Dada on jokapäiväinen sana
sitä toistellaan, sillä on tana
ei Dada ole huomenna paha saatana
eikä häpeävän katseen keltainen vana
Runo ei ole kaiku järven yllä
ei kaunis maisema kävelyllä
Vain Dada se hiljaa ja varmasti myllää
Se on mielen tila tapahtuman yllä
Dadaa voidaan helposti soveltaa kaikkeen
se ei rakenna mitään - ei edes ihmistieteen linnaa
Dadalla on kyllä. Ja Dadalla on ei.
Kadunkulmassa sanoo se hei.
Aina kun mietit yötöntä yötä
muista että Dada on hyödytöntä.
Dadalla on kyllä. Ja Dadalla on ei.
Kadunkulmassa sanoo se hei.
7 kommenttia:
Minkä runoilijan me sinussa (onneksemme?) menetimmekään ;)
Ajatuksellinen kirkkautesi on suorastaan häikäisevää.
Dada on paradoksaalisti todellisuuden kadonnut 'essentia' - ainakin näin 'heikon ajattelun/metafysiikan' (Vattimo) aikana.
Nerokasta.
Kirstinän dadakokeilut olivat kovin vieraannuttavia, hyödyttömiä runoja, vaikka hän muuten olikin kelvokas sanojen punoja.
Vai niin. Että oikein lyntätään matalaksi dum-da-dam-da-da-da-da-di-di-dum.
Mikäs sen paremmalta tuntuu varsinkaan aamutuimaan kun ei ole lehdestäkään vielä sattunut silmään jotain joka veisi teen väärään kurkkuun.
Tosin sitä ei juuri pääse tapahtumaan, koska on oltava hereillä antamassa insuliinipiikki Allu-kissalle, 18-v.
Se aamutoimen jälkeen mikään ei oikeastaan harmita, mutta tämmöiset dadat saavat auringon vähän pilkahtelemaan.
Kirka ja Autostrada. Itse olen paitsi surrealisti niin myös suurealisti, suu-realisti. Suustani realistinen vaikka muuten täysin höppänä. Complete carrere: minun elämäni tapahtuu ensin ja tajuan sen vasta sitten. Menee taaksepäin (ks. Carreren filmit mm viikset).
Sammy ja Autostrada!
Ai nimet.
Dada dada da dadada. Jep.
Lähetä kommentti