keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Dokumentin ytimessä - musiikkia

Tänään Orionissa Suomen elokuva-arkiston esityksessä klo 17.00. Esitys on ilmainen, joten alkakaas kalppia sinne.


Dokumentin ytimessä 30: Svengiä ja sointuja 1928-1942
I dokumentens kärna

Laulu- ja tanssiesitys
Suomi 1929. Tuotantoyhtiö: Lahyn-Filmi. Tuottaja: Yrjö Rannikko. Ohjaus: Yrjö Nyberg (myöh. Norta). Tanssiesitys: tanssijattaret Helmi Vuorisola & Eva Hahn (ilman musiikkia). Kuplettiesitys: Teddy Weissman, laulu (tuhoutunut). VET: 15792 / 12.9.1929. – 15 % - 130 m (säilynyt osuus 76,8 m)

Äänifilmi
Suomi 1929. Tuotantoyhtiö: Lahyn-Filmi. Ohjaus: Yrjö Nyberg (myöh. Norta). Kuplettiesitykset: Rafu Ramstedt. VET: 15912 / 31.10.1929. – 15 %. K (Kielletty lapsilta) - 300 m

Äänifilmi koostuu seuravista esityksistä:

"Rafu Ramstedt laulaa merimieslaulun": Meren aallot (säv. ja san. Rafu Ramstedt) 65 m (3' 30"). Rafu Ramstedtia säestää Helge Lindbergin kvartetti. Äänitys tehtiin tammikuussa 1929 Tukholmassa. Levytys: Polyphon XS 42728.
"Rafu Ramstedt laulaa Kiikalaisen piirileikkitanssin" (säv. trad., san. Rafu Ramstedt) 81,4 m (3' 01") Rafu Ramstedtia säestää Helge Lindbergin kvartetti. Äänitys toteutettiin tammikuussa 1929, Tukholmassa. Levytys: Polyphon XS 42732.
"Rafu Ramstedt esiintyy: Kesäilta" (säv. ja san. Rafu Ramstedt) 78 m (2' 47")
Rafu Ramstedtia säestää Helge Lindbergin kvartetti (äänitys tammikuussa 1929, Tukholma)
Levytys: Polyphon XS 42732.
"Rönnbergin tanssit -- Rönnbergska dansen" (säv. ja san. J. Alfred Tanner – Rafu Ramstedt 81 m (3' 10") Rafu Ramstedtin ruotsinkielistä laulua säestää harmonikka. Äänitys tehtiin 22.5.1929 Helsingissä. Levytys: His Master's Voice X 3136.

Ensimmäisestä suomalainen äänielokuva oli turkulaisen Lahyn-Filmin valmistama, Yrjö Rannikon tuottama ja Yrjö Nybergin (1904-1988) ohjaama elokuva, joka tunnetaan nimellä Laulu- ja tanssiesitys (1929). Siitä on säilynyt ainoastaan alkuosa, tanssijattarien esitys, sekin ilman ääntä. Elokuvan säilyneessä osassa valkokankaalla tanssivat tanssipedagogi Akseli Vuorisolan (1896-1967) sisar Helmi Vuorisola (1905-1972) ja turkulainen Eva Hahn (1899-1993). Elokuva-lehdessä (15/1929) ja elokuvan mainoksissa mainitaan elokuvan sisältäneen myös Teddy "Tettu" Weissmanin (1891-1966) esittämän kupletin.

Reino Hirvisepän eli "Pallen" mukaan "Theodor Weissman eli Tettu, niinkuin häntä yleisemmin kutsuttiin, kuului niihin herrasmieshumoristeihin ja seurapiirihurmureihin, joiden olemusta kuvaavat hyvin istuva frakki, silinteri ja valkoinen neilikka napin lävessä. Vanhan sotaväen upseerikodissa kasvaneena Weissman oli synnynnäinen gentlemanni ja loistava seuramies, tässä suhteessa erikoislaatuinen poikkeus aikansa kuplettilaulajien joukossa. Sangen kuvaavaa onkin hänen taiteilijatovereidensa esittämä toteamus: Herra, joka kantoi frakkinsa." Weissman-jakso on valitettavasti kadonnut.

Nimim. H.D.C. kirjoitti elokuvan ensiesityksestä 7.9.1929 Turussa – siis viisi päivää ennen elokuvan sensurointia – otsikolla "Ljudfilm" (ilm. Åbo Underrättelse, 8.9.1929): "På Kinola utfördes i går ett ljudfilmsexperiment med framförande av sång- och dansnummer. Översensstämmelsen mellan ljud och rörelse var korrekt, men örat tilltalades ej av den staka och ekande musiken. Den lilla filmen hade enbart kuriositetsintresse men är som förlopare för en mäktig industri anmärkinngsvärd". ("Kinolassa näytettiin eilen elokuvakokeilu, jossa nähtiin laulu- ja tanssinumero. Äänen ja liikkeen yhdistäminen oli korrektia, mutta korva ei sopeutunut takertelevaan ja kaikuvaan musiikkin. Pikkufilmillä on merkitystä vain kuriositeettina, mutta se on merkittävä tapahtuma mahtavan teollisuudenalan varhaisena esimerkkinä.")

Elokuvateatteri Kinola oli avattu Turussa joulukuussa 1927 vastavalmistuneessa Maamiesten Kauppa Oy:n talossa Yliopiston- ja Kauppiaskatujen kulmassa.

Kinolan maanantaipäivän esitystä William Thielen ohjaaman Die Dame mit der Maske –elokuvan (Ostajan oikeudella, Saksa 1928) yhteydessä mainostettiin Turun Sanomissa seuraavasti: "YLIMÄÄRÄISENÄ olemme nyt tilaisuudessa esittämään jotakin ennenkuulumatonta. Ensimmäinen yleisölle esitettävä koenäytäntö äänielokuvista Suomessa! Neidit VUORISOLA ja HAHL tanssivat musiikin säestyksellä. T. Weisman laulaa."

Elokuva Äänifilmi (1929) koostuu neljästä kuplettimestari Rafael "Rafu" Ramstedtin (1888-1933) esiripun edessä esitystä laulusta. Samaa ilmaisua käytettiin myös Ture Aran (1903-1979) Lahyn-Filmin elokuvaan "Sano se suomeksi" tehdystä rekilaulusta.

Äänifilmi pohjautuu Ramstedtin vuoden 1929 alussa tekemiin levytyksiin. Viimeinen numero, ruotsinkielisenä versiona esitetty Rönnbergska dansen on kunnianosoitus Ramstedtin oppi-isälle, mestari J. Alfred Tannerille (1884-1927). Suomennetun version, Römbergin tanssit, Ramstedt levytti vasta 1930. Neljän laulun sikermä päättyy ruusujen ja sikarin (!) heittelemiseen näyttämölle. Laulaja pistääkin tyytyväisenä tupakaksi onnistuneen esityksen jälkeen.

Laulu- ja tanssiesityksen Weissman ja Ramstedt olivat suomalaisen kuplettilaulelman vanhoja mestareita. Elokuvaan he olivat saaneet kiinnityksen jo 1910-luvulla, sillä molemmat olivat esiintyneet Helsingissä Helicon-teatterissa ja sen nimenmuutoksen jälkeen elokuva-alan pioneerin, K. E. Ståhlbergin omistamassa Apollo-teatterissa.

Lahyn-Filmin nimi tulee nimikirjaimista. L. ja A.H tarkoittavat turkulaisveljeksiä Lennart ja Alvar Hambergia (1903-1969), Y.N Yrjö Nybergiä, joka tunnetaan paremmin myöhemmällä nimellään Norta. Lyhytelokuvan parissa kumppanukset olivat aloittaneet jo 1916, tehneet 1923 lyhyen animaatioelokuvan Todellinen sunnuntaimetsästäjä ja seuraavana vuonna Naantalissa kuvatun mykkäkuvan Kihlauskylpylä.

Äänielokuvan arissa he olivat toimineet vuodesta 1926. Lähtökohtana olivat tällöin Erik Tigerstedtin (1886-1925) kokeilut. Vuonna 1927 turkulaiset olivat saaneet aikaiseksi valoäänilaitteen, jolla he pystyivät kuvaamaan ääniviivan filminauhan keskelle ja samana vuonna he kuulivat ensimmäisen kokonaan omin välinein valmistamansa äänipätkän.


Laulu ja soitto on ilomme

Suomi 1935. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Topo Leistelä, Arvo Tamminen. Selostus: Topo Leistelä. Kuvaus: Theodor Luts. Äänitys: Georg Brodén (Jäger-Ton). Esiintyjät: Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri ja –kuoro, Boris Sirpo (johtaja), Onni Timonen (opettaja), Heimo Heimola (opettaja), Yrjö Ojala, Martti Rannema, Jouko Ilvonen, Pirkko Jalo. Helsingin ensiesitys: A–433 - 6.4.1935 - Va - 380 m / 13 min

Viulupedagogina ja kapellimestarina tunnetun venäläissyntyisen Boris Sirpon (aiemmin Sirob, 1893-1967) luotsaama Viipurin kuuluisa, multilahjakkaista lapsista koostuva lapsiorkesteri vierailee Helsingissä ja esiintyy Suomi-Filmin studiolla Vironkadulla. Opettaja Onni Timosesta tuli sodan myötä Suomi-Filmin näytelmäelokuvien järjestäjä. Lapset esittävät traagillisen kohtauksen oopperasta "Matka maan ympäri".

Ajankohtaispilaksi voi ottaa Mussolinin mainitsemisen oopperasäveltäjänä! 5-vuotias primadonna Pirkko Jalo tanssii Straussin valssin Tonava kaunoinen tahdissa. Nuori laulajapoika Martti Rannema laulaa Mustalaiseks olen syntynyt. Veikeä suoritus poiki myöhemmin keskeisen lapsiosan Risto Orkon pirtun salakuljetuselokuvassa VMV 6 (1936). Pikku Matista laulava absoluuttisen musiikkikorvan omaava Jouko Ilvonen oli mukana Sirpon kuuluisimman oppilaan Heimo Haiton (1925-1999) tähdittämässä elokuvassa Pikku pelimanni (1939). Laulu ja soitto on ilomme –elokuvan tunnelma muistuttaa Geza Szilwayn (1943-) luotsaamien tv:n viuluviikarien välitöntä musiikin tekemisen riemua.


Yleisradion syysparaati

Suomi 1935. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Kuvaus: Uno Pihlström. Esiintyjät: Alexis af Enehjelm (pääkuuluttaja), Vuokko Arni (kuuluttaja), Rytmi-Pojat (orkesteri): [Leo Adamson (kitara), Alexander "Aku" Wittenberg (saksofoni, klarinetti), Olof Larson (alttosaksofoni), Eddie Rönnqvist (tenorisaksofoni), Robert von Essen (piano), Totti Melander (vetopasuuna, viulu), Sulo Alatalo (trumpetti), Niilo Voutilainen (trumpetti), Asser Fagerström (harmonikka), Rolf Jungelin (viulu), Sigismund Wittenberg (kontrabasso) ja Sven Grönholm (rummut)], Jorma Huttunen (laulaja), Harmony Sisters (lauluyhtye), "Rattopojat" (yhtye), paroni Otto Wrede (viheltäjä), Victor Boije (imitaattori), Tuulikki Paananen (tanssija). Helsingin ensiesitys: A-565 20.12.1935 - Va - 380 m / 13 min

Upouudessa Helsingin Messuhallissa järjestettävissä iltamissa esiintyy koko suomalaisen viihteen kirjo. Tapahtuma kuvataan livenä ja tämä "potpuri Lahti-Helsinki-Viipuri aalloilla" välittyy koko Suomen silloisiin radiovastaanottimiin. Jo Giuseppe Verdin oopperan Aida alkusoitto virittää alkuteksteissä oikeaan juhlatunnelmaan.

Illan isäntänä toimii entinen oopperalaulaja, Yleisradion pääkuuluttaja Alexis af Enehjelm (1886-1939). Rytmi-Pojat on orkesterina ja esittää illan alkusoittona orkesteriversiona Walter Raen eli Valto Tynnilän säveltämän tangon Vain tämä yö on meidän. Jorma Huttunen esittää italialaiseksi tenoriksi naamioituneena Verdin Tarantellan. Harmony Sisters lallattelee lauluyhtyeen varhaisessa taltioinnissa sulosointuja. Tunnistamaton poika näpäyttelee korkki suussaan pianon säestyksellä Oolannin sodan. Kuvitteellinen, ehkä YL:n kuorosta koostettu "Rattopojat" laulaa oman versionsa amerikkalaisesta kansanlaulusta My Bonnie is over The Ocean. Paroni Otto Wrede viheltelee taidokkaasti Rytmi-Poikien säestyksellä Straussin Tonava kaunoisen.

Wrede kuoli vain vuosi kuvausten jälkeen. Multi-imitaattori Victor Boije pärryyttelee torvisoittokuntaa esittäen Friedrich ("Fredrik") Paciuksen (1809-1891) Sotilaspoikaa sekä matkii autoa, sikaa ja jopa hävittäjälentokonetta. Amerikansuomalainen, myöhemmin elokuvanäyttelijäksi noussut Tuulikki Paananen (1915-1974) esittää tanssia.


Sortavalan laulujuhlat
Juhliva Sortavala (rinnakkaisnimi)

Suomi 1935. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Kuvaus: Arvo Tamminen. Ohjaus, selostaja: Topo Leistelä. Helsingin ensiesitys: A–592 22.11.1935 – Va --290 m / 10' 30

Sortavalan kansainvälisiä laulujuhlia oli vietetty jo vuosina 1896, 1906 ja 1926. Vuoden 1926 laulujuhlista valmistetiin myös mykkäelokuva, mutta tämä Peltosen yhtiön tekemä filmi Sortavalan laulujuhlat on aikojen saatossa kadonnut. Kalevalan julkaisemisesta oli vuonna 1935 kulunut sata vuotta ja juhlinta oli sen mukaista.

Osanottajia ja vieraita juhlilla oli peräti 25 000, mikä oli 4500 asukkaan kaupungissa huomattava määrä! Sortavalan kolmikulmapuistossa paljastettiin Alpo Sailon veistämä runonlaulaja Petri Shemeikkan (1825 – 1915) patsas, jota jatkosodan puolustusvoimain katsaukset myöhemmin esittelevät tarkasti. Runonlaulajien Karjala oli laulun ja siten myös kuorojen luvattu maa.

Laulujuhlien perinne oli rantautunut 1800-luvun loppupuolella Suomeen Virosta. Niinpä heimokansojen edustajat virolaiset, unkarilaiset, mutta myös latvialaiset kansallispukuihin sonnustautuneet kuorot olivat juhlien etuoikeutettuja vieraita.

Suomesta mukana ovat mm. Harakan Sahan mieskuoro, Hausjärven mieskuoro, Hausjärven lottakuoro ja Heinolan Seminaarin naiskuoro Virosta esim. sekakuoro Raudam. Laulujuhlien suurkuoroteosten näyttämönä oli Vakkosalmen puisto. Elokuva jatkuu Laatokan saariston esittelyyn Johann Straussin (nuor.) Tonava kaunoisen myötävaikutuksella ja päättyy Georg Friedrich Händelin Largon urkuversion säestyksellä Valamon luostariin.

Rytmiä ja iskelmiä

Suomi 1936. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Kuvaus: Uno Pihlström. Esiintyjät: Eugen Malmsten (laulu), Rytmi-Pojat: Leo Adamson (kitara), Alexander "Aku" Wittenberg (saksofoni, klarinetti), Olof Larson (alttosaksofoni), Eddie Rönnqvist (tenorisaksofoni), Robert von Essen (piano), Totti Melander (vetopasuuna, viulu), Sulo Alatalo (trumpetti), Niilo Voutilainen (trumpetti), Asser Fagerström (harmonikka), Rolf Ljunglin (viulu), Sigismund Wittenberg (kontrabasso) ja Sven Grönholm (rummut). Helsingin ensiesitys: A–638 5.9.1936 -- Va -- 260 m / 9'30"

Rytmi-Pojat –tanssiorkesteri oli 1930-luvulla erityisesti urbaanisen Helsingin kaupunkinuorison suuressa suosiossa. Lyhytelokuvassa orkesteri esittää neljä iskelmää solistinaan Eugen Malmstén (1907-1993). Tuolloin hän oli Rytmi-Poikien solisti. Yhtyeen hajottua 1937 hän siirtyi ravintola Rion orkesterin johtajaksi.

Elokuvassa alkusoittona kuullaan V. Talkan eli Usko Kempin (1907-1994) foxtrot Abessinia, josta vuonna 1935 tehdyn levytyksen oli laulanut Helsinkiin Oulusta siirtynyt Arvi Hänninen (1905-1959) (Polydor S 50465).

Toisena kappaleena valkokankaalta kuullaan Eugen Malmsténin laulama ja johtama, H. Osmon eli Hannes Konnon säveltämä ja Veikko Virmajoen alias kirjailija Arvo Kalliolan (1905-1959) sanoittama valssi Haaveet on haaveita ain'. Eugen Malmsténin levytys oli Polydorille tehty, numero S 50512, 1935.

Kolmanneksi Eugen Malmstén laulaa J. Kauhasen säveltämän ja Toivo Kärjen (1915-1992) iskelmien sanoitukseen myöhemmin painottuneen Kerttu Mustosen (1891-1959) sanoittama foxtrot Älä luota suudelmiin. Laulun levytys on Polydor S 50510. Sikermän päättää Walter Raen eli talvisodassa kadonneen Valto Tynnilän (1904-1940) säveltämä ja Veikko Virmajoen eli Arvo Kalliolan sanoittama tango Vain tämä yö on meidän. Malmsténin laulun ohella Rolf Ljunglin esittää hienon viulusoolon kappaleessa. Tangon levytys on Polydor S 50469. Sovitukset kaikissa lauluissa on Kaarlo Valkaman (1908-1980) käsialaa.

Seitsemän velimiestä

Suomi 1939. Tuotantoyhtiö: Sampo-Filmi Oy. Ohjaus: Arvo Tamminen. Kuvaus: Pierre Levant. Äänitys: Eino Saari (Van Leer's Sound System). Musiikin johto: Matti Jurva. Näyttelijät: Tuulikki Paananen, Matti Jurva, Senja Soitso, Columbia-orkesteri: [Toivo Kärki (harmonikka), Kaarlo Valkama (viulu), Alexander "Aku" Wittenberg (klarinetti), Eric Tidlund (ksylofoni, kattilat)] Helsingin ensiesitys: A-1241 8.9.1939 -- Va -- 280 m / 10'15"

Orkesterin virityksellä alkava elokuva on Sampo-Filmin Seitsemän veljestä –mukaelma musisoivista veljeksistä, joita amerikansuomalainen, tanssillinen Venla (Tuulikki Paananen) paimentaa. Seitsemän velimiehen jäsenet ovat Columbia-orkesteriin kootut Ramblers-orkesterin valikoidut jäsenet.

Takkuisten peruukkien alta voi tunnistaa Toivo Kärjen, Kaarlo Valkaman, Eric Tidlundin ja Aku Wittenbergin tutut kasvot. Muut nuorukaisista jäävät tunnistamattomiksi, trumpetinsoittaja saattaa olla Ramblers-yhtyeen johtajana toiminut Klaus Salmi, kitaristi puolestaan ehkä Gösta Hagelberg.

Columbia-orkesterin vakiosolisti Matti Jurva esittää pyykkilautaa näppäillen ohjelmistostaan Erkki Salaman ( = Matti Jurva, sävel, ja Tatu Pekkarinen, sanat) tekemän polkan Niin oli ennen, entäs nyt (levytys: Columbia DY 178, 1938).

Vaalean lettipäiseksi laitetun amerikansuomalaisen Tuuliki Paanasen tanssima kappale on Koko maailman valssi, jonka Suomalainen taiteilijayhtymä oli levyttänyt Amerikassa vuonna 1930. Tuulikin isä Ernest Paananen oli muusikko, Clevelandin orkesterin konserttimestari ja mukana Suomalaisessa taiteilijayhtymässä, minkä hän joutui jättämään sokeutumisensa takia. Huippuvirtuoosiaikoinaankin Ernestille kelpasi myös viihdemusiikki.

Seitsemän velimiestä veljessarjan vanhin (Matti Jurva) lähestyy myös tummaa Hilimaa (Senja Soitso) laulaen tälle Erkki Salaman Savonmuan Hiliman (Levytys: Columbia DY 171, 1938). Välähtääpä musiikkijammailuissa muitakin tuttuja Jurva-lauluja, mukaan luettuna Boreniuksen säveltämä, raumalaisen Hj. Nortamon sanoittama, Jurvan New Yorkissa vuonna 1928 levyttämä Petollinen Juliakin! Do-Re-Mi- rallatus Swingiä koko skaala kuuluu veljesten ohjelmistoon, niin kuin ohjelman lopettava revitys Ihmeellinen swing.


Ankkurikahvilan kantavieraat

Suomi 1940. Tuotantoyhtiö: Sampo-Filmi Oy. Ohjaus, käsikirjoitus: Matti Jurva. Kuvaus: Erik Blomberg. Äänitys: Evan Englund (Van Leer's Sound System). Musiikin johto: Matti Jurva. Muusikot: Eugen Malmstén (trumpetti), Aarre Koskela (piano), Kauko Käyhkö (harmonikka). Näyttelijät: Eugen Malmstén (merikapteeni), Kauko Käyhkö (Jussi, merimies), Matti Jurva (Matti, steppaaja), Sointu Kouvo (Tipsu, tarjoilijatar), Esko Mannermaa (Ville, perämies), Pentti Viljanen (runonlausuja), Leena Rantala (tanssijatar), Aarre Koskela (pianisti). Helsingin ensiesitys: A-1465 15.11.1940 – Va – 550 m

Pitkän Sampo-Filmin näytelmäelokuvan Eulalia-tädin (1940) lisäkuvana talvisodan jälkeen valmistunut, ilman alkutekstejä säilynyt, Ankkurikahvilan kantavieraat perustuu hieman kuluneille vitseille, sutkauksille sekä Matti Jurvan (1898-1943) ehtymättömälle musiikkivarastolle.

Ravintolapöydän äärellä vitsikavalkadia venyttävät merimiehet, rintamalta kotiutunut ja Ruotsissa sen jälkeen viihtynyt Eugen Malmstén, Dallapén solisti Kauko Käyhkö (1916-1983), Matti Jurva ja näyttelijä Esko Mannermaa (1916-1975). Erkki Salaman musiikkia kahdessa Vihtori ja Klaara –filmatisoinnissa esittänyt Sointu Kouvo laulaa Jurvan tuoreen tangokappaleen Uskon lemmen taikaan (Jurvan levytys: Kristall 118, 1940).

Leena Rantala tanssii tamburiiniaan soittaen Brahmsin Unkarilaisen tanssin nro 4 fis-molli tahdissa jopa pikkuhousunsa lavalle pudottaen! Jurva itse esittää dragshowna tutun Rullaati rullaati -kappaleen uusilla vanhaanpiikaan viittaavilla sanoilla ja steppailee villisti amerikkalaistyylisen musiikin säestyksellä.


Iskelmäparaati
Schlagerparaden

Suomi 1939. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Turo Kartto. Kuvaus: Felix Forsman. Äänitys: Pertti Kuusela (Aga-Baltic). Esiintyjät: Ramblers-orkesteri [mm. Eero Väre (saksofoni, viulu), Allu Kosonen (trumpetti, orkesterin johto), Hilding Bäckström (basso), Gösta Hagelberg (kitara, rummut), Klaus Salmi (vetopasuuna, sello)], Gaby Ross, Olavi Virta, Märtha Fogelholm (viulusolisti), Asser Fagerström (pianosolisti), Matti Rajula (saksofonisolisti), Eric Tidlund (vibrafonisolisti), Suomalaisen Oopperan Baletti (tanssisolistit), Helsingin ensiesitys: A–1301 14.11.1939 -- Va -- 260 m / 9'30"


Elokuvan alkusoittona kuullaan Harry Bergströmin säveltämää ratsastuskohtausmusiikkia elokuvasta Rikas tyttö (1939). Kansainvälistynyt laulutaiteilija Gaby Ross esittää foxtrotin Kuu Mississipin yllä (The moon kissed the Mississippi, säv. Lew Pollack), ja saksofonivirtuoosi Matti Rajula näyttää osaamistaan säveltämässään kappaleessa Sirkuspellen tanssi.

Valentin Vaalan Rikkaassa tytössä oman elokuvadebyyttinsä tehnyt Olavi Virta esittää Harry Bergströmin elokuvaan Markan tähden (1938) säveltämän tangon Päin onnen rantaa, jonka Birgit Kronström oli samana vuonna levyttänyt. Kaunis viulisti Märtha Fogelholm soittaa pääteeman eli Lemmenserenadin Suomi-Filmin kohua herättäneestä näytelmäelokuvasta Niskavuoren naiset (1938).

Eric Tidlund loihtii sulosointuja vibrafonilla Harry Bergströmin valssisäveleestä Suven leikkeihin kaipaan elokuvasta Miehen kylkiluu (1937). Suomalaisen Oopperan Baletista lainatut tanssisolistit Alexandra Saxelin ja Margaretha Wasenius tanssivat kiihkeän meksikolaistanssin tahdissa. Asser Fagerströmin pianosoolon jälkeinen orkesteriesitys, lukuisia sooloja sisältävä Oli-oli-oli elokuvasta Rikas tyttö päättää ohjelman kekseliääseen kämmään.

Tuulastuksia 2

Suomi 1939. Tuotantoyhtiö: Filmistudio Oy. Laulujen sanat: Tatu Pekkarinen. Sovitukset: Erkki Salama (= Matti Jurva). Äänitys: Lauri Pulkkila. Esiintyjät: Matti Jurva, Vili Vesterinen, Eugen Malmstén, Maija-Liisa Lehtinen, Meri Järvinen. Helsingin ensiesitys: A–1155 22.3.1939 -- Va -- 200 m / 10'

Hupaisassa mainoselokuvassa yhdistyy mainonta ja musiikki. Alkumusiikkina soi orkesteriversiona Matti Jurvan kappale Swingiä koko skaala. Jurva laulaa meripojista, presidentinlinnan savupiipusta, povarista ja markasta pianon säestyksellä, myös Tampere-laulu on todennäköisesti tehty filmiä varten.

Elokuvassa tutustutaan Suomen laivastoon ja viipurilaiseen harmonikkatehtaaseen kolminkertaisen pohjoismaisen harmonikkamestari Vili Vesterisen (1907-1961) johdolla. Hän soittaa M. Majan eli Martti Jäppilän (1900-1967) tai Valto Tynnilän – molemmat käyttivät tiettävästi samaa nimimerkkiä – valssisävellystä Nyt purteni meriä seilaa (Levytys: Veli Lehto; Odeon A 228454, 1937). Maija-Liisa Lehtinen laulaa Emil Waldteufelin valssin Luistelua. Tämän lisäksi elokuvassa Jurva esittää oman kappaleensa Kumpi on parempi…


"Tuulastuksia"

Suomi 1942. Tuotantoyhtiö: Filmistudio Oy. Laulujen sanat: Tatu Pekkarinen. Sovitukset: Erkki Salama (= Matti Jurva). Kuvaus: Yrjö Kalimo, Esko Töyri, Auvo Mustonen. Äänitys: Lauri Pulkkila. Esiintyjät: Matti Jurva, Maija-Liisa Lehtinen, Eino Katajavuori, Erkki Värrö. Elokuva lienee kooste mahdollisesti elokuvista Tuulastuksia 5 ja 6.

Elokuvassa kuullaan Matti Jurvan esittämä sikermä, johon sisältyy hänen omia laulujaan ja tuttuja kansanlauluja. Tatu Pekkarinen yhdessä Jurvan kanssa sanoittivat ne kaikki uudelleen ajan hengessä. Lisäksi elokuvassa suomalaisen naiskauneuden perikuvina, mutta saksalaisessa Kraft und Freude-hengessä esitetään urheilijaneitosia.

– 13.9.2006 Juha Seitajärvi, Ilkka Kippola ja Jari Sedergren

3 kommenttia:

Hannu Tolvanen kirjoitti...

Hienoja esityksiä! Erityisesti Rafu Ramstedt oli hillitön.
Mutta siitä "Ankkurkahvilan kantavieraista": oliko mulla perspektiiviharha eli eikös se tanssijatar pudottanut huivinsa, eikä pikkuhousujaan? Vai pitikö kenties pikkuhousuja päässään...

Sedis kirjoitti...

Haamukirjoittajan liioittelua mainosmielessä...

Sedis kirjoitti...

Se tanssija oli muuten Orvokki Siponen (1915-1978).