tiistaina, syyskuuta 21, 2004

Rämettynyt käytäntö - ruksitaan kalenteria

Joskus huomaa, että käytännöt ovat rämettyneet. Keittiön pöydällä lojuu analoginen "musta laatikko", joka sai puolitoista kuukautta sitten väistyä digiboxin vuoksi syrjään. Tilaus jätettiin päälle, koska digiboxin käytännöllinen toimivuus oli epävarmaa. Handan on toiminut loistavasti ja anaboxi vain odottaa vientiään tv-yhtiön toimistoon. Toimistossa odottaa jono. Ja ulkona sataa, niin kuin lähes joka päivä, mikä on tietysti elektroniikan kuljettamiselle julkisissa kulkuvälineissä ja niiden odotuspaikoilla ongelmallista. Sateettomana päivänä on kiire. Ei siis vain "kiire", vaan oikeasti kiire. Olen maksanut anaboxista kahden kuukauden vuokran ja sen päälle vielä yhdestä ohjelmapaketista, jonka olen tilannut ja saanut myös digimuodossa. Digi on parempi ja se toimii hyvin. Järki sanoo, että anabox pitäisi viedä pois.

Kaapissa on puhelin. Vaihdoimme kolme vuotta sitten uuteen. Puhelinkoje pitäisi viedä pois, sillä siitä menee vuokraa pari euroa laskutusjaksossa. Järki sanoo, että puhelinkoje pitäisi viedä pois.

Keittiön pöydän vieressä on muovipussi. Siinä on kirjaston kirjoja. Ovat karhunneet. Taksamittari käy. Neljän viikon laina-aika ei aiheuta muistipiireissä pysyvää jälkeä. Kuukausi on helppo muistaa: uusi lainat kuukauden X-päivänä. En tiedä mikä kirjaston lainausohjelmiston teossa on niin vaikeaa, että laina-aika piti aikoinaan säätää juuri neljäksi viikoksi. Ennen se oli kuukausi. Jatkuvasti vaihtuvia eräpäiviä varten pitäisi perustaa oma kalenterinsa ja niin elämään taas tulee yksi kalenteri lisää. Kalenteri tuo dead linejä ja dead linet tekevät elämän entistä tylsemmäksi. Järki sanoo, että myöhästyneet lainat on hoidettava.

Keittiön pöydän anaboksin päällä on työhön liittyvä videokasetti. Työtoverillani ja minulla oli molemmilla vähän kiire ja siksi ongelmia jakaa yhden videokasetin käyttövuoroja. Emme omista menoistamme johtuen saaneet aikataulutetuksi eli ruksituksi kalenteriin yhteensopivia aikoja. Ratkaisimme ongelman kopioimalla kasetin. Pistin juuri kasetin koneeseen, mutta kopiointi oli totaalisesti epäonnistunut. Siispä dead line siirtyy huomiseksi, ja koska huomisia dead linejä oli muitakin, ne siirtyvät myöhemmäksi tai ainakin päivä pidemmäksi. Ohje: tärkeissä kopioinneissa aina uusi kasetti. Järki sanoo, että olisi pitänyt tarkistaa kopioinnin taso ajoissa.

Keittiön pöydän päällä on myös reseptilääke. Resepti pitäisi uusia, sillä se on ruksittu täyteen. Kolmen päivän annos on jäljellä ja jatkoa tarvitaan. Sitä varten pitäisi käydä työpaikkalääkärillä kaksi kertaa. Jätä lappu luukkuun ja hae se seuraavana päivänä. Mutta kun olisi muutakin asiaa lääkärille. Esimerkiksi pitäisi tarkistaa näkö - ajokortti pitää uusia. Se vaatisi lääkärin puhelinnumeron etsimisen, ajan varauksen tekemistä ja taas ruksitaan kalenteria, mennään ja jonotetaan. Järki sanoo, että ilman tätä reseptilääkettä ei ole hyvä olla.

Työpaikalla on kellokortti. Joku on päättänyt ohjelmoida sen siten, että jos ruokatuntileimaukset unohtuvat, laskennalliseksi ruokatunniksi tulee 1 tunti. Hyvä niin. Itse olen useinkin niin vauhdissa päivällä, että tuo leimaus, jolloin ruokatunniksi lasketaan vähimmillään puoli tuntia, unohtuu. Toisin sanoen päivinä, jolloin on niin kiire, ettei ehdi käydä syömässä eikä muista leimata, kellokortti nakuttaa puoli tuntia miinusta, vaikka juuri on tehty puoli tuntia plussaa. Semmoinen rämettää ihmisen sielun. Kuukaudessa se tekee 11 tuntia. Kahdessa 22 tuntia. Sen verran menetin palkallista aikaa pelkästään tammi-helmikuussa, kun en viitsinyt leimailla tai ottaa käytännöistä selvää. Olisi pitänyt siis ruksia kalenteria. Tuota kellokorttikalenteria. Järki sanoo, että käytännössä on jotain vikaa.

Tämä alkaa kuulostaa Benropelta, mutta roskapussit ovat viemättä. Aamulla on niin kiire bussiin, ettei ehdi kiertää takapihan kautta. Ei ne pari mitään, mutta nuo kuusi alkavat jo estää kulkemista. Onneksi osa niistä on lehtiä. Järki sanoo, ettei tuo niin iso homma ole, etteikö sitä voisi hoitaa. Käytäntö on rämettynyt.

Ihmettelettekö, että otin saldovapaata juuri tänään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huh, onpas sulla paljon tehtävää odottamassa tekijää. Olen monesti miettinyt, että kännykässä pitäisi olla paikkaan sidottu muistuttaja. Kun on jossain päin kaupunkia, kännykkä muistuttaa, että käypä siinä kaupassa josta saa sitä ja sitä joka ei ole niin kiireellisen tärkeää mutta tarpeellista kuitenkin.

t. Soopa

Sedis kirjoitti...

Niin ja vieras. Ei kuulemma tänään lähde kaupungille. Opettelee venäjää niin kuin siitä olisi mitään hyötyä. Eli se päivän rauhasta. Laskeskelin että jäisi muutama tunti omien ruksihommien tekemiseen. Nyt olen vain epäseurallinen. Suorastaan töykeä. Puhumaton. Harhaileva katse. Jne... Mutta hyvää barsh-keittoa minä sentään tein. (Kaikilla muilla kielillä tuo punajuurikeitto on barsh, suomalaiset sanoo bortsh. Hohhoijaa)