lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

Proudly presents


Ylpeä isä proudly presents: tytär sai primus-stipendin. Suvun perinteet jatkuvat.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy sitten olla äidin perinteitä koska Sedis EI koulussa saanut stipendejä...

Sedis kirjoitti...

Tyttären isoisä ja hänen sisaruksensa olivat aina primuksia Heinämäen kansakoulussa Pielavedellä. Opin asian kylähistoriikista, mutta sen jälkeen asia on kyllä vahvistettu omakohtaisestikin. Että perinteitä on. Eiköhän äitikin aina luokkansa parhaimmistoa ollut.

Minä olen aina pärjännyt hieman vähemmälläkin. Lukion toisella luokalla primus-stipendin sai muistaakseni luokan kahdeksanneksi paras. Toista kertaa käyneitä luokalla oli noin 17, eikä heille hyvästä harjoittelusta huolimatta stipendiä annettu.

Mutta kukas anonyymi se noin hyvin minun koulumenestykseni tietää. Olisit voinut edes sanoa, että vaikka kuuluikin luokkansa oppimenestyksellä mitaten parhaimmistoon, niin hänelle EI ANNETTU stipendejä.

Sedis kirjoitti...

Kaupasta kertova vaimo sanoi, että kyllä hänkin on stipendejä saanut, kolmannella luokalla kansakoulussa. Eli äidin puoleltakin tämmöistä perintöä on.

Minun stipendini ovat tulleet yleensä Suomen Akatemialta: vähän toista miljoonaa vanhaa markkaa tähän mennessä.

Marleena kirjoitti...

Onnittelut tyttärelle ja isälle sekä äidille!

Meillä poika sai myös stipendin valmistuttuaan torstaina ja olen ylpeä :) Äiti taisi saada vain kerran sellaisen; sanakirja kaupungin parhaista englannin yo-pisteistä kauan kauan sitten, silloin kultaisella 70-luvulla.

Sedis kirjoitti...

Kiitos Marleena. Unohtui tietenkin sanoa, että minunkin äitini valmistui aikoinaan Kajaanista koulunsa parhaana. Ja isänikin on käsittääkseni ainakin kansakoulussa ollut luokkansa paras. Joko riittää tätä saraa? Vai jatkanko isoisänisästä, joka oli pyhäkoulunopettaja?

Marleena kirjoitti...

:D

Marleena kirjoitti...

Ai niin, piti vielä sanomani, että hyvää matkaa sinne Ljubl...ja antoisaa kesää muuteskin!

Anonyymi kirjoitti...

Voi voi, minun pojasta sanotaan todistuksessa, että "ei osaa vielä". Milloin hännänhuipuille ruvetaan antamaan stipendejä asemansa sitkeästä sietämisestä, kysyn vaan, primuksillehan on palkintoa jo todistuksessa. :)

Sedis kirjoitti...

Ainakin meidän koulussa annettiin joka luokalle priimusstipendin lisäksi ns. tsemppari-palkinto koulumenestystään suuresti parantaneelle.

Muudan nainen kirjoitti...

Onnea teitin tyttären puolesta. Oma kultakutrini siirtyy tokalta kolmannelle ja jännittää sai ainoastaan, onko taidot jo opittu vai onko vielä harjoiteltavaa. Ihme humpuukitodistuksia nämä nykyajan rasti ruutuun -paperit.

Sedis kirjoitti...

Eipä niistä selvää saa todellakaan.

LL kirjoitti...

Teidän ylpeiden yo-vanhempien leveät hymyt ovat niin hellyttäviä.
Onneksi kirjoitin aikoinani siskon kanssa yht'aikaa. Hän sai hoitaa hyvät numerot ja minä panostin vaihteluun kirjoittamalla yhden kutakin arvosanaa. Aamulla matkustimme krapulaisina kotikaupunkiimme ottamaan sukua ja kylänväkeä vastaan. Juna-asemalla meille lauloi Lapuan mieslaulajien kokoama kvartetti. En muista, oliko meillä tuliaisina stipendejä.

Akatemian pääsykokeissa kysyttiin: oletko ylioppilas (rasti ruutuun).

Anna Amnell kirjoitti...

Onnea stipendin saajalle ja vanhemmille!

Koululaisten stipendeillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sain joskus teini-ikäiseni stipendin ja ostin sillä laatikkokameran.

Mitä ihania kuvia omasta perheestä ja suvusta, varsinkin pikkusiskoista sekä lemmikkieläimistä ja puutalojen Iisalmesta sillä tulikaan otettua.

Minua vähän nuorempi lapsuudenystäväni hankki omalla stpendillään samanlaisen kameran ja otimme innokkaasti valokuvia.

Ylioppilaaksi tultuaan ystäväni meni opiskelemaan Ateneumiin kamerataiteen osastolle.