Kaksikymmenvuotias Like

Like vietti eilen 20-vuotisjuhliaan Tavastialla. Minäkin kävin. Paikka oli muuttunut ja ei ollut: edellisen kerran olin siellä vuonna 1996. Juhlan kunniaksi on julkaistu Timo Forssin toimittama kirjakin. Viihdyttävä vajaa 200-sivuinen paketti.

Vaikka en ole itse Likelle mitään tehnyt - Like kyllä minulle ja ystävälleni Jussille, kun se hukkasi erään käännöksemme käsikirjoituksen - kirjan tarinat ovat jotenkin tuttuja. Ilmeisesti onnistuin aikoinaan istumaan samassa Vanhan kuppilan marmoripöydässä perustajajäsenten ja yrityksen liepeillä liikkuneiden kanssa niin usein, että keskeiset myyttiset tarinat on kuultu kerran jos toisenkin.

Muistan istuneeni Vanhan kuppilassa silloin, kun ensimmäinen osakeanti oli suunnitteilla. Vaikka olin yhtä pennitön kuin herrat yritysjohtajat, tarjouduin ostamaan yhden, mutta ajatuskin siitä evättiin selvin sanoin.

Ties miten olisi käynyt, jos olisi suostuttu myymään. Timo Ernamolle siitä jyrkästä ei'stä kiitos. Hän oli silloin ilmeisesti ainoan kerran elämässään lyhytsanainen.

Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan, että minullahan oli hämmästyttävän samanlainen tausta: olin opiskellut matematiikkaa, osallistunut Limeksen bailuihin, luin paljon kirjoja, istuin jatkuvasti Vanhan kuppilassa ja olin kiinnostunut alasta radikaalilla tavalla. Carpe diem koputti naapurin oveen.

Tavastialla oli siis vähemmän yllättävästi paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin. Monet heistä ovat kirjoittaneet Likelle kirjoja. Seisoskelua jaksoi aikansa ja kun korvatkin soivat volyymista, vaihdoin maisemaa.

Jatkoin karaokeen. Se on sama karaoke, jonne joskus eksyimme yhdessä Einar Kárasonin, islantilaisten Väinö Linnan kanssa. Hän oli juuri julkaissut mainion romaaninsa Miekkakäräjät.

Olin lukenut kirjan ja pidin siitä. Erään kerran Coronassa isäntä Ernamo alkoi uuvahtaa kolmannen päivän menoon, mutta kirjailija ei. Saavuin sattumoisin paikalle ja tulin kutsutuksi pöytään ettei Einarin tarvitsisi puhua yksinään. Meillä synkkasi heti hyvin ja parin tunnin ja snapsin päästä veisasimme kustannusyhtiön edustajan ihmetellessä täyttä kurkkua karaokea pienessä, savuisessa ja täpötäydessä ravintolassa.

Eilenkin siellä oli älyttömän kivaa. Terveiset, jos satutte lukemaan.