keskiviikkona, syyskuuta 29, 2004

Pariisi - eka paiva

Heratys oli viidelta. Huomasin vasta Finnairin bussissa etta olin liikkeella tunnin liian aikaisin. Ei siina muuta kuin oleskelua hallissa. Kone lensi niin kuin pitikin ja jopa laskeutuminen sujui vaikeuksitta. Bussi vei terminaaliin ja laukut saatiin varttitunnissa hammastyttavaa ripeytta Ranskassa.

Terminaalin alakerrasta Roissyssa lahtee RER-juna, joka vie puolessa tunnissa Pariisin keskustaan. Arvatkaa oliko ahdasta? Ulos St Michelin / Notre-Damen pysakilla, kulku Keskiajqn museon kylttien mukaan ja hymyn saattoi levayttaa St Germain Pr:n St Michelin kulmassa. Hotelli loytyi heti, pari korttelia ylos ja oikealle Rue des Ecoles Medicinella Hotel St Pierre. Huonetta piti odottaa; kello ei ollut viela edes yhta.

Menin tupakalle odottelemaan. Kun tulin takaisin, hotellin pitaja, joka oli ehtinyt kehua pitavansa suomalaisista, loihe lausumaan: You're big smoker? I can smell it.
Saattoi vahan kosteasta takista nousta reilun tupakan dunkkis. Olin silti kohtuullisen allistynyt, varsinkin kun kysyin hissin toimivuudesta ja mies sanoi ettei se toimi. Huone oli neljannessa kerroksessa. Lahdin tietysti kiipeamaan ja mies juoksi peraan etta han vain vitsaili. Hissi toimi. Paikallinen huumori onnistui valloittamaan minut heti. Palatessani suihkun raikkaana etelan tuoksut ymparillani muutaman puujalkavitsin heivautin poytaan vain jotta saisin hanetkin eparoimaan edes hetken. Nayteikkunan lapi vilkaistessani kadulta huomasin etta se onnistui. Yksi - yksi.

Kavin Suomen instituutissa naamaa nayttamassa, mutta en saanut karaokeseuraa. Tapasin kylla opiskelijoitani aiempien vuosien pyhilta luennoiltani. He vakuuttivat instituutin vaen omaperaisesta luennointityylistani. Jotkut kuulemma ottavat kaiken sanomani liian vakavasti. Sanoin etta olen aina kieltanyt nauramasta. Toissahan sita ollaan. Sovimme samalla etta testaamme instituutin laitteiston huomenna.

Karaoke on tulossa Pariisiin kovaa vauhtia taalla esitettavien karaoke-televisiosarjojen vuoksi. Silti erityisesti kiinalaiset sita harrastavat. Taytenee suunnistaa paikalle. Olen laulanut New Yorkissa, Washington dc:ssa, Lontoossa ja Ylivieskassa mutta Pariisi on viela valloittamatta. Vielakohan tanaan tarppaisi.

Kirjoittelen tata Internet-kahvilassa. 3 euroa 40 minuuttia. Yli viisikymmenta konetta. Hyvat tulot varmaan, paikka on taynna.

Mutta tama nappaimisto on hankala, kun ranskalaisilla kaikki on vinksin vonksin.

Iltapaiva on jo aika lammin. Takki piti riisua: muuten hiostaa. Mutta lohduttelen teita hieman. Kylla olisi tosi kiva olla Helsingissa tai vaikkapa Pihtiputaalla. Oma maa mansikka, mutta kylla tata leivosta paikallisen sampanjan kanssa tietysti nautiskelee. Lieko edes mustikkaa; ainakin siina on tosi hieno sokerikuorrutus paalla, punaisia marjoja ja joku vihrea silmanilo vieressa. Jos olisin poikamies, en mina tanne uskaltaisi tulla. On varmaan sen verran vientia.

Huomiseen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pidä ittestäs huolta siellä suuressa maailmassa!

Chloe kirjoitti...

Time Squarella 1$ ja 20min ;)

Anonyymi kirjoitti...

"Doctor of Social Sciences. Historian. Valtiotieteiden tohtori. Historiantutkija" .............
Moista potaskaa. Häpeän olla suomalainen Ranskassa. K.

Sedis kirjoitti...

Häpeä sinä vain. Minulla ei ole semmoiseen aikaa.