Koskettelin tänään kosketinsoitintani. Mieleen tuli moniakin tv-sarjoja, joissa on hyvä tunnari. Mutta miten ne sitten lopulta oikeastaan menivätkään?
Diin-duun-diin-du-du-duu - eiku - diin,di, diin-du-du-duu. Räpellykseksi meni.
Ei muuta kuin nettiin. Korvakuuloa virittelevät tunnarit löytyivät nopeasti kirjunkie.orgista, youtubessa joitakin näistä jopa opetetaan kädestä pitäen ja jos ei opeteta, ainakin esiintymishaluisia pianisteja, kitaristeja ja keyboardin käsittelijöitä riittää. Ihan kiva.
Mutta Denis Kingin Lovejoy ei ole innostanut vielä ketään muusikkoa näyttämään sormituksia. Googlaten siihen kyllä löytyivät nuotit pdf-muodossa. Hill Street Blues -melodia ja McGyver ovat siellä. Mutta missä on Wycliffe, josta nuotit sentään ovat olemassa?
Nyt kun vielä oppisi soittamaankin.
2 kommenttia:
Haa! Loistolöytö tuo Kirjunkie, kiitos. Tästä saamme kunnon kilpailun aikaiseksi Reijon kanssa. Mun lemppari on ehdottomasti tunnari joka menee näin: da daa, da daa, da daa daa da daa daa, daa daa daa da da daa...
Tuossa on kieltämättä positiivinen soundi. Siksi varmaankaan "Älä mene - njet, njet" -kappaleesta ei tullut ikisuosikkia jokaisen karaokelaulajan sydämeen.
Lähetä kommentti