Sunnuntaina on sitten lähtö edessä. Matka suuntautuu FIAF:in eli Maailman elokuva-arkistojen liiton kongressiin Sloveniaan ja sen pääkaupunkiin Ljubljanaan.
Olen pistäytynyt kaupungissa joskus neljännesvuosisata sitten, joten aika ottaa uusiksi sekin kokemus. Vielä aikaisemmin minulla oli siellä kirjeenvaihtoystävä Katja, johon yhteys valitettavasti katkesi niin kuin moneen muuhunkin, eteläafrikkalaiseen Ghulamiin ja saksalaiseen Herthaan - muistan kirjoittaneeni myös itäiseen Saksaan Leipzigin lähelle, mutta tytön nimi ei muistu nyt mieleen, vaikka sain häneltä hienoita kirjeitä usein.
Vain DDR:n kirjesensuuri hidasti yhteydenpitoamme. Kirjeenvaihto hieman nopeutui kun päätimme, että osoitteeseen kuulunut "viides kantopiiri" eli 5kp kirjoitetaan niin, ettei ensimmäistä viitosta erottanut s-kirjaimesta. Luultavasti kuitenkin kirjeet ja kortit kerättiin koriin ja käytiin läpi kerralla vasta kun kori oli täynnä: tuskinpa suomea taitavia sensoreita niin paljon oli, että heillä olisi ollut vakituinen työpaikka. Mutta jos satuit korin alimmaiseksi, postin kulku viivästyi jopa viikoilla.
Taas mieli harhaantuu sivupoluille. Olen siis kuluvalla viikolla kirjoittanut 15-sivuisen artikkelin syksyllä julkaistavaan kirjaan, käynyt läpi filmografia-elokuvat (2 kpl sisältöselvityksineen ja lehdistökatsauksineen), tarkistanut ensi viikon Orion-esitteet ja kirjoittanut viisi liuskaa ykkösrivivälillä mittavan esitykseni Ljubljanaan englanniksi sekä valinnut siihen liittyvät näytteet, mikä on sitten koostettu DVD:ksi ja varalla olevaksi videoksi.
No nyt minä muistin, miksi tuo Saksa kummitteli mielessä. Maahan on tulossa viisi saksalaista toimittajaa - lienevät jo tulleet - ja he olivat kuulleet, että Suomessa on tämmöinen erikoisuus kuin karaoketaksi. Herr Gruppführer oli ajatuksesta kauhuissaan, hän ei ollut ikinä käynyt karaokessa eikä tiedä skenestä mitään. Ja juuri sillä hetkellä, kun hän oli Pressiklubilla vajoamassa synkkyyteen tämän ajatuksen äärellä, pistäydyin siellä vain kääntyäkseni täydestä salista pois.
Tilanne oli pelastettu, sillä minua piti houkutella pitkään. Että jos tuossa iltakuuden jälkeen stadissa keikkuu epämääräisesti ääntelehtivä jykevä karaoketaksi, minä se vaan siellä aseveljien kanssa paukuttelen nahkahousuja ja niiden henkseleitä saksalaisen humpan tahdissa.
3 kommenttia:
Tiäkkö mitä Zedis, mää oon laittanu mun makkarin kellon vartin edelle, että mä ehtisin töihin ajoissa. Jos mun kelloni näyttäisi tollasia mitälie kansainvälisiä aikoja kuin sulla, niin ikuna en haaveilisi mistään Ljubljanan koneeseen ehtimisestä.
Paitsi, että muutit sen tällä välillä. Onko meillä joku kosminen yhteys.
Mahdollisuuksien rajoissa on sekin, että katsoin kellon väärin. Eilenkin elin koko päivän perjantaita. paitsi aamun, jolloin elin seuraavan viikon torstaita.
Kosminen yhteys muuttaa kaiken!
Lähetä kommentti