keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Mahtava ukonilma

Salamoita ropsi muutaman sekunnin välein. Tuli mieleen nuoruuden hurjimmat salamoinnit. Pilvet ja naapuritalot estivät valotulituksen.

Tämä on oikeastaan testiviesti: kokeilen miten kotikoneen tekstinkäsittelystä tieto vilahtaa blogiin automaagisesti.

5 kommenttia:

Timo kirjoitti...

Taivas löi tulta totisesti. Tuollaisissa tilanteissa syttyy kaamea kateus niitä kohtaan, joiden ikkunoista avartuvat avarat (etenkin meri-)näköalat.

Mika kirjoitti...

Niinpä! Tänään kuulin töissä, kuinka eräskin ihaili jo selvästi ennen puoltayötä ko. ukkosen elosalamointia kaukana merellä asuntonsa korkealla olevalta parvekkeelta ilman mitään näköesteitä.

Sellaiset yöukkoset (kuten tämä oli Espoon Tapiolassa) ovat myöskin turhauttavia, missä salamoiden valokuvaaminen ulkona käy turhan vaikeaksi tissutellen alkavan sateen takia jo kauan ennen itse ukkossolun saapumista lähelle.

Sedis kirjoitti...

Voin kuvitella turhautuneen tissuttelevan salamakuvaajan.

Nappi sormen alle?

Mika kirjoitti...

Ohops, sanailuni aiheutti kielikukkasen :)

Tarkoitin, että vähitellen hitaasti voimistunut sade haittasi kuvaamista, kun pitkän valotusajan laukaisuissa piti suojata linssiä kastumasta ja siten sumentumasta. En tissutellut yhtään, vaikkakin olin juuri herännyt torkuilta ja oli vähän pöppöröinen olo.

Muuten; tänä iltana - ensi yönä ehkä sama uudestaan...

Sedis kirjoitti...

Ei salamoinut yöllä. Vettä tuli kyllä kuulun sanonnan tapaan.