia noin puolet. Kyse on selvästi koko pääkaupunkiseudun tapahtumasta. Espoo voi olla siitä ylpeä myös kaupunkina.
Eurooppalaisen elokuvan esittäminen kaupallisissa teattereissa on alan keskittymisen myötä selkeästi vähentynyt, joten festivaalitarjonnan merkitys kasvaa. Elokuvan ystävä on jo pitkään ottanut kotimaan monipuoliset elokuvafestivaalit osaksi omaa katselurytmiään. Markkinoiden kaventuessa tarjonnaltaan festivaalit eivät ole enää lisukkeita vaan välttämättömyys. Espoon Ciné on siitä hyvä esimerkki.
Jos matka Espooseen maistuu liikaa erämaaluonnolta, elokuva-arkiston lihapala betonikaupungissa on tänään iltaviideltä esitettävä Sergei Eisensteinin ikiklassikko Panssarilaiva Potemkin. Sen jälkeiset näytökset seitsemältä ja yhdeksältä ovat Abbas Kiarostamin nuorisoteemaisia mestariteoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti