Keskustelimme henkevästi Otso Kantokorven ja Jukka Lehtisen kanssa veistoksista tänään Taiteiden yön tapahtumassa Galleria Sculptorissa.
Historialliset ulottuvuudet, kansainväliset kokemukset ja nykypäivän tilanne vaihtelivat mielestäni aika sutjakasti. Puhuimme veistosten läsnäolosta, huomaamattomuudesta, vaihdettavuudesta, poliittisuudesta ja kilpailuista - tai oikeammin veistoskilpailujen puutteesta.
Itse nostin esille historiallisen perspektiivin. Aiemmat veistokset ovat henkineet oman ajan suuria kertomuksia, mutta nyt viime vuosina esiin ovat nousseet marginaalit, vähemmistöt, unohdetut, vähälle huomiolle jääneet ja arkiset teemat.
Sanoin myös, että Suomesta ja Helsingistä puuttuu vastataide. Taideteoksien kertomuksia ei siis ole asetettu vastakkain.
Muualla maailmassa tilanteet voivat olla koviakin. Patsaita tuhotaan, silvotaan, laitetaan hylätyn taiteen puistoihin tai jopa ajetaan jokin aikakausi alas kuten Espanjassa Francon ajan taideteoksille on tehty. Mainitsin myös Etelä-Afrikan, jossa asiat on ratkaistu toisin, tosin uuden valtion symboliikkaa korostaen.
Tilaisuus päättyi myönteisen ilmapiirin vallitessa. Kiiruhdin kaupunginmuseoon Hakasalmeen, jossa oli mahdollisuus lauleskella kansalaiskaraokea. Pari biisiä vetäisinkin sitten ihmisten iloksi.
Yöllä on edessä maratonjuoksu Osakasta. Tuleeko Suomelle mitali?
2 kommenttia:
Pääsimmepä mekin periferiasta pääkaupungin taideyöhön! Syvennyimme myös kuuntelemaan keskustelua julkisen taiteen vallasta, antoisaa oli! Kiitos siitä!
Olkaapa hyvä. Katselinkin, että jotakin tuttua oli hahmoissanne.
Lähetä kommentti