Kissan häntää on kerrankin hyvä nostaa, sillä Suomen elokuva-arkiston syyskauden ohjelma on loistava. Sellainen takaisku tosin on tullut, että teemaohjelmistossa mainitun Ritwik Ghatakin elokuvia ei lopulta Suomeen saatu ja sen vuoksi niiden tilalla esitetään muuta intialaista elokuvaa.
Luis Buñuelin ja Walerian Borowczykin sarjat ovat jo alkaneet, mutta molempien töitä ehtii vielä nähdä.
Elokuvahistorian klassikoiden peruskurssi sopii niin aloittelijalle, täydentäjälle kuin kertaajallekin. Aivan huimia elokuvia, joiden katsomiseen ei koskaan väsy. Klassikko on suomalaisittain myös Nyrki Tapiovaara, josta järjestämme myös seminaarin 22.10 klo 15.00: olen lupautunut vetämään siellä paneelikeskustelun. Hänen elokuviaan on silloin nähty jo pari päivää.
Joulun ja uudenvuoden tienoilla saamme katsella Akira Kurosawaa. Esitettävistä elokuvista peräti kolme kuuluu omaan top teniini: Dersu Uzala, Kulkukoira ja tuoreen DVD-kokemuksen siivittämänä Taivas ja helvetti, joka on varmasti kelvollinen maailman elokuvahistorian listojen kärkeen. Sen katsomatta jättäminen on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Itä-Eurooppa on jo perinteisen luentosarjan kohteena. Luentojen lisäksi nähtävät elokuvat ovat erikoistapauksia elokuvaihmisen elämässä.
Tänään saatoin katsella Juhan ja Ilkan kera riemullisia musiikkinumeroita, joita kasataan Dokumentin ytimessä -sarjamme tämän syksyn esityksiin. Näytelmäelokuvan musiikkinumeroita vuosikymmenten varrelta - ja mikä parasta, ilmaiseksi, joten kenelläkään ei ole syytä jäädä pois:
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 30: SVENGIÄ JA SOINTUJA 1928-1939 13.9.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 31: SODAN JA RAUHAN VIIHDE 1940-1945 20.9.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 32: SOI SÄVEL, SYKKII LAULAJAN SYDÄN 1945-1950 27.9.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 33: TÄHTIKARUSELLI 1950-1960 4.10.
DOKUMENTIN YTIMESSÄ 34: SIRPALESATU 1960-1970 11.10.
Pistän tähän vielä juttuni Ilmari Unhosta. Elokuvaesitteitänihän niistä löytyy jo Sediksen elokuvablogista.
"Erityisesti teatterissa ja politiikassa kunnostautunut Ilmari Unho (1906-1961) aloitti skenaristina Suomi-Filmin palveluksessa 1938. Ohjaajaksi hän eteni seuraavana vuonna. Punahousut (1939) perustuu Valfrid Ahosen näytelmään Rakuunat tulivat (1934). "Sodanjumalan siipien suojassa" valmistunut militaarinen komedia tehtiin Lappeenrannassa. Se ehti markkinoille juuri ennen talvisotaa.
Kersantilleko Emma nauroi? (1940) perustuu kantaupseeri A. V. Multian (oik Akseli Viljam Viljasalo) romaaniin (1939). Sotilasfarssiin suunniteltu vakoilujuoni oheni talvisodan jälkitunnelmissa huijariteemaksi.
Poikani pääkonsuli (1940) on alun perin Elsa Soinin komedia "Minun poikani pääkonsuli" (1934). Edellisen elokuvan tapaan Unho korvasi ohjaajana Orvo Saarikiven. Vaikka kuvausryhmä vieraili Tukholmassa, elokuvan Hotelli Grand on kuvattu Munkkisaaren studiossa, missä avustajana oli mm. "syntyperäisiä turkkilaisia, virolaisia, unkarilaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja jakuutteja".
Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941) on Elsa Soinin ja Seere Salmisen (nimimerkki Serp) käsikirjoittama harvinaisuus, suomalainen musikaali. Antiamerikkalainen Unho ei tehtävästä pitänyt, mutta ohjasi nurkumatta kevyttä katseltavaa sodan ja säännöstelyn ahdistamille suomalaisille. Aikaansa nähden suurisuuntainen spektaakkeli virkistää kyllä poliittisilla viittauksillaan ja kaskuillaan aivojakin.
Neljä naista (1942) perustuu Serpin näytelmään (1938). Kuvaukset aloitettiin huhtikuun lopussa ennen jatkosotaa, joka aiheutti puolen vuoden keskeytyksen: viimeisten sisäkuvausten päivänä Helsingissä oli kuusi ilmahälytystä.
Kuollut mies rakastuu (1942) on tulosta Suomi-Filmin käsikirjoituskilpailusta, jonka Simo Penttilä (oik. Uuno Hirvonen) voitti seikkailuelokuvallaan. Ohjaajan mukaan "Turku on vielä kyllä sataman puolelta melko ruman näköinen. – Se on melkein kuin se sama: ryssä vai maanjäristys. Hävitys on yhtä silmitöntä. – Mutta kyllä siitä pian hyvä tulee."
Syntynyt terve tyttö (1943) perustuu Valentinin eli Ensio Rislakin näytelmään (1941). "Haikarapoliittinen komedia" ei aikanaan menestynyt. "Hyvä tarkoitus – väestöpropaganda – lämmin ja sydämellinen sävy, leppoisa huumori eivät korvaa filmaattisuuden puutetta. Siten on yleisvaikutelma epämääräinen, varsinkin kun lisäksi propagandaa tyrkytetään pitkissä vuorosanoissa", Aamulehden kriitikko valitti.
Miehen kunnia (1943) on salanimi Mari Orsin eli Elsa Soinin alkuperäiskäsikirjoitus, joka sisältää kosolti viittauksia suurvaltasotaan sekä lokakuun 1939 ylimääräisiin kertaus-harjoituksiin. Naistähti Mailis Laaksonen oli Suomi-Filmin Uutisaitan 1942 järjestämän "filmikasvokilpailun" voittaja.
Kirkastettu sydän (1943) perustuu Martta Haataseen "romaaniin suomalaisesta äidistä". Suomi-Filmin 25-vuotisjuhlaelokuva oli omistettu "kaikille niille urheille naisille, joiden isät, pojat, veljet ja puolisot taistelevat maallemme valoisampaa tulevaisuutta". Luokkaeroja tasoitteleva ote, uhrausten sublimointi ja nationalistinen symboliikka ovat vailla vertaa Suomen elokuvahistoriassa.
Kuollut mies vihastuu (1944) palautti valkokankaalle eversti evp. (= ei viinaa pisaroittain) Rainer Sarmon, Kuolleen miehen. Elokuva sisältää viittauksia sotaan, pimennysmääräyksiin ja vihollisen agentteihin, vaikka maininnat ryssistä, bolsevikeistä ja Tsekasta oli karsittu pois.
Kartanon naiset (1944) perustui suomenruotsalaisen Gund von Numers-Snellmanin sukuromaaniin Kvinnorna på Larsvik. Tästäkin Karjalan evakuointi, jatkosodan hyökkäysvaiheen kuvat ja erinäiset ryssittelyt jätettiin pois. Tulos on aikaansa kestävä elokuva, joka myös menestyi.
Kolmastoista koputus (1945) –elokuvan seikkailu sijoittuu Göteborgiin, jota kuvauksissa korvasi Turun satama.
Valkoisen neilikan velho(1945) oli viides ja viimeinen Suomi-Filmin Simo Penttilän alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva elokuva. Unho yritti turhaan korjata elokuvan epäselväksi jäänyttä juonta selvemmäksi leikkausvaiheessa.
"Minä elän" (1946) on Aleksis Kiven elämäkertaelokuva, pääosassa hurmaava Rauli Tuomi. Elsa Soinin laaja käsikirjoitus supistui kuvauksissa kolmannekseen. Kuvauksissa pyrittiin Aleksis Kiven Seuran asiantuntemuksella autenttisuuteen: kuvauspaikaksi suunniteltu Siuntion Fanjunkars oli kuitenkin siirtynyt Porkkalan luovutuksen myötä Neuvostoliiton haltuun. Elokuva kuuluu Suomen elokuvahistorian kiistämättömiin klassikoihin.
Pimeänpirtin hävitys (1947) perustuu Maila Talvion romaaniin (1901). Unho työskenteli käsikirjoituksen parissa jo 1930-luvulla, Turo Kartto laati toisen ennen kuolemaansa. Lopullisen käsikirjoituksen takana on Toini Aaltonen, vaikka propaganda-ammattilainen Veikko Vankkoja oli hänkin Suomi-Filmille luonnostellut yhden käsikirjoituksen aiheesta. Tarkastamo lyhensi lopun murhakohtausta.
Tervetuloa Orioniin, Eerikinkatu 15.
Elokuvateatteri Orion
Eerikinkatu 15, Helsinki · puh. (09) 615 40 201
Oikeus ohjelmanmuutoksiin pidätetään.
Kaikissa elokuvissa ei ole suomenkielistä tekstiä.
Kantakortti
4 euroa · Voimassa 6 kuukautta ostopäivästä lukien.
Myynti: Orion ja Tiketti
Oikeuttaa yhden pääsylipun lunastamiseen kaikkiin näytöksiin ja on esitettävä elokuvateatterin ovella. Alle 15-vuotiaat eivät tarvitse kantakorttia. Elokuva-arkisto ei vastaa kadonneista kantakorteista
Pääsyliput
4 euroa / näytös · Lapset alle 12 vuotta 2 euroa / näytös
Ennakkomyynti: Kaikkiin sarjan esityksiin Orionista lippukassan aukioloaikoina.
Puhelinvaraukset Orionista (puh. 615 40 201) kahdeksi päiväksi eteenpäin.
Kassa avataan puoli tuntia ennen ensimmäisen esityksen alkua.
Lahjakortti
22 euroa · Helppo aloituspaketti sisältää kantakortin ja 5 pääsylippua.
Lahjakortti on voimassa vuoden ensimmäisestä leimasta lähtien.
Sarjakortti poistui myynnistä vuoden 2006 alussa. Jo lunastetut sarjakortit ovat voimassa vuoden 2006 loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti