Terveiset Ljubljanasta

Sunnuntai-iltapaiva alkoi parin tunnin odotuksella Helsinki-Vantaalla. Se sujui hzvin, rutiinit ovat kasvaneet niin suureksi, etta ehdin vakio-ostoskierrokseni jalkeen lukea keltapaivalehden ja juoda tuopin. Lento Prahaan sujui hujauksessa. Prahan lentokentalla kaikki toimi sujuvasti, korunahinnat ovat kohtuullisia ja olin etukateen vaihtanut sopivan maaran rahaakin. Ainoastaan jatkolento Ljubljanaan oli vahan kejumpi. Kone oli niin pieni, etta kasimatkatavarat piti vieda sailytykseen, eika niita voinut ottaa koneeseen.

Perilla minulle oli tilattu taksi, joten sekaan ei tuottanut ongelmia. Maksoi 26 kilometrin matkasta 5000 tolaria, 2-3000 alle taksan. Kuului diiliin, etta varasin taksin samantien paluumatkaksi, joka alkaa lauantai-aamuna kello 5.15. Herata pitaa sitten klo 4 aamulla tai sitten ei herata lainkaan. Paasen nain livahtamaan tapahtumasta, joka jarjestetaan kaupunkikuvaa viereiselta kukkulalta hallitsevassa paikallisessa linnassa (per. 1100-luvulla) ja jonka isantana toimii Ljubljanan pormestari. Etnomusiikkia olisi ollut luvassa.

Seminaarit ovat olleet rankkoja. Aamuyhdeksasta iltakuuteen luentoja, esitelmia, elokuvanaytteita paikallisessa sosialistisen realismin aikaansaannoksiin kuuluvassa Cankarjev Domissa ja mika parhainta sen alimmassa kerroksessa eli kellarissa sijaitsevassa hzvinvarustetussa luentotilassa, jossa voi esittaa myos elokuvia.

Kellarista nousemme kerran paivassa talon katolle (yksi hissi, 200 ihmista) ja valilla meille tarjoillaan kahvia aulassa (leivoksia, virvoitusjuomia, pikkusnackia).
Eilen jatkoimme paivaa tutustumalla uuteen Etnografiseen museoon, jonka nayttelyn yhteen osaan myos suomalaiset ovat osallistuneet. Suomesta esilla oli erilaisia tuoleja. Koska siella sattui olemaan Eino Makisen valokuvia ja Alvar Aallon tuoleja, paasin sujuvasti luennoimaan miesten yhteistyosta maailmannayttelyiden yhteydessa (1937 Pariisi, 1939 New York) superkauniille oppaallemme.

Oma esitykseni oli eilen. DVD-valikko ei sellaisenaan toiminut ja naytteet tulivat vahan epajarjestyksessa mutta jos ei muuta, niin kohteliaita kiitoksia on sadellut niin etta pohjoismaista vaatimattomuuttani punastelin. Muutama todella kiinnostunutkin on loytynyt ja yhteistyokuvioita auennut Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Portugaliin ja Uuteen Seelantiin. Seminaari taytti tehtavansa. Palailen halvemmilla yhteyksilla yksityiskohtiin. Erityisesti portugalilaisen historioitsijatutkijan kanssa teemamme olivat kuin luodut yhteisille kehitelmille. Kinnostus oli aitoa ja molemminpuolista.

Ljubljana on iltaelamaltaan rauhallinen. Saat ovat suomalaista keskitasoa 15-20 astetta lamminta, tanaan varmaan jo 25 astetta, ulkoilmakahviloita ja mika yllattavinta, paljon hyvaa ruokaa. Ravintoloiden ruoka on hyvaa, hinta suurilla annoksilla noin 2000 tolaria (euro = 240 tolaria). Tupakka on halpaa ja sita saa taalla polttaa, varsinkin jos ei kysele siita keneltakaan. Tarjoilu on joskus hidasta, mutta varmaa. Eivat ole tipin metsastajia, siis. Oppivat tavoille kun aina ohi mennessa kyselee eika tippaa jos on odottanut. Olkapaan kohauttelua siita tietenkin seuraa.

Slovenialaiset ovat siita hauskaa kansaa, etta jos teidat silmat sidottuina pudotettaisiin vaikka tuohon viereen paatorille ulkoilmaravintolaan, jossa jazzbandi soittaa ja olut kuohuaa, ja teilta kysyttaisiin, missa olette, ette osaisi sanoa. Nama ihmiset nayttavat silta, etta he ovat kotoisin kaikkialta. Ei mistaan erityisesti. Blondejakin on ja tummaa riittaa. Poikamiehet viihtyvat taalla hyvin ja ihastelevaan katseeseen vastataan tyytyvaisyydesta osoittavalla varovaisella hymylla. Tama on niita maita jossa naiset ovat kauniimpia kuin miehet, jotka ovat vahan karskinoloisia, paitsi kun vanhenevat, jolloin heista tulee mita miellyttavimman oloisia.

Kielesta ei ymmarra mitaan, hyva jos kirjoitettuna saa sanasta kahdesta selvaa. Venaja, puola ja tsekki hyvin hallittuna saattaisivat riittaa.