maanantaina, syyskuuta 27, 2004

Juosten selätettyä aikaa

Kiireitä pitää täällä ja pikaisen blogikierroksen jälkeen näyttää samaa riittävän muillakin. Lähden keskiviikkoaamuna Pariisiin ja viikon asiat pitäisi tehdä johonkin siedettävään kuntoon sitä ennen. Kollegalla riitti kiireitä niin, että hän jää kotimaahan, ja joudun menemään suureen maailmaan aivan yksin.

On selätettävä aikaa juosten. Sattui vielä niin, että kaiken kukkuraksi Texasin Liz saapuu vielä tänä iltana Pietarista muutaman päivän retkeltään. Kuinka pitkään hän aikoo olla Suomessa, en tiedä. Meneväinen nainen.

Pariisin puhe pitäisi viimeistellä. Esitelmää varten tehdyt DVD:t ovat kunnossa: on alkuperältään kotimaista ja ulkomaista esitettävää, ne on editoitu ja koostettu asianmukaisella pieteetillä. Pieniä yllätyksiäkin saimme kollegoiden kanssa mahdutettua mukaan, vaikka niinhän se on, että mitä kauemmaksi menee, sitä yleisemmäksi kuva on tehtävä. Paljon ei voi jättää arvailun varaan, vaikka visuaalisuus siihen aina välillä yllyttäisikin. Kill your darlings!

Aiheeksi on varmistunut Suomi-kuvan rakentaminen elokuvan keinoin ennen toista maailmansotaa. Teema korostaa Pariisissa avattua Denise Bellonin valokuvanäyttelyn teemaa: Bellonin kuviahan nähtiin taannoin täällä Helsingissäkin. Silloin selvisimme elokuvaosuudesta ehkä vähän liiankin vähällä: pistimme pöytään parhaan leffan mitä aihepiiristä saattoi löytää. Toisaalta koostamamme 85 minuuttinen lähtöaineksena yli sata elokuvaa oli vähän raskas paketti, vaikka siitä jotkut pitivätkin. Sitä emme käyttäneet nyt lainkaan. Yleisemmin ja varmemmalla pohjalla.

Esittelypuheen tekeminen ei ole vaikeaa, kun tuon yleistämisen tason jotenkin sisäistää. Se on vähän kuin ensyklopedia-tekstin tekemistä. Määrittelet käsitteet, lyöt faktat pöytään, höystät yksityiskohdilla ja kertaat olennaiset. Sillä voi hoitaa esitelmätilaisuuden kaikkialla maailmassa. Tässä tilanteessa jopa muiden esittämien kuvioiden pois jättäminen on mahdollista - ei ole kovin paljon mitä lainata. 1920-luvulta 1940-luvulle tehdystä dokumenttielokuvasta ei moni ole sanonut paljoa. Täytyy lainata itseään...

2 kommenttia:

Marleena kirjoitti...

Bon voyage à Paris, Sedis.

Sedis kirjoitti...

C'est rock'n roll. [Johnny Hallidayn r-kirjaimilla...]