Mahtavat lenkkeilykelit

Tämänkin viikonlopun aamupäivät ovat menneet, kuten muutamat aiemmatkin, lenkkeillessä. Enkä tarkoita saunalenkkiä.

Eilen kävelimme Vuosaaressa ensin arkkitehtonisen kierroksen Aurinkolahdessa ja sitten Kallvikin perukoille asti, tänään vuorossa Herttoniemen siirtolapuutarha ja Kivinokka.

Kauppa- ynnä muut pienet jalkautumiset yhteen laskien kilometrejä on kertynyt yli 20 tänäkin viikonloppuna. Iltalenkki on vielä edessä.

Kallvik sijaitsee siis syvällä idässä, Vuosaaren eteläkärjessä varsin kansallishenkisen mäntymetsän läpi vievän metsätien päässä.

Vuosaaren metroasemalta matkaa uimarannalle on reitistä riippuen noin 2,5 km, rantoja pitkin kolmisen kilometriä (siis yhteen suuntaan). Fillarilla se on tietysti vain yksi hujaus, mutta itse suosin patikointia.

Suomenlahden saaristomaisema on Kallvikissa kauneimmillaan. Tähän aikaan vuodesta ei palveluja juuri ollut tarjolla, kesällä siellä on pukusuoja, suihku, WC, kuntovälineet, lentopallokenttä, leikkipaikka, kioski ja ranta on valvottu. Ei ihme, että siellä on paljon lapsiperheitä.

Kallvik on myös Helsingin purjelautailijoiden suosikkirantoja, joita taitaa olla kaikkiaan kaksi. Nytkin siellä taisi olla joukko lautailijoita odottamassa tuulen nousua. Grillipaikalla näytettiin käristävän makkaraa. Me joimme termarista kahvikupin ja söimme itse valmistamiamme dieettileivoksia - itse asiassa uunijuustoa.

Tämän päivän kohteesta Kivinokasta näyttää olevan nettisivustokin. Pistäydyin siellä myös haitarijatsiyhtyeen mukaan nimetyllä Dallapé-kivellä. Bändi perustettiin siellä paikalla sijainneella tanssilavalla vuonna 1925. Siitähän sattumoisin kirjoitin eilen.

Viikottain kävelen nykyisin 40-50 kilometriä. Askel on viimeisen seitsemän viikon aikana pidentynyt, paino pudonnut reilut kymmenen kiloa ja lähiympäristö on tullut aivan eri tavalla tutuksi.

Klassinen kysymys: Miksi en ole tehnyt näin jo vuosia?